Elä kaunis elämä

fullsizeoutput_1747

Olin tiistaina Partioaitan 365 klubin illassa Timo Polarin (www.timopolari.com) luennolla: Päämääränä Etelänapa ja hyvä elämä.

Polarista ja luennosta oli kirjoitettu etukäteen näin:

25 vuoden aikana Timo Polari on vaeltanut maailman vuoripoluilla, napaseuduilla ja erämaissa: mm. Etelämantereella, arktisilla seuduilla, Alpeilla, Skandien tuntureilla, Kalifornian helteisillä takamailla sekä Euroopan kulttuuripyhätöillä.

Vuonna 1997 Polari selviytyi ainoana elossa kahden ystävänsä hengen vaatineesta vaellusonnettomuudesta. Neljä vuotta myöhemmin hän toteutti 10-vuotisen unelmansa ja hiihti etelänavalle. Luento valottaa, mitä seikkailija on vuosien aikana nähnyt, kokenut ja oivaltanut – ihmisestä, elämästä, maailmasta.

Polarin luennossa yhdistyvät kiehtovalla tavalla henkinen ja fyysinen voima sekä kauneus, viisaus ja elämän ainutkertaisuuden oivaltaminen. Audiovisuaalisesti ja sisällöllisesti upea esitys on koskettava, viihdyttävä, ravisteleva ja innostava. Seikkailun lisäksi kyse on olemassaolon merkitysten etsinnästä.

Odotukset olivat ennakkotiedon perusteella kovat ja ne täyttyivät moninkertaisesti. Olin vaikuttunut. Puhe, kuvat ja videot vetivät vakavaksi, herkistivät, naurattivat ja itkettivät. Antoivat valtavasti voimaa, motivaatiota ja uskoa omiin unelmiin. Luento ei ollut siis mikään ”näin hiihdät Etelänavalle” -opastus, vaan puheenvuoro yksittäisten luontohetkien ja -kokemusten merkityksestä koko elämään.

Seuraavassa kirjoitan niitä asioita, mistä Polari luennolla puhui ja mitä ajatuksia minulle niistä heräsi. Vaikka minun ja Timo Polarin retket ovat hyvin eri mittakaavassa, pystyin löytämään samoja fiiliksiä ja yhteneväisyyksiä omista kokemuksista ja luonnon vaikutuksesta.

”Luonnossa olet pieni.”

”Elämä on tarinoita. Se on muistijälkiä.”

Myönnän, että olen pitänyt näitä seikkailijoita vähän uhkarohkeina ja itsekkäinäkin. Miettinyt mikä saa heidät lähtemään aina uudestaan. Voisiko sanoa jopa uhmaamaan luonnon voimia ja asettamaan itsensä vaaraan vain saavuttaakseen jotain. En ihmettele enää. Se ei ole se päämäärän tavoittaminen, suuruuden ja vahvuuden tunteminen. Se on ihan päinvastoin. He eivät uhmaa luontoa, he ovat osa sitä ja väkisinkin sitä kautta ymmärtävät oman pienuutensa sen edessä. Luonnossa olet pieni. Luonto on jotain niin suurta, että se antaa väkisinkin perspektiiviä omaan elämään ja sen ongelmiin. Luonnon suuruuden ja vaikuttavuuden kokeneet ihmiset, jotka ovat kokeneet olevansa pieniä, ovat tallentaneet muistoihinsa hetkiä, joiden voimalla he pystyvät elämään hyvän elämän. Luennolla Polari näytti paljon kuvia. Kuvat itsessään olivat upeita, mutta vielä vaikuttavammaksi ne tulivat, kun kuuli ne hetket, mitä niissa oli tapahtunut. Merkitykselliset hetket painuvat muistijäljiksi ihmiseen ja koetut tunteet ottamaan myöhemmin käyttöön muuhunkin elämään.

”Älä stressaa asioista, mille et voi mitään.”

Retkeilyyn ja luonnossa liikkumiseen liittyy yleisesti myönteinen toimintakulttuuri. Siellä on asioita, joille ei vain voi mitään. Ne ovat siellä ja pysyvät ja ne oppii hyväksymään osaksi sitä. Esimerkiksi hyttyset. Ne nyt vain kuuluvat kesään ja niille ei voi mitään. Sää on mikä on, sille ei voi mitään. Turha stressata jos vain sataa. Varustaudutaan vain oikein. Samaan tapaan voit olla stressaamatta arkipäivänkin asioista, joille et vain voi mitään. Näe oman elämän hyvät puolet ja korosta niitä.

”Hyvä tyyppi!”

Millainen sitten on hyvä retkeilijä ja millaisia ominaisuuksia häneltä vaaditaan? Olin tottakai ajatellut, että ainakin pitää olla paljon tietoa luonnosta ja erinomaiset erätaidot. Tärkein yksittäinen ominaisuus on kuitenkin, että retkeilijä on niin sanotusti hyvä tyyppi. Erityisesti silloin kun retkeillään yhdessä muiden kanssa.

”Uskalla ajatella isosti!”

Amerikkalaisissa on jotain hyvää. Heillä on uskallusta ajatella isosti. Tavoitella unelmia. Miten me voisimme oppia tämän taidon? Pitkä vaellus luonnossa voi olla yksi tapa harjoitella sitä. Pitkällä vaelluksella tulee väkisinkin vaikeita hetkiä ja päiviä, mutta se mukavampi on siellä kyllä jossain odottamassa.

”Nyt voi olla haastavaa, mutta viikon päästä on kivaa.”

Pienemmässä mittakaavassa samaa olen soveltanut CrossFit treeneissä. Kun metconi tuntuu aivan paskalta, mutta kun tietää että kohta se loppuu ja tulee se käsittämättömän hyvän olon tunne, niin sen paskankin kestää. Tai hiihtolenkillä haastavan ylämäen jälkeen tulee kuitenkin se helppo osuus. Ylipäätään liikunta opettaa tätä erinomaisesti. Ulkoliikunta tuo siihen vielä extravaikutuksen, saati sitten liikkuminen vielä vähän syvemmällä luonnossa. Kaikki nämä kokemukset opettavat tavoitteen asettelua. Ehkä minunkin pitää tehdä se oikein pitkä vaellus, että uskaltaisin ajattelemaan vielä isommin. Lähinnä mietin tässä tulevan yritystoiminnan suunnittelua.

”Luokaa oma polkunne.”

Rutiinit ovat hyvästä, mutta toiminnan rutinoituessa myös ajattelu rutinoituu. Jos kuljet aina samoja reittejä, samoja polkuja, ne vievät sinut aina samaan paikkaan. Joku muu on tehnyt sen polun ja valinnut sinun puolestasi mihin sinun pitää kulkea. Polari kannusti jokaista luomaan itse oman polkunsa, koska siinä samalla luodaan myös omaa elämää. Siksi on hyvä mennä välillä sinne umpihankeen tai hypätä pois polulta. En voinut olla hymyilemättä, kun tajusin viime viikolla miettineeni vähän vastaavia ajatuksia. Miksi pitää tykittää latukoneen tekemää hiihtobaanaa kuin viimeistä päivää? Kunnes eteen tuli pidempi pätkä, jossa latu oli niin huonossa kunnossa, että oli pakko mennä siitä pari metriä sivuun. Tämä riitti tajuamaan sen, että luonto voi olla myös pysähtymistä varten. Se voi olla rutiinien rikkomista varten, jolloin ajatuksetkin lähtevät aivan uusille leveleille.

”NYT -hetki”

Matka siihen suureen tavoitteeseen voi tuntua pitkältä. Pitkä matka koostuu kuitenkin pienistä yksinkertaisista asioista. Yksinkertaisimmillaan yhdestä askeleesta juuri tällä hetkellä. Taas tuli mieleen, että Crossfitissä yksi toisto kerrallaan. Nyt pitkällä vaelluksella yksi askel kerrallaan. Opiskelussa yksi tehtävä kerrallaan. Yritystoiminnan suunnittelussa yksi vaihe kerrallaan. Eläen vahvasti Nyt -hetkessä. Tavoite on asetettu jonnekin ja sinne päästäkseen pitää vain ottaa juuri NYT oikea askel eteenpäin.

”Te olette oman elämänne asiantuntijoita. Tee asioita jotka tekevät minut onnelliseksi. Älä anna ympäristön vaikeuttaa toimintaa.”

Timo Polari puhui elämän suurista unelmista. Niitä voi olla esimerkiksi viisi kappaletta. En ole näitä itse edes oikein aiemmin tietoisesti miettinyt, saati kirjoittanut. Ensimmäinen ajatus olikin, että en minä tiedä mitä ne minulla voisivat olla. Nyt olen kuitenkin viime päivinä miettinyt näitä ja aion myös kirjoittaa ne ylös ja jos joku niistä ei ole vielä toteutunut, niin laittaa ne toteutumaan.

Etelänapa -hankkeessa vaikein piste oli päästä sinne paikan päälle, retken aloituspisteeseen. Kaikki mahdolliset ennakkovalmistelut, selvittelyt ja rahan hankkiminen. Varusteiden testaaminen ja fyysisen suorituskyvyn parantaminen. Koti- ja työasioiden järjestäminen. Heidän lento sinne myös myöhästyi neljä viikkoa. Kyllä, neljä viikkoa. Ei paljon minuuttien tai tuntien myöhästelyt tunnu enää jatkossa missään. Perspektiiviä elämään.

Sitten kun viimein pääsi siihen aloituspisteeseen ja lähti hiihtämään, oli kaikki helppoa. Ei tarvinnut kuin hiihtää, syödä, nukkua ja käydä tarpeilla. Vaikka ulkoiset puitteet saattoivat olla välillä huonosta säästä johtuen surkeat, oli pään sisällä kuitenkin kirkasta. Tämän saman fiiliksen olen kokenut itsekin. Kun kaiken pakkaamisen ja säätämisen jälkeen vihdoin on lapsi pakattu kelkkaan, vyö kiinni, sukset jalkaan ja sauvojen remmit kiinni. Alkaa se helpoin osuus.

”He pystyvät, koska he pystyvät uskovansa.”

Ulkoilu, retkeily ja seikkailu on loistava tutkimusmatka omaan itseen. Sieltä löydetyn mielenrauhan ja tasapainon kautta voidaan tulla hyviksi tyypeiksi. Voidaan luoda hyvää henkeä ja fiilistä, hyvää tahtoa. Olla esimerkkejä lapsillemme. Meillä on jokaisella syvimmällä sisällä olemassa se into, halu ja toimintakyky. Lapsen into, lapsen mieli ja lapsen usko, voi kunpa ne pystyisi säilyttämään ikuisesti. He pystyvät, koska he uskovat pystyvänsä.

Miten unelmista tehdään tavoitteita ja miten niihin päästään. Viisi yksinkertaista kohtaa.

TAVOITE: Kirjoita, määrittele, mitä haluat olla ja tehdä.

OMINAISUUDET: Mitä ominaisuuksia vaaditaan että tavoite toteutuu?

KIVENJÄRKÄLEET: mikä on suurin yksittäinen este tavoitteen toteutumiselle. Eihän vain laiskuus tai mukavuudenhalu?

SUUNNITELMA: suunnittele toimenpiteet ja tehtävät millä pääset tavoitteeseen.

TOTEUTUS: tee asioita!

”Uskalla tehdä asioita, jotka ovat kauniita, aitoja ja oikeita.”

Luennon lopussa Timo Polari nosti esiin kolme hyvän elämän avainsanaa: Kuntoisuus, etevyys ja hyveellisyys. Vaikuttava ilta päättyi sanoihin:

”Elä kaunis elämä!”

Partioaitan myymäläpäällikkö sanoi minulle luennon jälkeen: sinähän olet oikealla tiellä. Tajusin saman useampaan kertaan kun kuuntelin Polaria. Olin juuri viime viikolla hiihtoretkellä miettinyt omaa luontosuhdettani ja oivalsin silloin pari itselleni tärkeää asiaa. Yllättäen huomasin Polarin puhuvan ihan samoista asioista. Hän vielä laajensi näkökulmaa ihan huikeasti koskemaan koko elämää, mikä entisestään nosti omaa innostuksen fiilistä. Vaikka hänen kokemuksensa olivat äärimmäisistä olosuhteista ja minun kokemukset lähiluonnosta, oli minun hyvin helppo ymmärtää mitä hän halusi sanoa. Pyöräilin kotiin onnenkyyneleet silmissä.

 

Avainsanat: , ,

Hanna Uusitalo

Hanna Uusitalo

Hanna on 38-vuotias oman elämän huippu-urheilija, crossfit-harrastaja, reipas vaimo ja energinen äiti.

Kommentit (0)

Kaikkien kommenttien tarkastus on käytössä. Ethän siis lähetä kommenttiasi useampaan kertaan, kiitos.

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *