Aikuisuudesta ja karkinsyönnistä

Majailen tosiaan tällä hetkellä täällä synnyinkaupungissani Lappeenrannassa, jossa en oikeastaan vuosiin ole viettänyt satunnaista viikonloppua pidempää aikaa. Nyt kuitenkin olen joutunut ihan kehittelemään arkirutiinihommia (urheilupuuhat tosin on estänyt alkuviikon fillarointireissulla saamani mystinen pöpö, joka toi muassaan mahavaivoja ja vei puhdin, plaah), esimerkiksi käymään ruokakaupassa ostamassa itselleni elintarviketta. Tässä puuhassa päädyin luonnollisesti itselleni ennalta melko vieraaseen supermarket-myymiöön. Joka oli oli tosi iso.

No, joka tapauksessa, ehkä taustalla vaikuttaa vielä menneet puoli vuotta tuolla eteläisessä Euroopassa, kun olen muutenkin ihmetellyt viime aikoina suomalaisten kauppojen valikoimia (sekä ihan positiivisessa että negatiivisessa mielessä) ja onnistunut tuhlaamaan kauppareissuihin kamalasti aikaa. Eilen jotenkin jumituin siihen tosiasiaan, että suomalaisissa kaupoissa on ihan järkyttävät karkkivalikoimat. Hyllymetreittäin pusseja, levyjä ja patukoita ja vielä toinen mokoma irtokarkkilaareja. Ja mikä vielä omituisempaa, kasapäin aikuisia ihmisiä valikoimassa (oletettavasti) itselleen makeispussukoita. Kyseesä on tietysti vallan tavallinen näky, mutta jotenkin jäin silti miettimään tätä aikuisten karkinpupellusta.

Olen nimittäin aika varma siitä, että silloin, kun olin lapsi (muinaisella 1980-luvulla), aikuiset eivät syöneet karkkia. Tietysti jouluna oli tarjolla suklaakonvehteja ja kummisedälläni oli aina taskussaan sisu-aski, mutta en ihan oikeasti muista, että olisin tuolloin juuri koskaan nähnyt aikuisen ihmisen ostavan irtokarkkeja saati vetävän napaansa jotain Lauantai-pussia. Karamellit jotenkin mielessäni yhdistyivät lapsiin, karkkipäivään ja ”markalla kolmosia” -irtokarkkisessioihin lähikioskilla. Mummilassakin oli kettukarkkeja lapsenlapsille, enkä muista että kyseinen mummi olisi niitä itse syönyt.

Viiraakohan allekirjoittaneella nyt päässä, vai tapahtuiko jossain tuossa 90-luvun tienoilla joku kulttuurinen muutos, jonka seurauksena aikuiset ihmiset alkoivat popsia makeisia oikein isommalla kauhalla?

En nyt kysy tätä mitenkään erityisesti moralisoidakseni, vaikka onkin myönnettävä, etten muista, koska olisin ostanut muuta makeisiksi luokiteltavaa kuin suklaata. Olen nimittäin huomannut, että en mitenkään erityisesti pidä useimmista karkeista, ja jotenkin todennut mielessäni, että ehkäpä tässä on vaan kyseessä samantyyppinen aikuistumisjuttu kuin siinä, että on alkanut viiniostoksilla kiinnittää huomiota rypälelajikkeisiin ja kahvihyllyllä paahtoasteeseen. Mutta ilmeisesti ei, ainakaan kaikkien kohdalla.

Miten on lukijakunta, onko normaalia, että aikuiset vetävät karkkia? Entä omat karamellitottumuksenne, tuleeko kauppareissulla pyörittyä siellä makeishyllyllä?

HUOM: En viitsinyt lähteä kuvailemaan tuonne lähimarkettiin, joten nappasin kuvituskuvan täältä.

Avainsanat: ,

Miia Kirsi

Miia Kirsi

Miia on reilu kolmikymppinen pääkaupunkilaistunut humanisti ja tavoitteellisesti treenaava CrossFit-harrastaja.

Kommentit (0)

Kaikkien kommenttien tarkastus on käytössä. Ethän siis lähetä kommenttiasi useampaan kertaan, kiitos.

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *