Ensimmäinen päivä

Tänään ei mikään mennyt niinkuin piti, vaan paljon paremmin!!
..pessimisti ei pety saattoi ehkä olla taustavaikutteena..;)

Aamu ei tosin alkanut kovin lupaavasti; kävin pienellä juoksulenkillä, jolla eksyin niin että onneksi otin mukaani sykemittarini jossa on gps. Perustöihinmatkaajat saivat varmaan hupia kun yritin juostessa tihrustaa gepsini ohjeita, mutta pääasia että löysin.

Tästä oppineena lähdin ajoissa koululle tapaamaan kv-toimiston tätiä. Sinne taas löysin niin helposti että olin perillä jo hyvissä ajoin. KV-toimistosta sain hyvän paketin infoa ja selviytymismatskua. Toivottavasti Suomeen tulevat vaihtarit saavat kanssa! Paketissa oli mm. kalenteri ja SIM-kortti jossa 5e rahaa.

Sieltä jatkoin sitten toiselle koulun kampukselle missä kv-tädin mukaan suorittaisin harjoitteluni. Siellä tapasin koulun harjoitteluvastaavan. Jolle yllättäen sain taasen pari paperia täytellä, sain opiskelijakortin ja tiedon että paikka jossa harjoitteluni suoritan on kaupungin hiukan ulkopuolella. Hän lähti kanssani sinne autolla. Matkalla tuli puheeksi pyöräilyni ja koukkasimmekin matkan varrella olevalle velodromille. Velolla oli työntekijä paikalla ja sain häneltä tietoja velon aukioloajoista yms. Tässä vaiheessa en enää olisi malttanut odottaa hetkeäkään päästäkseni ajamaan. Velo on 333m ja asfalttia, mutta paremmilla kallistuksilla kuin Turussa sijaitseva vastaavanlainen. Oli hauska huomata kuinka ohjaajani innostui harrastuksestani. Hän lupasi antaa puhelinnumeroni eräälle ystävälleen joka harrastaa pyöräilyä huvikseen, mutta on asunut alueella koko ikänsä, joten tietää parhaat reitit.

Harjoittelupaikkani on tutkimusryhmä yliopistolla. Tapasimme tutkimusryhmän vanhemmanprofessorin. Hän kertoi aluksi asioita joita olin jo lukenut heidän nettisivuiltaan, yms. yleisiä asioita, sitten hän kysyi pidänkö eläimistä. Mietin hetken aikaa vastaustani koska kysymys tuli kovin yllättäen, kuitenkin totuuden mukaisesti vastasin pitäväni.
”Toivon että harjoittelusi aikana menet ainakin yhtenä aamuna teurastamolle. Mikäli se tuntuu sinusta kovin vastenmieliseltä ei sinun tarvitse sitä tehdä toiste.”
Tiesin etukäteen että työ on käytännössä soluviljelyä, mutta minulle korostettiin nimenomaan etten olisi missään tekemisissä eläinten kanssa. En sinänsä usko että teurastamolla käynti on ihan hirveän hankala asia minulle, mutta eihän sitä koskaan tiedä. Ja sitten niille vihreille aktivisti ystävilleni tiedoksi että tutkimusryhmällä on useita tutkimuksia jotka on ensin testattu eläimillä ja sitten ihmisillä. Kuten ohjaajani sanoi ”she was first studing it on animals, now she is doing it with human cells. Now she is making babies instead of calvs.”
Siellä siis aloitan huomen aamulla.

Kun vihdoin pääsin takaisin velolle, olin niin onnellinen. Velon pinta on tasainen. Velon käyttömaksu on 2e/kerta tai 50e/vuosi. Siellä on työtekijä ja ajopinta on puhdas.Bueno!! Sijaintikaan velolle ei voisi olla parempi; alle 2km työpaikalta, 25min fillarimatka kotoa.

Ajelin hiukan omia harjoituksiani ja kun olin lähdössä pois työntekijä tuli ystävänsä kanssa juttelemaan kanssani. He olivat jotenkin oudolla tavalla  kovin innostuneita että olin siellä ajamassa ja halusivat auttaa kovin minua saamaan lenkkiseuraa yms. Ja kertoivat että huomenna on tulossa paikallinen seura velolle ajamaan omaa harjoitustaan mopon kanssa, joten he kutsuivat minut velolle huomiseksi myös. Mahtavaa!!
Tänne alkaa hiljalleen kotiutumaan… ;)

..ai niin ja työpaikkani sijaitsee kampusalueella, joka on jonkinlainen puistoalue ja siellä tietenki hieno Cyclo Cross rata, joten jos ei päivällä ruokatauko innosta niin voi käydä heittään parit kierrokset.

Pia Pensaari

Pia Pensaari

Kirjoittaja on naispyöräilijä, joka on voittanut yli 20 SM-mitalia ja omistaa kautta aikojen Suomen 2. nopeimman ajan 3km takaa-ajossa.

Kommentit (0)

Kaikkien kommenttien tarkastus on käytössä. Ethän siis lähetä kommenttiasi useampaan kertaan, kiitos.

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *