Back to School

Koulun penkkiä kulutettu jo kolmenn päivän ajan. Aloitin mikrobiologian laboratorion harjoitustunnit opiskelijoiden kanssa. Meillä on kotimaan koululla niin vähän mikrobiologian laboratoriotunteja että kuvittelin ettei meitä varten ole kannattanut hankkia kaikkia, tai parhaita materiaaleja ja välineitä. Minullahan on käytännön harjoittelu mikrobiologiasta vielä edessä, joten en pysty vertaamaan mitä käytännönelämässä välineet ja materiaalit ovat. Mutta lähdetään siitä että täällä liki mikään ei ole kertakäyttöistä. Opiskelijat taputtivat kun opettaja kertoi ettei heidän tarvitse itse tehdä elatusmaljoja, vaan tänä vuonna ne on ostettu valmiina.
Opettaja alkoi käsittelemään bakteerien levitystä maljalle. Opetus oli flaamiksi, mutta ihmettelin hänen piirrustuksiaan ja mitä poltetaan?? Vastaus: levitystikku on monikäyttöinen ja steriloidaan kaasuliekissä aina levitysvaiheiden välissä. Jokaisella opiskelijalla on ”kaasugrilli” omassa työpisteessään. Sen sijaan mitään laseja ei pestä vaan ne heitetään joka kerran jälkeen särmäisjätteeseen. Värjäyksiä varten kaikki ottavat eteensä altaan ja telineen laseja varten; kaikki tekevät pareittain itse Gram-värjäyksen. Api-testi on pienempi mutta erikseen tehtävien testien määrä oli tolkuton. Maljojen määrä, api-testi, erilaisia putkia kymmenittäin, erilaisia erillisiä testilaattoja yms. Siinä sitten odoteltiin kun silmukkaa piti kuumentaa joka välissä ja tietenkin odottaa jäähtyvän…voin kertoa että ei pidetty taukoja vaan testiä tehtiin niinkuin työelämässä konsanaan. Testien määrästä kertonee jotain että meillä meni tänään koko kolme tuntia pelkästään tulosten analysointiin. Onneksi tutorini omaa hyvän englannin, vaikka monet testeistä ovat tuttuja, monet ovat aivan uusiakin. Kadehtien katselin heidän punakantista kirjaansa, jossa on kaikkityöohjeet laboratoriotunneille. Työohjeita on käyty läpi jo teoriatuntien puitteissa ja laboratoriossa aikaa ohjeistukseen käytettiin hyvin vähän. Vastaavaa toivoisi meillekin enemmän; saataisiin vähäisistä käytännöntunneista enemmä irti. Ei kukaan ohjeita ulkoa muistanut mutta toiminta oli oma-aloitteisempaa, koska opiskelijat pystyivät aina tarkistamaan kirjastaan ja tuotteiden käyttöohjeista mitä seuraavaksi tehdään.

Luokassa on 13 opiskelijaa joista 6 poikaa. Heidän mielenkiintonsa oli taattu kun kuulivat pyöräilytaustani. Eräs heistä opiskelee iltakoulussa pyörämekaanikoksi! Hän innostuikin kyselemään erilaisia asioita; miksi käytän tuubeja ja miksi ratapyöräilijät käyttävät lukkopolkimien kanssa siteitä..
Pyörämekaanikon koulutus… melkein tekisi itsekin mieli päästä siihen koulutukseen. Ehkä ensi keväänä..saakohan siihen opintotukea?
Lauantaina eräs seurakaverini osti itselleen uuden kiekkoparin ja tietenkin halusi saada ne heti seuraavan päivän kisaan alleen. Koska olin kehoittanut häntä kokeilemaan teippiä tuubien kiinnittämisessä sain tietenkin kunnian näyttää kuinka tämä käytännössä tehdään. Kun olin saanut tuubit paikalleen hän antoi vielä takapakan käteeni ja pyysi laittamaan senkin paikalleen. Laitoin, mutta kehotin vielä testaamaan ja säätämään vaihteet ennen starttia. Sitä hän ei tietenkään ollut ehtinyt seuraavaan aamuun mennessä tekemään, mutta vaihteet toimivat, kiekot toimivat ja tuubit rullasivat.

Itse kisasta meidän tiimillä ei ole pahemmin sanottavaa. Neljän kilometrin kohdalla olin juuri päässyt porukan kärjen tuntumaan huonon starttipaikan jäljiltä, kun edessäni alkoi välähtelemään erinäköisiä kiekkomerkkejä. Noin 20 tytön kasa, johon meidän tiimistä jäi kolme. Selvisin kasasta pienillä kypärän vaurioilla ja mitä ihmeellisimmillä koreografioilla kun tajusin seisovani vaaka-asennossa kannatellen pyörääni ilmassa jalkani päällä. Miten kypärä hajosi, ei koskaa selvinnyt. Maata en koskettanut kuin jaloin, mutta kasasta selviytyminen vei aikaa sen verran että vaikka lähdin ruotsalaistytön kanssa tempomaan lopulta 40km liki kahdestaan, pääjoukko oli auttamatta karannut. Päätimme kuitenkin ottaa harjoituksen kannalta ja ajaa kovaa huoltoalueelle takaisin. Temporeeni 60km. Jalka tuntui hyvältä, joten harmitus kisan keskeytymisestä oli suuri. Uusi kypärä tilattu ja sunnuntaina uusi kisa.

Pia Pensaari

Pia Pensaari

Kirjoittaja on naispyöräilijä, joka on voittanut yli 20 SM-mitalia ja omistaa kautta aikojen Suomen 2. nopeimman ajan 3km takaa-ajossa.

Kommentit (0)

Kaikkien kommenttien tarkastus on käytössä. Ethän siis lähetä kommenttiasi useampaan kertaan, kiitos.

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *