FightBackiä ja hiihtokisaa

Noniin, nyt on hiihtokisakausi käynnistetty! Ja melkoinen käynnistys olikin… Valkeakosken ensilumenhiihdot olivat siis tänään ja siellä ohjelmassa 3,6km perinteisen kisassa tihkusateessa ja +2 asteen lämpötilassa puolijäisellä tykkilumella maastoon merkityllä reitillä. Todella mieltä ylentävää siis, varsinkin, kun vuosien kokemuksella osasimme jo arvata, ettei suksiani saada omin voitelutaidoin todennäköisesti toimimaan millään. Suksia testatessa kahdesta perinteisen suksiparistani toiset luistivat hullun tavalla, mutta pito oli ”vähän herkkä”, toiset puolestaan pitivät niin kovasti, että tökkivät. Valikoin kisaan luistavammat sukset ja kun tämä päätös oli tehty, en halunnut sitä enää muuttaa vaikka kymmenien verryttelyhiihtäjien kiertäessä reilun kilsan rinkiä latukin meni kokoajan vain liukkaammaksi.

IMG_20131221_093102

Innokkaana lähdössä kisaladuille!

Lähtökäskyn saatuani meinasin kaatua nenilleni heti jo lähtöviivalle, kun yrittäessäni potkaista, potkaisinkin tyhjää. Tasatyönnöllä selvisin pois lähtöalueelta ensimmäiseen loivaan nousuun, jossa uskalsin kokeilla potkaista seuraavan kerran – tyhjää löi taas. Muutaman vastaavan epätoivoisen kokeilun jälkeen totesin, ettei suksissani tosiaan ole yhtään hippusta pitoa. Onneksi luisto kuitenkin oli erittäin hyvä edelleen, niin pääsin sentään eteenpäin tasatyönnöllä myös reitin loivissa ylämäissä. Jyrkimmän pikku tömpäreen yritin kivuta jollain tyylillä haarakäyntiä, vaikka siinäkin sukset luistivat vimmatusti lähinnä taaksepäin.

Hiihtokausi ei siis alkanut ihan parhaimmalla mahdollisella tavalla, kun vahvuuttani eli jalkoja ei voinut käyttää avuksi yhtään. Sijoitun naisten sarjassa kirkkaasti viimeiseksi, mutta tulipahan ainakin vähän shokkihoitoa narukäsille reilun 12 minuutin tasatyöntötreenin muodossa, kun kuitenkin yritin loppuun saakka mennä edes niin kovaa kuin suksillani oli mahdollista päästä. Hyviksi puoliksi voidaan varmasti laskea myös se, etten tällä kertaa kaatunut yhtään kertaa, vaikka kisat olivat Valkeakoskella, jossa en vielä koskaan ennen ole selvinnyt perinteisen kisasta kaatumatta – kerran tein sen jopa kolmesti yhden kisan aikana ja lisäksi hiihtokausi on nyt saatu alkuun sellaisella pohjanoteerauksella, ettei tästä ainakaan oikein huonommaksi voi muuttua :)

Vaikka vähän aikaa kisan jälkeen sukset harmittivatkin ja voitelijakin sai vähän haukkuja puhelimessa, palautti viimeistään eilisen päivän muistelu asiat taas oikeaan perspektiiviin. Eilen nimittäin myymälässämme vieraili monille viimeistään telkkarivierailunsa jälkeen tutuksi tullut laskiessaan vammautunut Freestyle-laskija Pekka Hyysalo, jonka FightBack – tuotteita myös saimme meille myyntiin. FightBack -tuotteillahan tuetaan Pekan ja muiden urheillessaan vammautuneiden henkilöiden kuntoutumista ja nimensä mukaisesti taistelua takaisin ns. normaaliin elämään.

20131221_144158

Taidan kerätä koko sarjan pipoja, tässä niistä ensimmäinen.

Omat murheet ja harmitukset alkoivat taas tuntua varsin pieniltä ja mitättömiltä Pekan tapaamisen ja kuulemisen jälkeen. Sitä vain arkisessa menossa jotenkin jumittuu omaan pikku kuplaansa, jossa huonosti toimivat sukset tai vähän heikosti mennyt uintitreeni tuntuu joskus maailmanlopulta. Kun kuitenkin kohtaa nuoren ihmisen, joka hurjan loukkaantumisen ja sitä seuranneen vakavan aivovamman jälkeen jaksaa olla uskomattoman positiivinen, ei oikein voi kuvailla sitä arvostuksen ja kunnioituksen määrää, joka tällaista henkilöä kohtaan herää. Kun vesisade, ylityöt, tuttavan ilkeä sana tai huono treeni harmittaa, suosittelen käyttämään 15 minuuttia vaikkapa tämän videon katsomiseen ja sen jälkeen miettimään uudestaan, kannattaako olla pahalla tuulella.

 

Avainsanat: , , , ,

Terhi Martikainen

Terhi Martikainen

Kirjoittaja on triathlonisti, moninkertainen pyöräilyn SM-mitalisti ja urheilukaupan ammattilainen.

Kommentit (0)

Kaikkien kommenttien tarkastus on käytössä. Ethän siis lähetä kommenttiasi useampaan kertaan, kiitos.

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *