And now for something completely different: kurpitsa-salvia-chilirisotto

Risotto ei taida olla oikein minkään ruokavalioideologian ideaaliruokaa: liikaa tyydyttynyttä rasvaa virallisille suosituksille, liikaa hiilareita karppaajille, eivätkä maitotuotteet ja riisi kuulu ”oikeaoppiseen” paleoonkaan (whatever that even is). Mutta voi luoja, kunnolla ja hyvistä aineksista laadittu risotto on valtavan hyvää. Koska olen luonteeltani kaikkea muuta kuin pingottaja, en antanut risoton ravintoainekoostumuksen tulla minun ja perjanta-iltaisen nautinnon väliin.

Olen jo muutaman tovin suunnitellut tattirisottoa viimeisistä viime syksyn tateista. Suunnitelma kuitenkin muuttui, kun eilen heräteostin ruukullisen salviaa. Alun perin mielessäni kajastelivat prosciuttoon käärityt, salvialla höystetyt pihvit, mutta tänään kaupassa iskikin hieman toisenlainen inspiraatio. Koriin eksyi neljännes kurpitsaa, kotimaisia chilejä, pecorino romano -juustoa ja tarjouksesta ahvenfileitä sekä pullollinen italialaista luomuvalkkaria (Inycon, rypäleinä grillo ja viognier, hinta sopuisat 8,56e). Sitten surffailin hetken erinäisillä ruokasivustoilla ja päädyin laatimaan jonkunlaista yhdistelmää tästä, tästä ja tästä ohjeesta. Näin:

Kurpitsa-salvia-chilirisotto kera paistettujen ahvenfileiden ja rapean salvian

Risottoon:
2 valkosipulinkynttä
1 keskikokoinen sipuli
1 chilipalko
n. 250–300 g kurpitsaa kuutioituna
n. 15 salvian lehteä silputtuna
1,5 dl valkoviiniä
9 dl kasvislientä
oliiviöljyä
3 dl risottoriisiä
n. 70 g pecorino romano -juustoa
pikkusormen paksuinen viipale voita
rouhittua mustapippuria ja merisuolaa

Lisäksi:
ahvenfileitä (voissa paistettuna, suolalla ja pippurilla höystettynä)
rapeaksi paistettuja salvian lehtiä

Pahoittelut kamalasta kuvasta, älysin räpsäistä sen vasta
santsiannoksesta, oli niin hyvää!

Ensimmäiseksi pannulle lykätään kunnon tujaus oliiviöljyä, ja siinä tovi kuullotellaan sipuleita, chiliä ja salviasilppua. Sitten pannulle kaadetaan riisit ja pyöritellään niitä öljyssä, kunnes ne muuttuvat hieman läpikuultaviksi. Perään kipataan 1,5 dl valkoviiniä (no en minä sitä oikeasti mitannut, arviolla kaadoin pullosta, mutta tuo määrä on varmaan aika lähellä totuutta). Kun viini on melkein hävinnyt, sekaan kipataan kurpitsakuutiot (n. 1x1cm kuutioina minulla) ja kauhalla kuumaa kasvislientä.

Sitten edetään risoton tekemisen standardiproseduurin mukaan, toisinsanoen riisiä sekoitellen ja kasvislientä lisäillen sitä mukaa kun se on imeytynyt riisiin. Kun riisi on ns. al dente, otetaan hellan levy pois päältä ja sekoitetaan risottoon voiviipale, juusto raasteena (perinteisesti tietysti parmesaani, mutta minua nyt huvitti pecorino enemmän) sekä rouhittua mustapippuria ja hiukan suolaa.

Risoton poristessa ja sitä toisella kädellä hämmentäessä paistetaan ahvenfileet, pannaan syrjään, viipaloidaan pannulle vielä yksi nokare voita ja sirotellaan siihen pieni kourallinen salvianlehtiä kokonaisina. Paistetaan rapeaksi, varotaan polttamasta. Assembloidaan lautasille somasti ahvenfile, kauhallinen risottoa ja sen päälle muutama rapea salvianlehti.

Olipa kyllä suorastaan tajuttoman hyvää, vaikka itse sanonkin. Setistä söi kolme aikuista, ja vähän jäi ylikin, tosin lähinnä siitä syystä, että vain allekirjoittanut ehti santsaamaan kun muut kiirehtivät toisiin menoihin.

Nyt joku vähän enemmän fitness-henkinen bloggaaja varmaan toteaisi, että viikon herkuttelut oli sitten siinä. Minä sen sijaan aion ensin juoda espressoa, syödä palan mustikkapiirakkaa ja sitten mennä tänään katsomaan jalkapalloa tuopin ääreen. Huomenna ohjelmassa taas on ravintolareissu. No, kävin sentään tänään vesijuoksemassa (!).

Avainsanat: ,

Miia Kirsi

Miia Kirsi

Miia on reilu kolmikymppinen pääkaupunkilaistunut humanisti ja tavoitteellisesti treenaava CrossFit-harrastaja.

Kommentit (0)

Kaikkien kommenttien tarkastus on käytössä. Ethän siis lähetä kommenttiasi useampaan kertaan, kiitos.

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *