Hän on täällä

12246735_10208151585576234_8547443506658177060_n

Sain hänet heti syntymän jälkeen leikkaussalissa viereen ja heti kohta uudestaan tiukasti kapaloituna.

 

Sektioaika oli sovittu keskiviikolle 18.11., mutta torstai-iltana 12.11. alkoi kivuliaat supistukset, joiden vuoksi nukuin seuraavan yön pikkupätkissä. Supistuksia tuli 10-30 minuutin välein. Soitin perjantai-aamuna neuvolaan, josta kehottivat olemaan yhteydessä suoraan OYS:iin, mikäli tilanne muuttuu pahemmaksi. Kärvistelin kotona perjantai-päivän ja tuntui että tulin vain koko ajan kipeämmäksi. Pojat tulivat koulusta ja ihmettelivät, kun 10-15 minuutin välein äitiä alkoi vähän puhalluttaa. Kyösti tsemppasi: ”kestä, kestä!” Sanoin, että tämähän on kuin pahempaa kuin mikään treeni ikinä.  Lähdin viemään Kyöstin Ouluhallille treeneihin viideksi ja kipu iski aina 10 minuutin välein. Siinäpä sitten puhaltelin ensin autokatoksella, sitten liikennevaloissa ja lopulta Ouluhallin pihassa. Siitä soitin OYS:iin ja sanoin tulevani käymään tarkistuksessa. Varoitteli kyllä, että kuulostaa siltä että jäisin samantien osastolle, mutta en kyllä itse sitä vielä uskonut.

Siellä sitten katsottiin tilanne ja lääkäri sanoi, että näyttää siltä, että koska supistuksia tulee koko ajan ja kohdunsuukin oli vähän auki, niin leikataan huomenna lauantaina päivällä suunnitellusti jossain välissä. Menin osastolle ja sain särkylääkettä, joka ei kyllä auttanut yhtään mitään. Yhdeltätoista illalla hoitaja antoi toisen särkylääkkeen ja sanoi, että painele kelloa, jos ei yhtään helpota. Antoi samalla hyviä vinkkejä, miten hengittää supistuksen tullessa ja miten tärkeää on rentouttaa hartiat ja lantio. Siitä alkoikin sitten kolmen tunnin hengitys- ja kivunhallinta treeni, jossa 7-10 minuutin välein iski järkyttävä tuska lantioon, alavatsaan, -selkään ja reisiin. Kahdelta yöllä en kuitenkaan enää jaksanut ja pyysin tarkistamaan tilanteen. Otettiin käyrää vatsan päältä. Säännölliset supistukset tuli 7 minuutin välein ja lääkäri totesi, että kohdun suu on edelleen auennut ja synnytys käynnistynyt. Siispä leikataan heti yöllä. Soitin Miikalle, että nyt aletaan valmistautumaan leikkaukseen, mutta uskoin kuitenkin menevän aamuun. Kyösti oli lähdössä voimistelukisoihin seitsemältä, Miika aikoi laittaa Kyöstin matkaan ja tulla sitten sairaalaan.

Niinhän siinä sitten kävi, että pieni poika leikattiin ulos ajassa 03.55 ja isi saikin sitten aamulla herättyään kuvia whatsupin välityksellä. Sektio oli ihanan rauhallinen ja nopea kokemus ja kaikki meni tosi hienosti. Olin sitä ehkä jännittänyt ja pelännyt, koska 9 vuotta sitten poikien leikkaaminen ulos ei sujunut kovinkaan nopeasti ja helposti. Silloin jouduttiin tekemään sen verran iso viilto kohtuun myös pystysuuntaan, että saatiin pojat ulos, lopulta imukupilla. Tämän vuoksi myös tämä tulokas oli suunniteltu leikattavan.

Tästä sektiosta jäi todella hyvä fiilis. Menin heräämöön toipumaan ja poika pääsi osastolle tätien hoitoon siihen saakka kun isi ehti aamulla paikalle. Heräämössä vierähti useampi tunti, kun seurattiin mm. kohdun supistumista ja puudutuksen poistumista. Aloin heti treenaamaan varpaiden koukistelua kun tunto alkoi parantumaan. Aika avuton olo siinä on, kun ei ole alakropassa mitään tuntoa ja pitäisi yrittää jalkoja nostaa.

Kun vihdoin pääsin osastolle ja sain vauvan syliin, ei millään muulla ollut enää mitään väliä. Oli ihmeellistä, miten rinnan pään ensimmäiset maitotippojen tullessa, pieni poika tiesi heti miten syödä. Olin herkistynyt ja rauhallinen. Enää ei ollut mihinkään kiire. Nyt olin olemassa vain tätä hetkeä varten, josta alkoi yhteinen koko elämän pituinen matkamme.

IMG_4597

Tässä yhden päivän ikäisenä. Maailman Vahvin Nalle!

Sairaalassa olimme kolme yötä. Sektiosta toipuminen eteni loistavasti. Toisena päivänä pystyin itse hoitamaan vauvan nostelut, pesut ja vaipanvaihdot. Imetys lähti sujumaan, maito nousi ja poika oli hellyyttävän tyytyväinen. Mikäs siinä oli sitten kotiin lähteä.

12241030_10153554045919300_765874229579561840_o

Kelpaa päikkäreitä vedellä keittiössä. Kolmen kerroksen kodissa on sänkyjä usemmassa kerroksessa.

Nyt hän on siis yhdeksän päivää vanha ja päivä päivältä hurmaavampi tapaus. Napanuoran pätkäkin on irronnut, joten kai hän nyt sitten ihan oikeasti on tuolta vatsasta tullut pihalle. Sain tänään sektiohaavan ompeleet pois kun kävimme terveysasemalla autoilemassa. Veimme myös isoveljet treeneihin. Autossa tuli samantien uni ja reissut sujui mallikkaasti.  Arki on alkanut.

FullSizeRender

9 päivän ikäisenä jaksaa jo tutkailla mitä ympärillä tapahtuu

Avainsanat: , ,

Hanna Uusitalo

Hanna Uusitalo, VOIMAHOTON

Hanna on oman elämänsä huippu-urheilija. Perhe-elämää, CrossFittiä, luontoliikuntaa ja valmennusta. Koulutukseltaan Hanna on liikunnanohjaaja (AMK) ja parhaillaan hän opiskelee luonto-ohjaajaksi.

Kommentit (4)

Kaikkien kommenttien tarkastus on käytössä. Ethän siis lähetä kommenttiasi useampaan kertaan, kiitos.

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *