5 kuukauden kisakauden yhteenvetoa

Näyttää vahvasti siltä että Suomessa en saa aikaiseksi kirjoiteltua blogia niin kuin Belgiassa.. Varmaankaan tasan yhtä syytä tähän ei ole, mutta varmaa on että Suomessa on paljon enemmän tekemisiä eli velvollisuuksia ja muita ”pakollisia” tekemisiä. Viime aikoina olenkin löytänyt itseni mm. nyppimästä rikkaruohoja, jotta pääsisin vadelmapensaiden luokse helpommin, ja liimaamasta saumapapereita vessan seiniin, jotta hieman venähtänyt remontti ottaisi taas askeleen eteenpäin. Eihän se blogin kirjoittaminen tietysti kauaa aikaa ota, mutta se tarvitsee tietynlaisen fiiliksen. Seliseli..ja asiaa!
Pyöräilykauden pääkisailut alkavat olemaan takanapäin, ainoastaan korttelin Suomen mestaruudesta kilpaillaan vielä viikon päästä. Maantiekarkelot menivät omalta osaltani hieman ohi sairastelun takia ja jälkeenpäin katsottuna olisi ehkä ollut viisaampaa jättää ne kokonaan väliin. Sairasteluni oli luonteeltaan hyvin normaalista poikkeava joten tuntui hullulta että se kuitenkin vaikutti ajamiseen ja kuntoon yhtä vahvasti kuin joku hengitystieinfektio. Mutta ajettu mikä ajettu, joten ei tarvitse jossitella ainakaan sen takia etten olisi yrittänyt.
Radalla  omniumin Suomen mestaruudesta  ajettiin kaksi viikkoa maantiekarkeloiden jälkeen ja vaikka en silloin uskonutkaan että sairasteluni siihen vaikuttivat niin jälkeenpäin katsottuna se on päivän selvää. Tuloksena oli SM-hopea, mutta itse en ollut ajotuntumaan ja/tai tuloksiin täysin tyytyväinen. Sitten piipahdin Belgiassa ajamassa muutaman maantiekisan ja oikeastaan niiden jälkeen vasta ymmärsin että tämä parantuminen ottaa aikaa. Lähdin kuitenkin teamin mukana Ranskaan ajamaan neljän päivän etappikisan Tour de Bretagnen. Olin kohtuu tyytyväinen tuloksiin ja vaikka pieniä epäonnisia sattumia oli matkassa mukana, oli reissu kuitenkin erittäin hyvä treeni. Vuorossa oli palautumista ja parisprintti treenejä rataa varten. Ehdimme parini kanssa kokeilemaan parisprinttiä vain muutaman kerran, mutta se riitti jälleen Suomen mestaruus kilpailun kakkossijaan! JOSKIN hävisimme kullan niin niukasti että se jäi harmittamaan. Jännitin parisprinttiämme niin paljon että pari tuntia sen jälkeen ajettu linja-ajon jännittäminen unohtui melkein kokonaan. Parisprintissä jännitin eniten omaa osuuttani, koska tiesin parini Pian olevan yksi Suomen parhaita starttaajia ja se taas oma heikkouteni, eli uskoin Piaan mutta epäröin itseäni. Lopputulos ei kuitenkaan olisi voinut paljoa parempi olla, joten kiitos ja kumarrus Pialle ja meidän harjoituksissa avustaneille!
Linja-ajon jälkeen sain kaulaani elämäni ensimmäisen kultaisen Suomen mestaruus mitalin. Kisa oli vauhdikas ja porukka nopeasti osina ympäri veloa. Pari irtiotto yritystä, joissa kummassakin olin mukana ja toinen niistä päätyi maaliin saakka. Hopeaa ottaneen Pynnösen Riikan kanssa saimme vuorovedot toimimaan tuulisella velolla ja kaksintaistelusta maaliviivan tuntumassa oli kummaltakin paras terävyys poissa mutta tunsipahan kisan jälkeen ajaneensa!
Parisprintin tuloksen perusteella uskoin tekeväni tänä vuonna oman 500m ennätykseni ja ajoitus ei olisi voinut olla parempi kuin Suomen mestaruus kilpailuissa. Ennätykseni ei ollut ihan niin hyvä kuin uskalsin toivoa mutta riitti Suomen mestaruuteen.
3km on ollut koko kolmivuotisen rataurani päämatka ja siinä olen aina ollut vahvimmillani. Jotta liikaa itsevarmuutta ei olisi ollut, niin sainpa herätä kisa-aamuun nenä tukossa ja kurkku kipeänä. Pidemmät ja rauhallisemmat lämmittelyt, sekä auringon lämmittämä aamupäivä helpottivat oloa ja karsinnoissa sain kellotettua nopeimman ajan, jolla paikka finaaliin tuli. Parikseni finaaliin sainkin jälleen Pynnösen Riikan. Finaalien ajaminen hiukan venähti alkuperäisestä aikataulusta ja päivä venyi pitkäksi. Ruokaa ja juomaa yritin nauttia mutta nuhaisuuden ja helteen takia nälän tunne oli hieman kadoksissa. Finaali oli odotetusti tiukka kaksintaistelu, jonka voitin 1,5 sekunnin marginaalilla.
Yhteenvetona; ratakisoista 3 mestaruutta ja 2 hopeaa. Tämän 11.3. alkaneen, kaikenmoista sisältäneen kauden jälkeen, katselen noita mitaleja vielä talven pimeinä iltoina, jollen ihan itku kurkussa niin, hyvin syvällä hartaudella.
Mutta kausihan ei vielä suinkaan ole tässä vaan suuria haasteita ja mahtavia tilaisuuksia on vielä edessä!
Pia Pensaari

Pia Pensaari

Kirjoittaja on naispyöräilijä, joka on voittanut yli 20 SM-mitalia ja omistaa kautta aikojen Suomen 2. nopeimman ajan 3km takaa-ajossa.

Kommentit (0)

Kaikkien kommenttien tarkastus on käytössä. Ethän siis lähetä kommenttiasi useampaan kertaan, kiitos.

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *