5 ajatusta hyvään arkeen

Talvi tuoksuu jo. Värit ja aurinkoiset hetket tuottavat iloa. Löydä tästä kirjoituksesta itsellesi ajatuksia arvostaa arkista arkea – oli syksy sitten sinun vuodenaikasi tai ei!

Terve minä

       

Minä olen aina ollut tosi terve. Flunssat, influenssat, norot ja muut ovat liipanneet läheltä, mutta pysytelleet poissa. Lomien aikaan on joku pieni nuha saattanut napauttaa sohvalle. Olen aina kokenut, että olen siksi onnekas. Ja että terveelliset elämäntavat, ravitseva ja monipuolinen ruoka sekä runsas liikkuminen saavat minut ansaitsemaan terveyden. Koputtelin puuta, kun puhuttiin sairasteluista ja tuudittauduin terveyden tunteeseen. Ja sitä kestikin yli kymmenen vuotta. Olin tyytyväinen.

 

Miten tämä liittyy arjen arvostamiseen? Koska terveys on arkista. Sairastaminenkin on arkista. Mutta vasta sairaus pysäyttää arvostamaan terveyttä ja niitä tavallisia arkisia asioita, joita ei silloin sairaana voi toteuttaa. Eikö? Kun joku asia otetaan pois, sitä vasta osaa ehkä arvostaa!

 

Ja arki on arvokasta. Hetket, tunteet, ajatukset. Kyllä! Lukaise, mitä minä opin.

 

Sitten tuli pysäyttävä stoppi

 

Hampaasta se lähti. Tulehdus, hampaan poisto ja kolme elämän sekoittavaa antibioottikuuria. Eikä sitä viimeistä sitten edes tullut loppuun syötyä, kun ripuli vei minut viikossa aivan alas. Viiden päivän päästä lääkäriin (koska eihän sinne heti mennä, kyllä tämä ohi menee), näytteet, tulosten odottaminen ja tulosten tehokas antibioottikuuri, joka piti tilata apteekkiin. Hoidon alkaminen pitkittyi ja kunto meni heikoksi. Antibioottikuuri kuitenkin tepsi ja kaksi viikkoa sairastumisesta palasin töihin. Liian pian ja liian tehokkaasti! Ei se keho vielä jaksanut SPINNImaratonia tai hiihtolenkkiä. Mutta, mistä minä sen olisin tiennyt! Niin sitä oli ennenkin tehty…

 

Ja tauti uusi. Suolistobakteeritulehdus (clostridium difficile)  – kiusallinen, aika vakava, eikä helposti eroonpäästävä sairaus, joka voi vaikuttaa elämään vielä pitkään palasi niin voimakkaana, että parissa päivässä paino tipahti yli 4 kiloa ja olo oli todella heikko. Edes vesi ei pysynyt sisällä ja sitä saattoi juoda hörpyn kerrallaan. Taas lääkäri, näytteet, uudelleen tuo kaiken tappava antibioottikuuri. Ja sinne meni voimat ja jaksaminen. Viikon sairastamisen jälkeen palailin varovasti töihin. Hyvä kun seistä jaksoi. Levähtämistä, antbioottia ja vähän töitä kerrallaan. Meni viikko ja toinenkin. Huimasi ja heikotti.

 

Tauti vei koko kehon niin heikoksi, että pelkästään parin tunnin työrupeamasta selviäminen vaatii levähtämistä. Väsyminen sai istuskelemaan ja nojailemaan. Piti malttaa, vaikka ulkona oli huikeat ulkoilusäät ja jumpalla olisi ollut jo kiva päästä oikeasti ohjaamaan. Pää oli lujilla. Mutta takaraivossa oli myös pelko uudesta uusimisesta ja kehon uudelleen alasajosta. Pakko malttaa. Mielikin painuu alaspäin, enkä varmasti ollut kovin hyvää seuraa. Uusi ruokavalio ja senkin opettelu vaati myös harjoittelua ja nälkä kurni.

 

Sairastettu tauti muistuttaa vieläkin – yli puoli vuotta jälkeenpäin. Ruokavalio haastaa eikä vatsa toimi enää “tavallisesti”. Flunssat, tulehdukset ja sairaudet pelottavat, sillä voinko ikinä syödä antbioottikuuria vaikkapa poskiontelotulehdukseen?

 

Terveys ei ole ansaittua

 

Terveys ei siis ole itsestään selvää. Tai jonkun tai tietyn tyypin etuoikeus. Ei siihen liity loppujen lopuksi aina terveelliset elämäntavatkaan. Vaikka niistä on toki hyötyä siinä, että hyväkuntoisena selviää kuitenkin helpommalla tai ei ainakaan putoa ihan niin alas, tai ylöspääsemisen pitäisi olla nopeampaa. Mutta sen olen nyt oppinut: terveys ei kuulu kenellekään! Sitä ei ansaita tai saada lahjaksi. Sitä voi olla tai voi olla olematta!

 

Ja taas tervehtyneenä on arjen arvostus ollut erilaista. Ymmärtää enemmän niitä omia asiakkaita, joita sohva vetää puoleensa liikunnan sijasta, mutta osaa myös kannustaa paremmin sieltä ylös. Muistaa hyvin, miltä tuntuu olla heikko ja miten paljon paremmalta olla vahva. 

 

Vahvuuteen auttaa kuitenkin se ikioma kunto. Se, mitä on vuosia rakentanut ja joka välillä saattaa heikentyä, mutta auttaa kuitenkin selviämään – ehkä jopa nopeammin takaisin siihen arkeen.

 

Vaali siis sitä omaa terveyttä, omaa jaksamista ja kuntoa. Pidä huoli itsestäsi!

 

 

 

Sitten ne vinkit!

 

  1. Terveys ei ole lahja tai ansaittu. Toimi sen eteen.
  2. Jokainen päivä on tärkeä – ei ole sitku-elämää. Elämä on juuri nyt! Nauti siis jokaisesta päivästä, syö terveellisesti, liiku ja pidä itsestäsi huolta.
  3. Muista, että elämään kuuluu hyviä hetkiä ja ei niin hyviä hetkiä. Vuoristorata on luonnollista. Alamäelläkin on pohja. Ylämäkeäkään ei riitä ikuisesti!
  4. Ja tämähän on juuri sinun elämäsi, ei kenenkään toisen. Elä omannäköistä elämääsi, äläkä turhaan vertaa tai kaipaa sellaista, mitä jollakin toisella on. Juuri sinun elämäsi on merkityksellistä ja tärkeää!
  5. Ota terveellisen elämän askeleet tänään!

 

 

Pysähdy

 

Ajattele, mihin sinä tarvitset terveyttä ja jaksamista. Mistä sinä saat sitä voimaa?

Miten paljon enemmän se terveellinen elämäntapa antaa kuin ottaa! Millaista terveellistä elämää sinä haluat elää? Arkiliikuntaa vai kuntoilua? Ruokalistoja vai ravintoa rennosti? Nukutko? Nukutko riittävästi tai palauttaako uni? Miten unelle saa riittävästi rauhoitettua aikaa? Entä lepo? Tai stressi? Voiko niitä hallita?

 

Suomen positiivisin PT, PT Peippo sanoo, että me kyllä osaamme huolehtia hampaista, pestä ne joka ilta ja käyttää kypärää suojaamaan päätä, mutta omaa terveyttä me laiminlyödään! Niin, miksiköhän?

 

Palaan stressiin, lepoon ja kiireeseen seuraavassa blogissani, joten siihen saakka suo muutama ajatus omiin arkisiin kiireisiin ja siihen, onko niiden kesyttämiseen mahdollisuuksia. Oikeasti?

Hyvää tätä päivää <3
Tuija

Avainsanat: , , , ,

Tuija Silver-Lager

Tuija Silver-Lager

Kommentit (0)

Kaikkien kommenttien tarkastus on käytössä. Ethän siis lähetä kommenttiasi useampaan kertaan, kiitos.

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *