21 päivää valittamatta?

Työn puolesta osallistuin tänään koulutukseen, jonka pääpaino oli ihan muissa asioissa, mutta jonka päätteeksi ilmoille heitettiin haaste olla 21 päivää eli tasan 3 viikkoa valittamatta. Helppoa, ajattelin aluksi, mutta hetken pohdittuani totesin, ettei muuten olekaan. Tiedän kyseisen haasteen olevan jo ns. vanha juttu ja jossain blogeissakin olen sen nähnyt, mutta nyt juuri tuntuu sopivalta hetkeltä itselleni kokeilla onnistunko.

Jos olisin aloittanut kokeilun heti haasteen saamisen jälkeen, olisin kestänyt mukana n.20minuuttia, sillä ensimmäinen valitus oli mielessä samantien kun astuin töiden jälkeen ulos Koskikeskuksen ovista ja kohtasin tuulen ja kaatosateen. Seuraava valitus iski mieleen, kun tajusin nukahtaneeni bussimatkalla kotiin, enkä pilkkopimeässä tiennyt yhtään olenko jo ajanut oman pysäkkini ohi. Onni onnettomuudessa, valitsin työmatkajunan sijaan tänään bussin ja sen sijaan, että junalla olisin ollut vastaavassa ajassa Hämeenlinnassa, oli bussini ehtinyt vasta juuri sopivasti Lempäälään eli kotiin.

Kotiin päästyäni aloin miettiä, mistä kaikesta olen ainakin ehtinyt tänään jo valittaa. Lista on pelottavan pitkä:

– En jaksa herätä.

– Ulkona on pimeää ja märkää.

– Yskittää.

– Tiellä on aamukasin ruuhka, kun yritän päästä töihin.

– Somistushuone on sekainen.

– Yskittää.

– Huone haisee pahalta.

– Vessa haisee pahalta.

– Kala on mautonta.

– Väsyttää.

– Ulkona on pimeää ja märkää.

– Nukahdin bussiin.

– On nälkä.

– Tiskipöydällä on leivänmuruja.

Jotain varmasti ehti unohtua välistäkin, mutta ihan riittävästi näkyy lähteneen tästä päästä taas negatiivisia ajatuksia maailmalle – jokainen turhanpäiväisiä. Ulkona on pimeää ja märkää tähän aikaan vuodesta joka ikinen vuosi ja aamukasilta nyt vain on muitakin liikenteessä. Aamuherätykset ovat joskus aikaisia siksi, että minulla on työpaikka johon mennä joka päivä. Astma aiheuttaa välillä yskimistä ja joskus on päiviä, jolloin väsyttää. Muu ruoka oli hyvää kalaa lukuunottamatta. Heräsin bussissa ajoissa jäädäkseni pois omalla pysäkillä. Leivänmurut on jo pyyhitty pois pöydältä.

Joten kun tiskipöytäkin on puhdas, ehkä kokeilen aloittaa huomenna aamulla puhtaalta pöydältä myös valittamatta olemisen. Katsotaan kauanko kestän mukana :)

Terhi Martikainen

Terhi Martikainen

Kirjoittaja on triathlonisti, moninkertainen pyöräilyn SM-mitalisti ja urheilukaupan ammattilainen.

Kommentit (0)

Kaikkien kommenttien tarkastus on käytössä. Ethän siis lähetä kommenttiasi useampaan kertaan, kiitos.

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *