6 virhettä, jotka tein oman elämäntapamuutokseni alussa

Ajattelin tässä postauksessani kertoa, kuinka komeasti olen itse epäonnistunut omassa elämäntapamuutoksessani. Miksikö? Siksi, että Sinä osaisit välttää nämä sudenkuopat heti alkuunsa ja pystyisit ottamaan oman muutoksesi rennommin!

Katson oman elämäntapamuutokseni alkaneeksi siitä, kun olin saanut molemmat lapseni. Olo oli tukkoinen ja kömpelö. En osannut olla omassa kropassani, enkä tuntenut itseäni yhtään viehättäväksi, mikä heijastui kyllä parisuhteeseenkin.

1. Halusin tulokset NOPEASTI!

Viis siitä, että tulokset voisivat olla vain väliaikaisia! Minä halusin 10 kiloa pois parissa kuukaudessa ja piste. Enpä tiennyt, että mitä nopeammin paino putoaa, sen todennäköisemmin se lähtee lihaksista, ei siitä rasvasta, jonka todella halusin häviävän. Lopputulos oli laiha läski, joka kyllä painoi vähän, mutta ei voinut sen paremmin kuin ennenkään. Olo oli surkea ja hutera, mitä vähemmän puntari ( by the way: helvetinkone elämäntapamuutoksessa) näytti.

2. Ajattelin, että melkein kuka vaan tietää paremmin

Halusin sen paperin, jossa syötiin kokoajan rahkaa ja toistettiin jokaikinen päivä. Minulle ei ollut väliä, kuka ja millä koulutuksella ohjeet oli laatinut tai tulisivatko ne sopimaan juuri minulle. Se paperi oli halpa, joten eipä mennyt rahat hukkaan. Hormoonitoiminta meni sekaisin pitkäksi aikaa. Sen siitä saa, kun yrittää ”oikaista”.

Jos nyt saisin tehdä päätöksen uudelleen. Varmistaisin, että pystyn panostamaan todellisen liikunta- ja ravitsemusalan ammattilaisen palveluun, joka on juuri minulle räätälöity ja siinä on otettu huomioon tämän hetkinen kuntoni sekä muu elämäni.

3. Halusin kieltää itseltäni mahdollisimman paljon

Enpä ymmärtänyt, että mitä pidempi kieltolista, sitä todennäköisemmin jaksaisin vain sen x viikkoa, jonka nettivalmennukseni kestäisi. En yhtään ymmärtänyt, että jo lähtökohtaisesti ajattelin, että ”x viikkoa ja sitten saan taas syödä mitä tahdon.”

Enää en kiellä itseltäni oikeastaan mitään. Uskon, ettei Sinullekaan ole siitä mitään hyötyä. Kiellot vain kasvattavat haluasi syödä juuri niitä kiellettyjä juttuja.

4. Halusin päästä mahdollisimman helpolla

Ruoanko pitäisi muka maistua hyvältä? Paistettu maustamaton kana ja keitetty riisi, pelkkä maitorahka kippoon ja äkkiä alas tai aina samat porkkanat ja kurkkupalaset lautasella?

En viitsinyt edes yrittää tehdä liian tiukasta dieetistäni itselleni mukavaa. Ajattelin, että kun kerran ollaan dieetillä, niin ei sen ainakaan hauskaa pidä olla. Jos on liian kivaa, ei voi tulla tuloksia!

Mitä ihmettä minä pienten lasten äiti edes tein ”dieetillä?” Minun olisi pitänyt kertakaikkiaan opetella syömään riittävästi, eikä haikailla bikinifitnesstyttöjen lautasmalleja.

5. Päätin syödä todella paljon vähemmän ja kuluttaa todella paljon enemmän!

Lueskelin somen ihmeellisestä maailmasta että lause: syö vähemmän kuin kulutat, aiheuttaa monelle elämäntapamuuttujalle suoranaista ahdistusta. Painin itse samanlaisen ongelman kanssa. Ja niin sitä mentiin metsikköön, että pölinä kävi, kun yritti noudattaa tätä neuvoa kirjaimellisen täydellisesti. Ihka ensimmäiset yritykseni menivät näin: Yritin kituuttaa pienellä määrällä tai jättää syömättä kokonaan. Lopputuloksena oli vain huonoa oloa. Siinähän sitten lähdin lenkille, kun en ollut syönyt kunnolla. Voin kertoa, ettei kulkenut!

Tai tiedäthän sinäkin sen, koska olet ihan varmasti kokeillut! Jätitkö sinäkin kaikki kunnon ateriat sylmättä, joit viis kuppia kahvia ja huomasit, että eipä ole enää nälkä ja lähdit juoksemaan? Kyllä, ja varmasti vielä sellaiselle lenkille, ettei pojat ollut tasaista maastoa! Alkumatka alamäkeen menee hyvin, mutta ylämäessä loppuu kunto, pumppu ja usko. Ja illan mätät jääkaappia tyhjäksi kaksin käsin… Been there!

6. Ajattelin, että minussa ei ole vikaa

Minä olin tässä ihan mestari! Aina syytin jotain tapahtumaa tai löysin kyllä jonkun syyn, miksi en saanut haluamaani muutosta. Olin ihan vakuuttunut siitä, ettei minun muutoksestani tule mitään, koska en pääse lenkille tai saa tehtyä treeniäni ”rauhassa” lapsilta. Pääsinhän minä kyllä, mutta silloin kun olisin voinut mennä, olin ”liian kiireinen” istumaan netissä tai katselemaan telkkaria tai haaveilemaan.

Vain minä olen vastuussa minun hyvinvoinnistani, minun onneliisuudestani ja siitä, millainen elämä minulla on. Siinä rinnalla on hyvä olla joku kulkemassa, vaikkei sekään ihan pakollista ole. Seuraavassa postauksessa tästä vastuusta hieman lisää. ;)

Onnellista ja stressitöntä päivää Sinulle!

Käyhän lukemassa myös edellinen postaukseni lapsiperheen herkullisemmasta arjesta!

Muista hymyillä!

-Milla-

Milla Saarela

Milla Saarela, Millafit

Kommentit (0)

Kaikkien kommenttien tarkastus on käytössä. Ethän siis lähetä kommenttiasi useampaan kertaan, kiitos.

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *