Gluteeniton muffinssi, kaksi otosta

Viime viikonloppuna ajauduin leipomishommiin. Reseptien jakamisen kannalta ikävästi olen huomannut alkaneeni soveltaa keittiössä vapaamielisesti myös leipoessani. Kuvio menee normaalisti näin: avaan internetin, googlailen vähän, selailen hetken erilaisia reseptisivustoja (bbcgoodfood!), pinterestiä ja blogeja. Inspiroidun. Laitan tietokoneen kiinni. Menen keittiöön ja alan soveltaa saatavilla olevien ainesten, juuri lukemistani ohjeista minulle jääneiden muistikuvien ja vapaan assosiaation pohjalta. Lopputulos on yleensä hyvä, joskus loistava, toisinaan vähän outo. Reseptien toistaminen jälkikäteen taas likimain mahdotonta, mutta yriteenpä taas.

Parin viikon takaisesta kurpitsapiirakasta innostuneena halusin laatia salin pikkujouluihin syksyisiä kurpitsamuffineja, ja päätin lähestyä asiaa jostakin puolipaleosta näkökulmasta (ihan siitäkin syystä, että minulla ei satu olemaan tällä hetkellä mitään traditionaalisia jauhoja eikä valkoista sokeria ruokakaapissa). Ostin vajaan kilon painoisen myskikurpitsan eli butternut squashin (koska se on hyvää ja koska muita kurpitsoja ei näytä kaupoista juuri saavan). Toisaalta sekoittelin muutamaa päivää aiemmin itse o-jauhoa havaittuani, että minulla oli kaikkia tarvittavia ainesosia (laitoin ehkä vajaa 2 dl psylliumia, 5 dl  maustamatonta heraa, 5 dl mantelijauhoa, vaa’assa on patteri loppu niin en voinut punnita). Tässä siis lähtökohdat. Listamuodossa:

1 myskikurpitsa, paahdettuna ja soseutettuna
2 dl o-jauhoa
3 kananmunaa
2/3 prk kookosmaitoa
1/2 dl (?) ruskeaa sokeria
2 rkl maapähkinävoita
2 tl kanelia
2 tl vaniljasokeria
1 tl neilikkaa
1 tl inkivääriä
1 tl muskottipähkinää
ripaus suolaa

Edellisenä iltana paahdoin kurpitsan, jonka sitten soseutin ja aloin lätkiä soseeseen erilaisia ainesosia muutaman netistä bongaamani ohjeen pohjalta. Ruokosokerin ja pähkinävoin sijaan minun oli tosin tarkoitus käyttää hunajaa ja tavallista voita, mutta kumpikaan ei siihen hätään löytynyt (voi löytyi lopulta jääkaapin perältä ja hunaja yöpöydältä). Aluksi taisin sekoittaa kurpitsasoseen, kookosmaidon, munat, sokerin ja mausteet, jonka jälkeen lusikalla vatkasin sekaan jauhot ja pähkinävoin. Jaoin taikinan muffinssipellille ja paistoin 175 asteessa n. puoli tuntia. Ensimmäisen pellin koristelin puolikkailla manteleilla. Määrästä tuli ehkä 20 kpl muffinsseja. Olivat ihan hyviä, eivät kovin makeita, joten jos on kovin makean perään, kannattanee laittaa enemmän sokeria/hunajaa.

Kaikista muffinssikasoista huolimatta muistin napata kuvan
viimeisestä yksilöstä hetkeä ennen kuin söin sen.

Seuraavana päivänä kaivelin hyllyjä niiden tyhjennys mielessäni (lauantaina vaihteeksi taas muutan) ja löysin kaakaojauhetta ja valkoista suklaata. Päätin siis laatia suklaamuffinsseja (valkoinen suklaa nyt ei ole edes neopaleota nähnytkään, mutta sen voi korvata tummalla, jota myöskin laitoin), tosin hieman pienemmän annoksen. Kaivoin pakastimesta mukaan myös vähän marjoja, käsi osui punaherukoihin. Muistaakseni homma meni jotenkin näin:

2 kananmunaa
1,5 dl o-jauhoa
loraus öljyä
2 rkl kookosmaitoa
1 rkl ruokosokeria
2 tl vaniljasokeria
2 rkl kaakaojauhetta
kourallinen tummaa suklaata palasina
kourallinen valkoista suklaata palasina
1–2 dl punaherukoita

Suklaita ja marjoja lukuunottamatta sekoitin ainekset yhteen (voi oli edelleen kateissa, joten kaadoin lähimmästä öljypullosta), sitten kääntelin suklaan ja jäiset marjat mukaan. Paistoin 175 asteessa ehkä 20 minuuttia (taikina ei ole yhtä kosteaa kuin kurpitsaversiossa). Sokeria meni näihin niin vähän, että makeiksi näitä ei ehkä voi parhaalla taidollakaan sanoa, mutta olivat ne ihan hyviä kyllä. Vadelmat olisivat ehkä toimineet happamia herukoita paremmin.

Tällaisia kokeiluja tällä kertaa. Pääruokapuolella syömiseni noudattavat edelleen lähinnä one pot wonders -teemaa, jossa yhdessä astiassa kypsennetään kasviksia ja jotain proteiinikomponenttia ja lautaselle kasataan kylkeen jotain tuoretta vihannesta. Helppoa, nopeaa, hyvää, mielikuvituksetonta.

Avainsanat: , ,

Miia Kirsi

Miia Kirsi

Miia on reilu kolmikymppinen pääkaupunkilaistunut humanisti ja tavoitteellisesti treenaava CrossFit-harrastaja.

Kommentit (0)

Kaikkien kommenttien tarkastus on käytössä. Ethän siis lähetä kommenttiasi useampaan kertaan, kiitos.

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *