Belgiaa

Juupajuu. Piti taas tosiaan kirjoitella, joka kisan jälkeen kuulumisia. Tekemistäkin on kyllä ollut, mutta olisihan pientä raporttia voinut lyhyesti kirjoitella, kun on mennyt ihan mukavasti. Ainoastaan Belgian sää on koetellut aika tavalla minun ja Törmäsen Rosan matkaa. 16 päivästä kaksi on ollut sateetonta eli aika monta kertaa on tämän reilun kahden viikon aikana saatu pestä pyöriä ja pyykkiä.

Ennen kisaa Begijnendijkissa.

Ensimmäinen kisa tosiaan käytiin Begijnendijkissä 10.5. Matkana oli 98km ja viivalle starttasi meidän lisäksi 87 muuta tyttöä. Itseäkin jännitti vähän, kun en ole pitkään aikaan kermiksiä ajellut. Jalatkaan eivät tuntuneet ihan hirveän hyviltä, kun en ollut koskenut pyörään neljään päivää orastavan flunssan ja pyörän ”katoamisen” takia. Ajo kuitenkin tuntui kuitenkin vahvemmalta porukassa kuin pari vuotta sitten ja sehän on aina hyvä juttu. Pari kertaa ajauduin irtiottoihin mukaan, mutta ne eivät kantaneet montaa kilometriä. Lopussa kuitenkin pääjoukosta irtaantui muutaman kuskin irtiotto, mutta kaikki muut tulivat pers edellä takaisin pääjoukkoon paitsi yksi. Yksinäinen Koga-kuski voittikin kisan ja lopuista sijoituksista kirittiin massakirillä. Itse en oikein sijoittunut hyvin ja sainkin ihan huolella kyynerpäästä yhdeltä kiritykiltä. Loppusijoitus seitsemäs, johon olen tyytyväinen. Sain myös yhden välikirin napsastua.

Seuraavana päivänä, 11.5, menimme kisoihin Saaskerkeen. Matkana oli 90km. Kisasta teki rasittavan siinä mielessä, että tuuli  oli ihan mahtava. Tuuleen sain nojata ihan huolella, että se ei olisi puuskannut ojaan. Porukassa olikin pientä hakemista siinä tuulessa, kun joku teki koko ajan hasardimaisia liikkeitä. Tuuli myös repi porukan jo ensimmäisillä kierroksilla aivan palasiksi. Katselin noin kolmannella kierroksella, että eteen repeytyy aika vaarallisen näköinen porukka ja ajoin 11 hengen porukan yksin kiinni. Sain siinä ihan hyvää kyytiä, kun veto jatkui ja jatkui vielä muutaman kierroksen enkä oikein päässyt levähtämään yksinäisen tempon jälkeen. Meno kuitenkin rauhoittui ja vetovuorot jaettiin tasaisesti porukan kesken.  Irtiotto säilyikin maaliin asti ja oli mahdollisuus jopa voittoon, mutta mokasin viimeisen kurvin ihan huolella arvioimalla edellisen kuskin voimat väärin. Tyttö hyytyi ja seuraaviin tuli muutaman metrin väli. En saanut väliä enää kiinni ja olin loppujen lopuksi viides. 12 kierroksella sain seitsemän välikiriä sijoilta 1-3.

Lähdimme kisaan myös 12.5, josta en sen koommin ole jaksanut missään sosiaalisessa mediassakaan kirjoitella, koska siellä tuli keskeytys. Edellisen päivän tuulessa puskeminen aiheutti orastavaa polvikipua ja jalkataipeessa lihasärtymystä. En halunnut ”luovuttaa”, vaan kokeilla, että jos se siitä sitten ajamalla loppuisi. Turha reissu siis tuli tehtyä. Lepäsin päivän ja kävin fysioterapeutilla. Jalka oli heti parempi.

Tavaraa mukana lenkil piggase.
Kahvitauko? AURINKO?!

Sitten olikin viikon treenijakso. Käytiin ajamassa parina päivänä Ardenneilla mäkiä. Tuntuivat lyhyemmiltä ja loivemmilta kuin kolme vuotta sitten. Oli kivaa! Varsinkin toisella kerralla, kun aurinko paistoi. ;) Kävin myös tutustuttamassa Rosan Antwerpenin keskustaan.  Kahvia tuli juotua ihan huolella Starbucksissa. Rosa näkikin yöllä unta keilapalloja syöneistä puluista, joita sitten yhdessä olimme ihmetelleet. Pulut siis edelleen ovat kehdanneet herättää meidät joka aamu ulinaansa niin kuin minut joskus aikoinaan.

Eddyn patsas.

Pari päivää sitten eli 22.5 kävimme taas starttaamassa. Paikkana oli De Pinte. Matkana oli tällä kertaa 84 kilometriä. Sade vähän masensi mieltä taas kerran siinä lähtöviivalla. Varsinkin, kun tapana on mennä starttiviivalle kökkimään jo 20 min ennen starttia, että saa edes kohtalaisen aloituspaikan. Tällä kertaa olimme vain kaksistaan reissussa ja ylimääräiset vaatteet piti käydä heittämässä liian aikaisin autoon. Sekin, että hajotin venttiilin 40min ennen starttia ei myöskään kohottanut tunnelmaani, vaikka sain Topsportin mekaanikolta heti apua. Startin jälkeen kuitenkin jaloissa tapahtui jotain kummallista, ne tuntuivat ihan kohtalaisilta! Ajattelin, että kisa ei ole mitenkään superpitkä ja seuraavan päivän kisakin peruuntui, joten töitä voi tehdä huolella. Ajelin keulassa ja pystyin tykittelemään irtiottoyrityksiin mukaan. Loppujen lopuksi kilpailu oli päättymässä massakiriin, vaikka viimeinen kierros tuntui olevan iskua iskun perään. Otin viimeisellä kilometrillä peesin Loton junasta ja viimeiseen kurviin iskeydyin Rabobankin Liesbet De Vochtin takarenkaaseen kiinni. Maaliviivalla sainkin tuuletella Liesbetin kanssa yhdessä voittajina, kun maalikamerasta ei osattu sanoa, että kumpi voitti. Ensimmäinen voitto Belgiassa saavutettu.

Satoiko? Juu.
   
Antwerpen ja ruokahetki.

Rosa oli siis ensimmäistä kertaa ajamassa kermiksiä. Tyttö on kehityskelpoinen yksilö, kunhan vain uskaltaisi rohkeasti tulla keulaan ajamaan. Ainakin sivu korvalla olen kuullut, että reissuun kannatti lähteä ja kokemusta on saatu. Kahdessa viikossa Rosa on ainakin oppinut ottamaan rennosti, kun sanoi, että vikassa kisassa ei jännittänyt enää yhtään. Menee miten menee ja hyvä jos hyvin menee.

Rosa hymyilee.      
Terkkuja toivoo soomalainen pyorailijamuijjah.

Perjantaina olisi tarkoitus lähteä Sveitsiin ajamaan yksi kisa maajoukkueen kanssa. Rosa tietysti myös mukana. Startti on sunnuntaina heti kello 10 aikaan aamulla. Enpäs tiedä, että miten onnistun tässä, kun täällä kisat ovat olleet vasta iltapäivällä kolmen jälkeen… Katsotaan miten siellä kulkee, toivottavasti hyvin, kun vain yksi kisa luvassa…

Lotta Lepistö

Lotta Lepistö

Lotta on 24-vuotias pyöräilijä ja sairaanhoitajaopiskelija. Tulevana vuonna Lotan on tarkoitus harjoitella monipuolisesti ja saada pyörä liikkumaan entistä kovempaa. Hän pääsee nyt kokeilemaan vuodeksi, millaista on elää todellista huippu-urheilijan elämää.

Kommentit (0)

Kaikkien kommenttien tarkastus on käytössä. Ethän siis lähetä kommenttiasi useampaan kertaan, kiitos.

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *