Aamutreenit = päivä pilalla?

Otsikossa on liioittelua, mutta vain hieman.

Olen nimittäin jo tovi sitten tehnyt henkilökohtaisen sodanjulistuksen aamuvirkkuja suosivaa elämäntapaa vastaan. Pakon vaatiessa olen toki opetellut heräämään sen verran ajoissa (6.30), että ehdin kahdeksaksi töihin. Koska haluan nukkua riittävästi, tämä edellyttää, että olen myös opetellut menemään nukkumaan paria tuntia ennen ”luontaista” nukahtamisaikaani. Olen pirteimmilläni iltapäivästä ja illasta, voimatasoni ovat silloin suurimmillaan ja muutenkin tykkään puuhastella iltaisin kaikenlaista. Kello tulee aina ihan liian nopeasti kymmenen ja tuntuu, että nukkumaanmeno keskeyttää mielenkiintoiset puuhat (yritän mennä nukkumaan ennen yhtätoista).

Pääsääntöisesti ajoitan myös treenini aina iltapäivään tai alkuiltaan (yleensä klo 16 ja 20 väliselle ajalle, ehkäpä yleisimmin kuuden tienoille, viikonloppuisin tyypillisemmin ehkä 13 ja 16 välille). Toisinaan aikataulut kuitenkin menevät niin, että mikäli mielin ollenkaan treenata, joudun menemään aamutunnille. Ja aamutunnilla tarkoitan siis 10-11 järjestettävää tuntia, en aamuyöllä klo 7 alkavaa tuntia (jos ainoa vaihtoehto on treenata 7-8, katson, että oman ruumiillisen ja henkisen terveyteni kannalta on parempi jättää reenit väliin).

Tänään taas sain tuta, miksen tosiaan yleensä treenaa ennen puoltapäivää. Itse treenit (korkeita boksihyppyjä, 1+1/4-takakyykkyjä ja metconissa soutua, juoksua ja farmarikävelyä) menivät ihan mukavasti ja sain jopa boksihypyssä tehtyä uuden ennätyksen ja pompattua vauhditta 101 cm laatikon päälle. Metcon tuntui melko tahmealta, mutta sain senkin ihan säälliseen aikaan tehtyä. Treenin jälkeen oloni on kuitenkin ollut taas kaikkea muuta kuin ihanan energinen ja pirteä (kuten aamu-urheilua hehkuttavat usein väittävät): oloni on vetämätön ja aikaansaamaton. Vitkastelin yhden työsähköpostin lähettämistä melkein tunnin ja imurointia toisen. Nyt pitäisi lähteä tuonne ihmisten ilmoille yhteen tapahtumaan, mutta kaikkein mieluiten menisin viltin alle sohvalle murjottamaan koko loppupäiväksi.

Kokemukseni mukaan treenaamisella ennen puoltapäivää on pääsääntöisesti aina tällainen vaikutus. En epäile, etteikö monilla aamutreenin tekeminen antaisi mukavan startin päivään. Minut aamutreeni kuitenkin syöksee lähinnä ojasta sinne kuuluisaan allikkoon ja loppupäivä menee enemmän tai vähemmän epäproduktiivisissa merkeissä.

Onneksi saan tietysti ihan itse määritellä, miten ja milloin treenaan, joten joudun verrattain harvoin kärsimään tästä epämukavuudesta. Halusinpa nyt kuitenkin mölähtää pienen vastalauseen kulttuurille, jossa lihaksikkaat crossfittaajat juovat myrkynvihreää viherpirtelöä ennen kuin menevät treenaamaan ennen kukon kiekaisua. Alas aamuvirkkujen diktatuuri! On ihan yhtä oikein jumpata illalla kuin aamulla! Ja aamulla juodaan kahvia eikä mitään vihermehuja. Nih.

Avainsanat: , , , ,

Miia Kirsi

Miia Kirsi

Miia on reilu kolmikymppinen pääkaupunkilaistunut humanisti ja tavoitteellisesti treenaava CrossFit-harrastaja.

Kommentit (0)

Kaikkien kommenttien tarkastus on käytössä. Ethän siis lähetä kommenttiasi useampaan kertaan, kiitos.

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *