BoxBattle kisat: Finaali

Finaalilaji:

200 pistol squat (pistoolikyykyt, toistot sai jakaa joukkueen jäsenten kesken niin kuin halusi)

25 synchronised STOH miehet 70kg / naiset 45kg (jonossa yhtäaikaiset tangon ylöstyönnöt olkapäiltä suorille käsille)

40 bar muscle up (toistot sai jakaa joukkueen jäsenten kesken niin kuin halusi)

25 synchronised front squat miehet 70kg / naiset 45kg (jonossa yhtäaikaset etukyykyt)

4x60m buddy carry (mies kantaa miestä + 20kg levypainoa ja nainen naista + 15kg levypainoa)

30m sprint

Aikaraja lajin suorittamiseen 25minuuttia.

Finaaliin pääsi viisi joukkuetta ja me menimme finaaliin sijalta 3. Tavoitteet olivat jo täyttyneet ja fiilis oli aivan huikea. Laji vaikutti aivan älyttömän kovalta, erityisesti tuo 45kg tangossa ja nuo toistomäärät tuntuivat todella kovilta. Päätettiin lähteä tekemään toisto kerrallaan pois ja nauttimaan tunnelmasta ja tekemisestä.

Tsempit katsomoon!

Jälkikäteen mietittäessä ehkä takki oli jo vähän tyhjä tässä vaiheessa. Aiempien lajien taktiikoita käytin läpi huolellisemmin, mutta nyt taktikointi ja suunnitelmat jäivät puutteelliseksi. Tämä kostautui useammassa liikkeessä.

Pistoolikyykyt kulkivat itsellä mukavasti pääosin 10 toistoa kerrallaan hyvällä vauhdilla. Pari hylättyä tuli, kun yläasennossa lähdin liian aikaisin alas, enkä näyttänyt kunnon hallintaa ja lantion ojennusta.   Pojilla oli näissä enemmän vaikeuksia ja tuli aika monta hylättyä toistoa, tuomari oli todella tarkka mm. kyykkysyvyydestä. Tässä vaiheessa muut joukkueet karkasivat jo aika kauas.

Synkronoidut ylöstyönnöt olivatkin sitten todella tuskaiset. Saatiinkohan ensin 5 putkeen, mutta sitten taisi mennä ykkösinä ja kakkosina. Jenni ja Matti olisivat jaksaneet paremmin, mutta minulla ja Jannella oli vaikeuksia. Tähän olisi pitänyt lähteä todennäköisesti itse tekemään heti split jerkkinä, eikä yrittää push pressinä tai push jerkkinä. Voimat oli aivat loppu. Sen yhden tai kaksi sai puristettua, mutta kun kolmatta yritti niin tanko vain tippui. Olin jonossa ensimmäisenä ja Janne toisena ja me siinä sitten huudettiin, kun ei enää noussut, joten kovin montaa hylättyä ei tässä onneksi tullut. Tanko siis piti olla kaikilla yhtäaikaa olkapäillä ja yläasenossa. 25 toistoa saatiin kuitenkin revittyä ja päästiin bar muscle uppeihin.

Bar muscle upeissa sain ihan ihme raivon päälle. Johtui varmaan myös tuosta edellisen liikkeen epäonnistumisista, että halusin näyttää että en ole oikeasti niin huono, miltä se varmasti siinä näytti. Treeneissä olen tehnyt bar muscle uppeja pääasiassa ykkösinä, mutta nyt tein kolmosia lähes joka kerta kun oli minun vuoro. Kädet repesi todella pahasti jo eka kierroksella ja verta vain pulppusi. Iskin vain älyttömät mannakerrokset kämmeniin ja heilautin itseni tangon päälle. Tuntui, että aikaa oli mennyt jo niin paljon, että emme pääsisi seuraavaan liikkeeseen, mutta niin van saimme 40 toistoa kasaan.

Synkronoidut etukyykyt menivätkin sitten no-reppejä tehden. Olin ekana jonossa ja tein ne liian nopeasti, että muut olisivat ehtineet mukaan samaan tahtiin. Minun olisi pitänyt odottaa kauemmin kyykyn ala-asennossa, mutta en kyllä tiedä olisinko päässyt sieltä enää ylös. Tuntui, että jokainen toisto oli taistelua, että sain kyykyn tehtyä, enkä pystynyt ajattelemaan enää joukkueen tahtia. En tiedä huusivatko muut jotain tahtia, mutta sitä en ainakaan kuullut. Ajateltiin, että muut tekevät jonon ensimmäisen tahtiin, mutta olisi ehdottomasti pitänyt olla selkeästi alas-ylös huutaja, niin olisimme välttäneet lukemattomat failit, olisi ihan mielenkiintoista laskea videolta, kuinka monta kyykkyä sitä sitten tuli tehtyä. Kädet valui verta ja tuossa vaiheessa 45kg rinnalle vetokin oli yhtä tuskaa.  Ihana Jyväskylän Saara tuli meitä tsemppaamaan ja niin vain saatiin 25 kyykkyä viime hetkillä kasaan kun 25minuuttia tuli täyteen. Meiltä jäi siis tekemättä kaverin kanto ja loppusprintti. Olimme finaalilajissa viimeisiä, mutta se harmitti vain hetken.

Olimme tehneet päivän aikana niin hyvät suoritukset aiemmissa lajeissa, että voitimme pronssia neljän pisteen erolla neljänneksi tulleeseen. Antti näytti leaderboardia ja sanoi meidän olevan kolmantena. Ei kyllä uskottu, mutta siinä vaiheessa kun tulokset julkaistiin, oli pakko uskoa. Hieno hetki seistä siinä palkintopallilla mahtavien tyyppien kanssa.

Ihan mieletön onnistuminen ja palkinto kovasta treenistä. Kun kaksi vuotta sitten marssin ihmettelemään menoa CrossFit Oulun on-ramp kurssille, enpä olisi uskonut silloin, että parin vuoden päästä laji antaisi minulle tällaisen huikean päivän. Olin jopa hieman yllättynytkin siitä, millaista voimaa ja lisätsemppiä sain muita kannustaessa ja nähdessä heidän pystyvän uskomattoman koviin suorituksiin. Se on tämän lajin ja erityisesti tällaisen joukkuekisan suola.

Kyyneleet tulee silmiin, kun kirjoitan ja mietin miten paljon CrossFit on minulle opettanut ja minua kehittänyt. Osaan kohdata haastavat asiat ja uskon selviäväni niistä ilman turhaa stressiä, kestän myös kipua ja pettymyksiä. Saan voimaa muista ihmisistä ja heidän onnistumisista. Olen oppinut nauttimaan joka hetkestä ja näen onnellisuutta lisääviä pieniäkin asioita herkemmin. Se on aika paljon se. 

   

Avainsanat: , , ,

Hanna Uusitalo

Hanna Uusitalo, VOIMAHOTON

Hanna on oman elämänsä huippu-urheilija. Perhe-elämää, CrossFittiä, luontoliikuntaa ja valmennusta. Koulutukseltaan Hanna on liikunnanohjaaja (AMK) ja parhaillaan hän opiskelee luonto-ohjaajaksi.

Kommentit (0)

Kaikkien kommenttien tarkastus on käytössä. Ethän siis lähetä kommenttiasi useampaan kertaan, kiitos.

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *