ÄITI – maailman kaunein sana

ÄITI.
Maailman kivoin sana kuulla oman lapsen suusta! Samalla myös maailman tärkein rooli -ainakin minun mielestäni! Äitinä oleminen on kasvattanut minua enemmän kuin mikään ikinä, enkä vaihtaisi sitä mihinkään maailmassa. Kun on elänyt samanlaisen lapsuuden kuin minä, sitä haluaa tehdä asioita eri tavalla.
Minusta on hienoa olla äiti. Jokaisena päivänä ei ihan riemusta saa hyppiä äitiydessä, mutta ehdottomasti enemmän se antaa kuin ottaa. Olen ollut äärimmäisen onnekas ja kiitollinen, kun olen saanut kaksi tervettä lasta. En osaa siis käytännössä mennä sen äidin asemaan, jonka pikkuinen sairastaa. Ystäväni pikkuisen sairastuttua kysyin häneltä, miten hän jaksaa omaksua kaikki sairauteen liittyvän, hän vastasi omalla päättäväisellä tyylillään, että ”kyllä sen jaksaa, kun ei ole muita vaihtoehtoja.” Ihailen häntä tästä asenteesta!
Ymmärrän heitäkin, jotka eivät halua lapsia lainkaan. Se on jokaisen oma asia, enkä ota siihen sen enempää kantaa. Toisaalta ole ihan itsestäänselvää, että lapsia saisi, vaikka niitä haluaisi. Se asia onkin tässä maailmassa ihan helvetin väärin, että he, jotka olisivat vanhemmiksi luotuja, eivät saa omaa nyyttiä, kun taas jotkut, jotka kohtelevat lapsiaan kaltoin saavat useitakin.
Oma lapsuuteni oli kovin lasinen. Nyt äitinä tunnistan asioita, joita en ikinä haluaisi lapsieni kokevan tai käyvän läpi. Kännisten aikuisten kuunteleminen ja yömyöhään peloissaan täriseminen ei tule olemaan minun lasteni osa, mikäli voin itse asiaan vaikuttaa! Vaikka elämä on antanut kovastikin vastoinkäymisiä, on se myös tehnyt minusta sitkeän mimmin. Ilman omia taisteluitani en ehkä olisi se nainen tai äiti, joka olen tänä päivänä. Ihan koko lapsuuttani en vaihtaisi, sillä koen, että meitä rakastettiin myös paljon.
Menetin oman äitini, kun olin vasta 19-vuotias. Äiti kuoli henkirikoksen uhrina. Ikävä on luonnollisesti ikuinen, vaikka lapsuuteni olikin mitä oli. Olipa äiti millainen tahansa, epätäydellinen ja riippuvuudesta kärsivä, oli hän ainoa äitini. Selvinpäin äiti oli maailman ihanin ihminen. Kun äiti kuoli, tarvitsin ammattiapuakin puhumiseen, ja paras apu on se, että pystyn ja haluan puhua tästä vielä yli kymmenen vuoden jälkeenkin. Ehkä joku voi oppia siitä jotain? Kertominen helpottaa ja olen onnellinen heistä, jotka ovat minua kuunnelleet ja jakaneet suruni kanssaan. Kuitenkaan nämä tapahtumat eivät määritä minua. Minä itse päätän siitä, mitä elämäni on ja tulee olemaan. Minulla olisi miljoona syytä voivotella hankalaa elämää ja kaikkea minulle tapahtunutta. En kuitenkaan tee niin, koska haluan tehdä tällä yhdellä elämälläni muutakin kuin murehtia. Esimerkiksi olla äiti niin hyvin kuin osaan.

kuva lainattu netistä.

Äitinä oman ajan ottaminen on joskus ihan hiton hankalaa! Varsinkin, kun lapset on pieniä, ei niiden luota haluaisi lähteä oikein kovin pitkäksi aikaa. Tai jos haluaisikin, ei lapsenvahtia ole aina helppo saada silloin, kun olisi tarvis. Olen tähän saakka luottanut lapseni vain muutamalle ihmiselle ja olen todella kiitollinen heidän avustaan. Olin itse juuri pari päivää reissussa ja olihan jo poikasia ikävä <3 Onneksi meillä isi hoitaa kotihommat loistavasti, eikä mun tarvitse reissussa miettiä miten kotona sujuu.
Olen myös huomannut, että pikkuiset breikit lapsista vaikka harrastusten myötä tekevät arjen keskellä vain ja ainoastaan hyvää. Oma aika kannattaakin käyttää siten, että tekeminen on sinulle mielekästä. Minulle mielekästä on reilun tunnin lenkki tai salitreeni. Johan hymyilyttää, kun menen takaisin kotiin. Treenien jälkeen olo on iloinen ja sitä iloa riittää koko päiväksi.

pitkän sateisen pyörälenkin jälkeen hymyilyttää!

Jos Sinä et äitinä jaksa, voi koko perheen jaksaminen olla heikoilla. Äiti hoitaa usein paljon sellaisia juttuja, jotka eivät näy yhtään mihinkään. Hienosti puhutaan metatöistä. Tällaisia asioita ovat mm. hoitoaikojen ilmoittaminen, lääkäriaikojen varaaminen sekä lääkärissä/neuvolassa käyttäminen, sopivien vaatteiden järkkääminen kaappiin, kesäkamppeiden vaihtaminen syyskamppeisiin jne. En väitä, että se menee aina näin, mutta uskallan väittää, että usein. Ja kyllä, myös isät tekevät näitä hommia ja älyttömän hyvä niin!
Lapsosen päiväunien aikana voi jaksaessaan tehdä vaikka kotitreenin tai kutoa vaikka tulevalle syksylle uusia villasukkia. Itseltä kantapään kutominen kyllä sujuu, mutta käsiala kutoessa on niin valtavaa, että lapsen sukka sopii itsellenikin. :D En osannut nukkua päiväunia omien pilttien ollessa päikkäri-iässä, vaan möllötin somessa tai tein sen kotitreenin. Suurin osa ajasta meni kyllä kotitöitä tehdessä. Kirjoittelin aiemmin siitä, kuinka touhotin kaikkea, mutta en itse muistanut syödä. Voit lukea postaukseni tästä.
Paljon puhutaan siitä, että ihmiset nukkuvat yleensäkin liian vähän. Univajeessa mm. meidän tarkkaavaisuus heikkenee. Minä voin väsyneenä ihan fyysisesti pahoin. Ympäri asuntoa konttaileva pikkuinen täystuho tai vähän vanhempikin sankari tai sankaritar voi saada paljon aikaa ihan silmän räpäyksessä, jos et väsymykseltäsi häntä pysty vahtimaan.
Pyydän Sinua, varsinkin jos olet tuore äiti pysähtymään ja miettimään sitä, että joskus on paljon tärkeämpää, että nukahdat edes kymmenen minuuttia ja rentoudut muuten vaan sohvan pohjalla vaikka hyvän kirjan kanssa. Viimeisillä voimillasi kahvakuulan kanssa jumppaaminen pitkin olohuonetta ei siinä tilanteessa ole ollenkaan hyvinvointiasi edistävää. Varsinkin jos joudut yöllä valvomaan paljon, kaikki lepohetket päivällä tulevat tarpeeseen! Treenata ehdit sitten, kun kaikista tärkein, eli uni on kunnossa! Jos johonkin haluat panostaa päivän aikana, se on juurikin se monipuolinen ravinto ja säännöllinen ruokailu! Postailin taannoin myös lapsiperheen herkullisemmasta arkiruokailusta. Voit lukea postaukseni täältä! Sieltä ehkä löytyy pari vinkkiä myös sun perheen arkeen.
Ihan loistavaa alkavaa syyskuuta Sinulle ja perheellesi!
Minä suuntaan kuun puolivälissä Psyykkisen valmentajan opintoihin Ouluun. Luvassa on mun mieleistä kouluttautumista itselle tärkeän asian, eli mielen hyvinvoinnin parissa. Odotukset on siis kovat!
Kommentoi alle omia ajatuksiasi tästä postauksesta. Vaikka asia oli paikoin raskasta, toivottavasti koit myös voimaannuttavia hetkiä! :)
-Milla
Milla Saarela

Milla Saarela, Millafit

Kommentit (2)

Kaikkien kommenttien tarkastus on käytössä. Ethän siis lähetä kommenttiasi useampaan kertaan, kiitos.

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *