17.03.2008
Olin pienessä shokin huurussa, mutta tajusin kuitenkin mitä tapahtui. En kyennyt nousemaan itse jaloilleni, vaan minut jouduttiin nostamaan ylös. Pelkäsin heti, että solisluuni oli murtunut, koska se sattui hyvin paljon. Itkuisena en kuitenkaan kyennyt miettimään koko luuta, vaan sitä, että kisa meni aivan pipariksi. Hoitajat varmaan ihmettelivät, että mitä minä oikein pillitän, mutta samapa tuo.
Oma arvaukseni meni kuitenkin oikeaan, eli solisluu poikki. Ja luut törröttävät sen verran eri suuntiin, että huomenna minut pitää operoida. Leikkauksen ei pitäisi kestää kauaa ja lääkäri sanoi, että trainerille voin noust jo kolmen viikon päästä, eli praneminen on nopeaa. Tässä ei ole mitään muuta ongelmaan kuin se, että leikkauksesta jää haava, ja minun pitää odottaa jonkn aikaa, että pääsen taas treenaamaan. Koska minähän en mitään kolmea viikkoa jaksa sängyssä maata! Kunhan vain tikit on otettu pois ja haava mahdollisimman paljon kiinni, eikä suurimpia kipuja ole, niin alan pitämään taas kuntoa yllä. Kyl tää tästä, lajin luonne ja cycling is very good to your body! Vai mitä?;)