Melkein ennätysvauhtia

Tiedättekö sen hauskan tunteen, kun on keskellä kisakautta ja hyvässä kunnossa? Silloin kaikki kulkee ja tuntuu helpolta, jaloissa on vauhtia ja urheilu tuntuu hienolta. Hassua kyllä, vaikka eletään marraskuuta, minulla on moinen olo.

Liekö taustalla se, että kesän ongelmat jättivät oikean viime talven aikana tulleen kehityksen piiloon ja sitä kehitystä ihmettelen nyt. Toinen vaikuttava asia lienee ”korkeanpaikan kesäloma”, jonka jälkeen kunto tuntuu nousseen. Kolmantena laitan osasyyn hienosta kulusta sen piikkiin, että viimeisen kuukauden ajan olen taas päässyt useamman kerran viikossa treenaamaan porukalla ja omille lenkeillekin saanut usein Tommista seuraa, jolloin myös treenien laatu (ja vauhti) on huomattavasti parempi kuin yksin ja itse puurtaessa. Pian alkavalle hiihtokaudelle tämä olo toivottavasti lupaa viime talvista parantunutta menoa. Ennen kaikkea kuitenkin toivon, että tällainen alkutalven vauhti kertoo vain siitä, että olen ottanut yhden askeleen eteenpäin ja perusvauhti on noussut sille tasolle, jolla ennen urheilin vain nappionnistumisten aikaan keskellä kesän kuuminta kisakautta. Toisin muotoiltuna: Toivottavasti tästä marraskuun menosta saadaan viilattua vielä sekunteja ja minuutteja pois kohti kesää.

Esimerkiksi perusvauhdin kohentumisesta voidaan ottaa vaikkapa eilisen Pirkkahallissa juostu treeni. Ennen treenin käsittelyä pitää tosin mainita, että viime viikolla kovasti parjaamani Pirkkahalli oli saatu huomattavasti parempaan kuntoon ja ”nurmi”maton levittämisen myötä myös hallin ilma oli parantunut niin, että hengittäminenkin onnistui myös kovassa rasituksessa, vaikkei halli-ilma koskaan ulkoilmaa voitakaan. Eli jos minä astmakeuhkoineni pystyin siellä juoksemaan, voivat muutkin sinne huoletta taas mennä.

Eilen siis juoksimme hallissa valmentaja-Kaitsun, Johannan ja Tommin kanssa jokaiselle juoksuvalmennusoppaita tai juoksulehtiä lukeneelle tutun kuuloisen treenin: 200m kovaa/200m kevyesti/200m kovaa ja tätä jatkettiin, kunnes 5000m tuli täyteen. Sain alkuverran jälkeen ohjeet, joiden mukaan jokainen kova pätkä pitäisi juosta n.48s ja kevyemmät pätkät minuuttiin. Edellä mainittu kovavauhtisempi kolmikko loi omat aikasuunnitelmansa ja katosikin metrien päähän jo heti ensimmäisellä kierroksella, kun taas itse juoksin jokaisen 25kpl 200 metrisiä juuri suunniteltuun – tai oikeastaan hieman alle. Kovempivauhtisia 200m pätkiä kertyi yhteensä 13 kpl ja nämä juoksin keskimäärin 45,7 sekuntiin (3.48/km vauhdilla) nopeimman ollessa n.44s ja hitaimman 46,4s. Hitaammat 12 kpl 200 metrisiä juoksin kaikki 59,5 – 1.00,5 välille (tasan 5.00 / km vauhtia), joten aika kellontarkkaa työtä tuli tehtyä. Treenin eteneminen on nähtävissä alla ambittilaisen piirtämästä sykekäyrästä.

pirkkahalli200 (kopio)

Kokonaisuudessaan 5000 metriin vauhtiavaihdellen kului aikaa 21.55. Meno tuntui toki välillä hyvinkin kovalta, mutta toisaalta palautusten vauhti 5min/km, joka on minulle jo hyvin reipasta lenkkivauhtia, tuntui erittäin helpolta. Kuten sykekäppyrästä näkee, on syke lähtenyt heti tasaantumaan ja laskemaan nopeasti jokaisen vedon jälkeen, vaikka olen kokoajan juossut eteenpäin itselleni reipasta vauhtia. Loppuaika verrattuna treeninaikaisiin tuntemuksiin oli itselleni kuitenkin suurin hämmästys treeniä koneelta tarkastellessa. Juoksin nimittäin keväällä 5km ennätykseni, joka kirjataan lukemin 21.44.  Tuo aika on toki juostu tiellä ja eilinen treeni radalla, mutta jotain vihjettä eilinen toki antaa siitä, että juoksunikin alkaisi mennä eteenpäin pikkuhiljaa. Varsinkin, kun keväällä juoksin kyseisen vitosen niin kovaa kuin ikinä pääsin ja nyt kyseessä oli melkoisen epätaloudellisella vauhdinjaolla juostu treeni vain valmentajan antamia aikarajoja noudattaen. Silti aika jäi vain 10s päähän ennätysvauhdistani.

Kuten niin monena päivänä tämän syksyn aikana aiemminkin, totean taas: Voi kunpa tämä juoksufiilis ei katoaisi enää mihinkään. 10 vuoden jälkeen tuntuu nimittäin mahtavalta nauttia juoksemisesta samalla tavalla kuin ”silloin joskus” ennen pyöräilyuran aloittamista..

Avainsanat: , ,

Terhi Martikainen

Terhi Martikainen

Kirjoittaja on triathlonisti, moninkertainen pyöräilyn SM-mitalisti ja urheilukaupan ammattilainen.

Kommentit (2)

Kaikkien kommenttien tarkastus on käytössä. Ethän siis lähetä kommenttiasi useampaan kertaan, kiitos.

  • Kaisa

    Tosi kiva kuulla, että treenisi sujuvat noin huipusti! Kokeilin muuten just sun märkkäriä ja todella hyvin toimi, kiitos lainasta :)

    Vastaa
    • Terhi Martikainen Kirjoittaja

      Kiitos kannustuksesta! Hitaasti mutta varmasti juoksukin kehittyy, vaikka vauhti onkin vielä valovuoden päässä vaikkapa sinun juoksuvauhdista. Mutta parasta on ainakin se, että homma tuntuu kivalta :)
      Hyvä, että puku toimi, vaikka ehkä vähän taisi olla iso? Kun sinä olet kuitenkin niin paljon minua pienempi kaikinpuolin :)

      Vastaa

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *