Got boobs?

Yo poppoo! Minulla on osamaksutissit!

Joo, I know, olen kertonut jo kaikkien kyllästymiseen asti omasta matkastani pyöreästä tantasta fitimpään kuntoon. No, lisätään vähän paukkuja! Viime syksynä hankin itselleni silikonit! SURPRISE!! Vai onko?

Tiedän, ettei aiheesta paljoa edelleenkään puhuta, sillä poven täydennystä on nähty kaikenlaista, pornostaramaisesta ihan normaaliin. Mutta eihän se normaali aiheuta koskaan huomiota vaan se överi, joten ko. aihe on edelleen hieman tabu. No, ei meikäläiselle, sillä se on vähän niin kuin synnyttäminen, sattuu ihan perkeleesti, mutta jälkeenpäin on kaikki hyvin…. ainakin yleensä!

Anyway, päätin viime syksynä hankkia takaisin tissit, mitkä vuosin varrella treenatessa katosivat.

Kun rasva sulaa, se ei kysy mistä sopisi parhaiten, vaan se lähtee tasaisesti hieman joka paikasta. Tosin, core-alue tuntuu meillä ainakin synnyttäneillä naisilla olla se viimeisin, mutta tissit lähti ja jäljelle jäi kaksi surullista teepussia.

 

Vielä viime kesänä näytin tältä: Nyt näytän tältä:
 

 

Huomaatko eron? Mitäs luulet, tunnenko 320cc:n lisäyksen jälkeen tisseihini olevani nätimpi, seksikkäämpi, onko minulla itsevarmempi olo? On, en kadu yhtään vaikka päätinkin pistää ison summan osamakutisseihini, joita edelleen maksan takaisin. Kävin siis tissituristina Tallinnassa. Meitä oli matkassa kaksi naista, tultiin hyvin toimeen ja edelleen ollaan yhteyksissä, voi sanoa, että meistä tuli ystäviä kun samaan aikaan oltiin päätetty tehdä näin iso muutos kroppaamme. Hän oli minusta melkein 10 vuotta nuorempi, neljän lapsen äiti, voitte arvata hänen syyt ko. toimenpiteeseen.

Leikkaus meni hyvin, ei ole mitään negaa sanottavaa siitä kuinka hyvin Eestissä hommat hoidettiin. Leikkaukseni kesti 27 minuuttia, hoitajat olivat melko cooleja ja kuljetuskin saatiin satamasta sairaalaan ja takaisin satamaan. Onneksi täältä oli järjestetty meille myös paluumatkaa varten hytti, muuten oltais kuoltu väsymykseen ja kipuihin paluumatkalla, minä ainakin😊

Mutta, nyt varoituksen sana jokaiselle, joka asiaa on miettinyt ja joka haluaisi mennä ko. toimenpiteeseen:

Täällä Suomessa on monta tahoa, jotka välittävät asiakkaita Tallinnaan leikkaukseen. Tutkikaa tarkkaan ja käykää ennen päätöstänne ainakin parissa konsultaatiossa kysymässä asiantuntijan mielipidettä. Mitä, miten, minkälaista, mitä tapahtuu kun leikkaus on tehty, saako minkälaista jälkihoitoa jos on tarvetta? Kehen milloinkin olla yhteyksissä ja ottakaa kaikki kirjallisena. Itse kun olen tälläinen impulsiivinen tyyppi, otin ensimmäisen jonka ovesta sisää astuin, kun edullisesesti sain, ja astuinkin tämän kanssa hieman ämpäriin.

Suomalainen taho, kaikki oli ko. konsultin mukaan tosi jees jees! ”Kaikki onnistuu, kaikki menee hyvin! …kun hänelläkin meni hyvin! ”Parissa viikossa voit jo tehdä sitä ja tätä, ei se satu, paranee pian! Juu juu, olet jumppaohjaaja ja PT, ei mitään hätää, hyvin pystyt palaamaan takaisin töihin! Jne.

Tästä tulee vielä pian lisää, että miksi kannattaa valita oikeasti taho, joka myös ottaa vastuun ja auttaa sinua jos jotakin tapahtuu.

Oma moka toki, olisi pitänyt miettiä pidempään, mutta kun pienyrittäjänä ei pysty hirveästi valitsemaan toipumisaikaa, minulla oli nimittäin sovittu just kaksi viikkoa ”lomaa” (erästä hyväntekeväisyys-työreissua varten Egyptiin), joten yhdistin ko. leikkausen siihen, jotta ekat kaksi viikkoa menisi jo sovitulla vapaa-ajalla.

Silikonit laitettiin lihaksen alle. Herrajumala sitä kipua siitä hetkestä lähtien kun sairaalassa heräsin. Vedin niin paljon kipulääkettä kuin mitä mahdollista ja kolme päivää leikkauksen jälkeen jouduin matkustamaan viikoksi Egyptiin edustustehtäviin. Olin ihan poikki ja selkää ja rintakehää särki. Lääkäriltä sain kyllä matkustusluvan eikä egyptiläinen lämpökään paljon haitannut, sillä suurin osa ajasta vietettiin ilmastoidussa tilassa ja ulkoilmassa vasta iltaisin kun ei ollut enää kuumaa. Eli se oli ihan ookoo, oikeasti, ei mitään vaaraa. Lepo olisi vaan ehkä tehnyt hyvää näin ison leikkauksen jälkeen kun koko rintalihas on ensin sahattu rintalastasta irti…

No, kaikki meni hyvin, leikkaushan meni hyvin, reissu meni hyvin, seurasin tarkkaan ohjeita jne, mutta viidennellä viikolla leikkauksen jälkeen jouduin palaamaan ryhmäliikuntaa vetämään ja tietenkin PT-hommia tein jo aikaisemmin (käskyttäen, sillä kyllä asiakkani ymmärsivät tottakai, miksen voinut nostaa painoja heille valmiiksi kun en pystynyt edes avaamaan kunnolla auton ovea vielä. Olin kaikille hyvin avoin aiheesta.

Mutta, kerran sitten kun olin PT-asiakkaani kanssa salilla, leikkauksesta viikkoja takana 6, jolloin toiset sanovat, että voi jo pikkuhljaa palata yläkroppatreeniinkin, näytin ihan minimipainoilla asiakkaalleni kuinka ristikkäistaljapunnerrus menee. Ja ensimmäisellä vedolla, tunsin, kuinka ”rintalihas lähtee irtoamaan”. No ei se mihinkään irronnut, mutta sen verran jotakin venähti, että seuraavat kaksi viikkoa nukuin istuma-asennossa taas särkylääkkeitä vetäen ja luulin kuolevani, ihan oikeasti. Se hermosärky mikä siitä seurasi, se tuntui myös rintalastan alla ja selässä, luulin oikeasti, että ehkä mulla onkin syöpä tms. Pelkäsin aidosti kuolevani sillä tuollaisessa tilanteessa alkaa mielikuvitus lentää. Paraneminen alkoi melkein alusta.

Ensimmäisenä tälläisessä tilanteessa jos jotakin tapahtuu, on normaalia, että otetaan ensin yhtettä Suomessa olevaan konsulttiin, sillä eipä sitä koskaan tiedä, joutuisiko sitä korjausleikkaukseen. No, minähän otin yhteyttä tähän suomalaiseen konsulttiin, joka tökkäs vastauksena heti suoraan, että  hankalaa hänen on ultraksi muuttua ja kehotti mua menemään ultraamaan paikat (n. 200€ naps!!!).

Ei siinä mitään, tottakai, ultrasin paikat eikä siinä onneksi näkynyt mitään vakavaa, mutta olisin odottanut ko. konsultilta hieman inhimmillisempää suhtautumista hädässä olevan henkilön huoleen omasta terveydestään sekä ns. ammattilaisen tukea jälkihoidossa. Ko. henkilö ei edes välittänyt tavata minua, hänellä kun oli niin kovin kiire. Elikkäs, jäin pelkoni ja kipujeni kanssa yksin kun lääkärikin oli eri maassa. Samaan aikaan jouduin tekeen töitäkin. Vahva tuntumani oli, että kun ko. hlö. oli jo rahansa saanut, niin muulla ei enää niin väliä.

Sitten minulle välähti: varasin ilmaisen konsultaatio-ajan kalliimpaan paikkaan, ihan kunnon keskukseen, joka tekee myös rintojensuurennuksia. Varasin konsultaatioajan suoraan leikkaavalle lääkärille, joka oli myös virolainen lääkäri, joka leikkaa sekä Suomessa, että Eestissä. Hän katseli ja tutki ja totesi että kaikki on kunnossa, kivut ovat mitä todennäköisin hermostoperäistä ja paranemiseni vie vaan liikeradan näyttämisen ja rintalihaksen liian aikaisen rasituksen takia pidempään. Mielenrauhani palasi, ehkä en sittenkään ollutkaan kuolemassa! Mieheni myöhemmin totesi, kun aloin asiasta puhumaan, että hän huomasi kuinka huolissani koko tuon ajan olin, enhän mä edes puhunnut melkein mitään koko talven ajan kotona, kivuissani koitin pärjätä illat ja triplatukiliivit päällä tein aamusta iltaan töitä.

Tämä lääkäri jonka luona kävin myöhemmin konsultaatiossa, ei ollut ollenkaan rahan perään. Hän totesi konsultaatiossamme, että kaikki on kunnossa. Hän voi tehdä korjausleikkauksen, jos haluan esim. silikonien siirron rintalihaksen alta lihaksen päälle, mutta tämä ei ole tarpeellista. He voisivat laittaa kevyemmät silikonit, mutta ensinnäkään,  ei leikkausta vielä puoleen vuoteen ja hän varoitti minua samantien, että mietippähän vielä kaksi kertaa, uusintaleikkaus on vieläkin kivuliaampaa kun siinä on jo arpikudosta ja no, kun silikonit on rintalihaksen alla, niin ko rintalihas sahattaisiin uudelleen auki…. ouch!! Kauheeta ajatellakaan että se voisi sattua vielä enempää kuin ekalla kerralla. Ei ollut hetkeäkään sellaista fiilistä, että kun olen tullut konsultaatioon, niin minut halutaan työntää samantien leikkaukseen jotta multa saataisiin rahat. Samaa en voi sanoa tästä ensimmäisestä tahosta, jonka kautta täältä Suomesta minut leikkaukseen lähetettiin.

No, loppu hyvin, kaikki hyvin rinnat on kunnossa, hyvältä näyttää. Minut leikannut lääkäri teki hienoa työtä ja nyt on kaikki jo kunnossa. Rinnat näyttää luonnollisilta ja jos ei tietäis että minulla täytettä on, ei sitä oikeastaan edes osaisi arvata … tai ehkä voisi arvata kun on ehkä … kuinka sitä sanois… vähän terhakkaammat kuin mitä täysin luomut mun ikäisellä, jolla on rinnat. Eikä luomuissakaan yhtään mitään vikaa ole, yksinkertaisesti vaan, minulla ei rintaa enää ollut ja sellaiset halusin ja tähän päätökseen päädyin.

Summa summarum: Jos haluat tissit, älä hätäile, tee ensin rauhassa taustatyösi ja sitten vasta tuumasta toimeen! Muista myös varata aikaa paranemiseen!

Nyt, 5 päivän päästä otan tissini mukaan Malediiveille, johon lähden ihan yksin reppu selässä reissuun nollaamaan pääni. Seuraava päivitykseni tulee mitä todennäköisemmin olemaan hehkutusta lomastani, pitäkää peukkuja, hieman kyllä jänskää, se on niiiiiin magee paikka ja paikallisten asuttamalla saarella, jossa sukelluskeskuksessa osataan minua jo odottaa! :)

PS! Jos haluat laittaa minulle viestiä, kysyä tästä kirjoittamastani aiheesta tms. niin laita ihmeessä vaikka sähköpostia osoitteeseen: ketlin@fitkit.fi

 

Ketlin Tackman

Ketlin Tackman, FitKit Training

Kommentit (0)

Kaikkien kommenttien tarkastus on käytössä. Ethän siis lähetä kommenttiasi useampaan kertaan, kiitos.

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *