EM-kisojen inspiroima penkkiurheilukirjoitus

Toisin kuin tästä blogista voisi aiheensa perusteella päätellä, en ole mikään urheiluhullu. Suurin osa maailman urheilulajeista ei kiinnosta minua ollenkaan, ja loppujenkin kohdalla olen enemmänkin kiinnostunut harrastamaan itse kuin seuraamaan toisten suorituksia (esimerkki: käyn joka viikko juoksulenkillä, muttei kyllä tulisi mieleenkään katsoa televisiosta minkään valtakunnan juoksukisoja). Ylipäänsäkään kilpaileminen ei syystä tai toisesta jaksa kiehtoa mieltäni (minulla on lienee päässä humisevaa tyhjää siinä kohdassa, missä toisilla on kilpailuhenkisyys), enkä näin ollen yleensä juurikaan harrasta penkkiurheilua.

Kuvassa entinen naapuristadionini Camp Nou ja allekirjoittanut vaanimassa
ottelua FC Barcelona vs. Recreativo Huelva.

Yksi pienehkö poikkeus tähän(kin) sääntöön tietysti on, nimittäin juuri nyt ajankohtainen pelien kuningas, jalkapallo. En sitäkään seuraa mitenkään fanaattisesti, enkä tiedä pelistä erityisen paljon (tosin suomalaisia otteluselostuksia kuunnellessa päähän kyllä väistämättä tarttuu puoliälytön määrä turhaa tilastodataa), mutta lajin pelkkä suuruus, merkittävyys, maailmanlaajuinen suosio ja kaunis yksinkertaisuus kyllä kiehtovat mieltäni ja niinpä katsonkin ihan mielelläni jalkapallo-otteluita. Nerokasta, että on olemassa peli, johon pelkistetyimmillään tarvitaan pelaajien lisäksi vain yksi pallo, ja silti tämä simppeli viritys pyörittää miljardibisnestä, villitsee huligaaneja, aiheuttaa poliittisia vääntöjä, tuottaa mielettömiä tähtikultteja ja on ylipäänsä niin merkittävää. Vaikka se on vain urheilua. Ihan älytöntä! Mutta siistiä!

Ja turha tulla selittämään, miten urheilu ja politiikka pitäisi pitää erillään (terkkuja vaan sinne Ukrainaan). Mahdollisesti jotkut suunnistuksen piirimestaruuskisat voi pitää erillään politiikasta, mutta jalkapalloa ei kyllä voi, eikä pidä. Vai väittääkö joku, että Silvio Berlusconi, politiikka ja AC Milan eivät mitenkään liity toisiinsa? Tai Espanjan keskushallinto, autonomisten alueiden itsehallintopyrkimykset, FC Barcelona ja Athletic Bilbao? Mites noi rasismikohut, guerra de futbol, Jugoslavian sodat ja Dinamo Zagreb ja Belgradin punainen tähti?

Jalkapalloaiheisia otoksia Lissabonista. Benfican stadion ja tunnuskotka,
paikallisen liigan ottelu Benfica vs. Paços de Ferreira.

Enkä nyt sano, että kaikkien pitäisi olla kiinnostuneita jalkapallosta (ei tarvitse). Minusta se on kuitenkin urheilulajiksi varsin kiehtova. Yhteiskunnallisten aspektien miettimisen lisäksi sitä on myös hauska katsoa. Ja jännittävää, etenkin jos kannattaa jompaakumpaa joukkuetta. Näissä EM-skaboissa päätin hypätä Saksan bandwagoniin, mutta symppaan lisäksi Espanjaa (vaikka minussa onkin pikkuisen catalanistin vikaa), Ruotsia ja Tanskaa.

Tokihan tänä kesänä on myös Lontoon olympialaiset ja ilmeisesti jotkut yleisurheilukilpailut Helsingissä. Epäilen, että näitä en kuitenkaan tule juurikaan seuraamaan. Mites lukijakunta, uppoaako penkkiurheilu?

Avainsanat: ,

Miia Kirsi

Miia Kirsi

Miia on reilu kolmikymppinen pääkaupunkilaistunut humanisti ja tavoitteellisesti treenaava CrossFit-harrastaja.

Kommentit (0)

Kaikkien kommenttien tarkastus on käytössä. Ethän siis lähetä kommenttiasi useampaan kertaan, kiitos.

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *