Ensimmäinen kuukausi

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Tänään hän on 1 kuukauden vanha. Ensimmäinen kuukausi on mennyt kaikessa ihanassa rauhallisuudessa nauttien ja tutustuen tähän uuteen perheen jäseneen. Hän on saanut määrätä tahdin ja muodostaa omaa rytmiään elämän perusasioiden: nukkumisen, syömisen ja kakkaamisen äärellä.

Aamulla hän herää viimeistään seitsemältä ja on valveilla aamupalan aikaan ja saattelee isot veljet koulumatkalle ja isin töihin. Aamupesujen jälkeen puetaan päivävaatteet ja tutkaillaan verhoja, valoja ja varjoja sekä syödään. Kymmenen maissa alkaa väsyttää ja voi alkaa parin-kolmen tunnin aamupäiväunille. Jos minua väsyttää, nukun yleensä itsekin vielä tunnin tai sitten käyn alakerran salilla, laitan ruokaa, teen opiskelutehtäviä tai kirjoitan ja luen. Hän herää kun tulee nälkä. Sitten syödään ja yleensä unet jatkuu vielä vaipan vaihdon jälkeen taas pari tuntia. Joinain päivinä nukkuva vauva siirtyy sängystä auton turvakaukaloon, kun lähdetään hakemaan poikia koulusta ja viemään harrastuksiin. Välillä syötetään tarvittaessa autossa koulun parkkipaikalla tai konservatorion pihassa. Tähän on totuttava. Iltapäivät ja alkuillat ovat menneet vähän vaihtelevasti sen mukaan ollaanko kotona vai liikenteessä. Kotona ollessa hän valvoo enemmän, mutta autoillessa tai iltapäivän ja alkuillan vaunulenkillä uni tulee helposti. Illan hän on pirteimmillään klo 19 eteenpäin, eli silloin kun kaikki ovat taas kotona ja syödään yhdessä. Iltapesun jälkeen vaihdetaan yöpuku ja hän alkaa nukkumaan yleensä klo 21, jolloin isot pojatkin. Samoin menen itse yleensä jo tuolloin nukkumaan.

Ensimmäinen herätys on n. klo 23, sitten klo 01-02 välillä, sitten klo 04-05 välillä ja sitten aamulla klo 06-07 aikaan. Yöllä en sytytä valoja, nostan vauvan vain sängystä syömään kun sieltä alkaa kuulua nälkäistä ääntelyä. Syönnin jälkeen nostan hänet olkapäälleni pystyyn ja poika röyhtäisee komeasti matkalla omaan sänkyyn. Siitä onkin hyvä taas jatkaa unia.

Hän on hyvin päättäväisen oloinen vauva. Tekee täysillä kaiken mitä tekee. Ihailtava asenne. Nukkuu tosissaan, syö tosissaan ja kakkaa tosissaan. Tarkkailee tosissaan ympärillä olevia kasvoja ja meidän mustavalkoiset verhot ovat erityisen ihmetyksen kohteena.

Ensimmäiset kaksi viikkoa vauva ei oikeastaan itkenyt yhtään. Nyt 3-4 viikon ikäisenä tuntuu että vatsaa vääntää vähän enemmän ja röyhtäisyn tarpeesta sekä kakan tulosta ilmoitetaan kuuluvasti, eli hän kyllä myös itkee ja ilmaisee itseään tosissaan. On myös ollut päiviä, jolloin olen istunut iltapäivästä iltaan ja imettänyt useamman tunnin 15-30 minuutin välein. Välillä itsestä tuntuu, että eihän sillä taas voi olla nälkä, mutta uskottava se vain on. Sen verran tarmokkaasti hän tarttuu tissiin kiinni ja itku loppuu samantien.

Imettäminen on ollut nyt helppoa ja olenkin hyvin rento ja luottavainen sen suhteen, että pystyn sitä jatkamaan ja maitoa riittää. Olen niin onnekas ja kiitollinen, että saan keskittyä tähän äitinä olemiseen. Aion nauttia joka hetkestä, joka päivästä, joka viikosta ja joka kuukaudesta. Minun ei tarvitse juuri nyt riittää yhtään mihinkään muuhun kuin tähän vauvaan ja meidän perheeseen.

Kaksosten jälkeen yksi vauva on kieltämättä helppo. Olen toki nyt myös vanhempi, kokeneempi ja muutenkin rennompi ja itsevarmempi. Tunnen myös itseni, omat resurssini ja jaksamiseni ja ymmärrän elämän kokonaiskuormituksen merkityksen. Tällä hetkellä se koostuu hyvinkin pienistä asioista. Jos iltapäivän ohjelmassa on hakea pojat koulusta, viedä soittotunnille ja treeneihin sekä tehdä ruoka illaksi, on siinä ohjelmaa sille päivälle ihan riittävästi. Olen nyt loka-joulukuun aikana ahkeroinut ravitsemustieteen perusteiden viimeisiä opistopisteitä ja pysynyt hyvin aikataulussa ilman stressiä tekemättömistä tehtävistä. Pari tuntia ravitsemuksen parissa pojan nukkuessa, aivan sopiva tahti. Yksi essee vielä tälle viikolle ja homma alkaa olemaan paketissa.

Treenien suhteen ensimmäinen kuukausi meni hyvin kevyesti. Pientä niska-hartiaseudun mobbailua ja keppijumppaa sekä kuntopyöräilyä ja lyhyitä kävelylenkkejä. Jälkitarkastus on tammikuun puolessa välissä, joten sinne saakka mennään aivan rauhassa. Tuntuu että keskivartalo, vatsalihakset ja sisäelimetkin hakevat vielä paikkaansa. Vatsa ja sektioarven alue on vielä osin tunnoton, arka ja kiristää, joten odotellaan nyt kaikessa rauhassa ennen kuin aletaan burbeita pomppimaan ja kyykkäämään.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Avainsanat: ,

Hanna Uusitalo

Hanna Uusitalo, VOIMAHOTON

Hanna on oman elämänsä huippu-urheilija. Perhe-elämää, CrossFittiä, luontoliikuntaa ja valmennusta. Koulutukseltaan Hanna on liikunnanohjaaja (AMK) ja parhaillaan hän opiskelee luonto-ohjaajaksi.

Kommentit (0)

Kaikkien kommenttien tarkastus on käytössä. Ethän siis lähetä kommenttiasi useampaan kertaan, kiitos.

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *