Aurinkoa, kai?

Pikkulinnut lauloivat, että kulunut viikko on ollut aurinkoinen. Minä en siitä oikein tiedä, kun viikko on ollut töiden puolesta hektinen ja itselleni melko erilainen. Olen ollut uusien juttujen parissa ja paitsi että olen ollut siitä innoissani, olen myös ilmeisesti jännittänyt uusia juttuja sen verran, että monena iltana sohvalla on töiden jälkeen torkkunut väsynyt tyttö. Lisäksi aurinkoa en ole juuri päässyt näkemään muina päivinä kuin tänään, sillä koko valoisa aika on käytännössä mennyt sisällä Koskikeskuksen uumenissa.

Kiireistä huolimatta tällä viikolla olen jo päässyt tekemään varsin ehjän ja onnistuneen treeniviikon sairastelujen jälkeen. Uima-altaassakin vierailin kolmen viikon tauon jälkeen jo neljä kertaa ja uusi, hieno märkäpukunikin pääsi ensiuinnilleen torstai-iltana. Vaikka oma olo ei vielä parhaimmillaan ollutkaan taudin jälkeen eikä tonnin testiuinti sujunut ongelmitta, niin ei voi puvusta kyllä muuta todeta, kuin että on se vaan mahtava: kevyt, huomaamaton ja ennen kaikkea hyvin nopea – nopeampi kuin itse uimari siis. Kirjoittelen puvusta ja sen valintaprosessista vielä tarkemmin paremmalla ajalla.

Työkiireiden keskellä vietin myös ihanan vapaapäivän keskiviikkona. Päivä sisälsi vähän treeniä, autokaupoilla pyörimistä (kohta taidan ajella jollain muulla kuin vitolaisella!), hierontaa sekä kirsikkana kakun päällä vierailun Venlan luona ihmettelemässä pikkuista vauvaa ja hyvin toipuvaa leikkauspotilasta, sekä muuta perhettä. Monta tuntia vilahti ohi hujauksessa ja ainakin oma oloni vierailun jälkeen oli huomattavan virkistynyt ja iloinen.

Tänään pääsin onneksi nauttimaan pakkaspäivästä auringossa, kun ajelin kaimatytön ja Tommin mukana Jämille kisaturistiksi ihmettelemään muiden menoa ja hiihtämään omaa lenkkiä. Toisen Terhin perässä (minuuttien päässä) olisi ollut tarjolla varma kakkossija naisten sarjassa, mutta tällä kertaa tyydyin kuitenkin katsojaan rooliin auringosta nauttien. Kun aurinkoinen päivä täydentyi vielä juoksulenkillä, pizzalla ja Salpausselän kisojen nauhalta tuijottelulla, niin alkaa taas olla olo, että ensi viikkoon voi suunnata suhteellisen energisellä mielellä. Kyllä se yksikin päivä auringossa saa ihmeitä aikaan!

Avainsanat: , , , , , , ,

Terhi Martikainen

Terhi Martikainen

Kirjoittaja on triathlonisti, moninkertainen pyöräilyn SM-mitalisti ja urheilukaupan ammattilainen.

Kommentit (0)

Kaikkien kommenttien tarkastus on käytössä. Ethän siis lähetä kommenttiasi useampaan kertaan, kiitos.

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *