Heikot olot jääneet taa

Olen ottanut (pahaksi?) tavakseni kirjoittaa lähinnä silloin, kun menee hyvin. Antanen kuitenkin itselleni anteeksi sen, että väsyneenä, huolissani tai harmistuneena käytän aikani lähinnä oman fyysisen ja henkisen tilan palauttamiseen normaalitasolle, en tiedottamiseen. Ei viimeisessä puolessatoista kuukaudessa mitään katastrofaalista ole tapahtunut, mutta en ole myöskään päässyt monesti hurraamaan (paitsi nyt lähiaikoina!).

Lahnustusta

Huhtikuiset EM-kisat menivät aika hyvin, tuloksina sijat 11. (sprintti), 10. (keskimatka) ja 7. (viesti). Henkilökohtaiset kisat juoksin suunnilleen omalla tasollani, mutta viestissä puhti loppui kesken, enkä kyennyt vastaamaan ankkuriosuuden sijataistoihin ollenkaan. Simahdin, jalat eivät totelleet ja suunnistus kärsi. Tämän jälkeen vuorossa oli matkustus kotiin ja suunnitelmissa vajaa viikko palautumista. Viikko kevyttä harjoittelua ei kuitenkaan auttanut, eikä vielä puolitoistakaan, ja siinä vaiheessa aloin huolestua. Kävi ilmi, että vähättelemäni pienet vatsavaivat johtuinevatkin Portugalista napatusta pöpöstä, ja antibioottikuurilla olo koheni muutamassa päivässä huimasti! Tämän kun olisi tajunnut jo aiemmin. Nyt jouduin jättämään heikkojen olojen vuoksi monia harjoituksia ja pari kisaa väliin.

Vaikka heikko olo tai pieni flunssa ei normaalielämää haittaisi, niin paljon harjoitellessa ja kovaa kilpaillessa terveyden tulisi olla terästä joka päivä. Terveyttä vaalitaan eri (sallituin!!) keinoin, joista ainakin hygieniasta ja ravinnosta huolehtiminen ovat tärkeitä. Pitkissä reissuissa eri maissa ei kuitenkaan voi välttää kaikkia riskitekijöitä, joita esimerkiksi pikkukylien ravintoloiden kypsentämättömissä ruuissa piilee. Lentokoneessakaan ei aivan hengittämättä voi olla, vaikka viereen sattuisi köhivä ja aivasteleva tyyppi. Joskus on tosin tullut nostettua kaulahuivia suun eteen.

Toivuttuani kohtuulliseen vireyteen, pääsin lähtemään 7.5. maajoukkueen leirille Italiaan. Kolusimme MM-kisojen maastotyypeissä Asiagossa, Venetsian seudulla ja Lavaronessa. Yhdeksän päivän leiriin mahtui 10 maastosuunnistusharjoitusta, 3 sprinttiä ja muutama hölkkäily, hieronta ja kylpylälilluttelu päälle. Ilokseni pystyin tekemään suunnistuksista muutaman reippaasti ja pari jopa kovaa!

Makupala Italiasta, pariviesti Kubelekin kartalla. Kivikkoa ja mäkeä on, kuten näkyy.

Makupala Italiasta, pariviesti Kubelekin kartalla. Kivikkoa ja mäkeä on, kuten näkyy. Erikoisuutena ensimmäisen maailmansodan aikaiset juoksuhaudat.

Kisoja, kisoja, kisoja

Varsinainen kilpailukauteni (kun Turkin maailmancupia ja EM:iä ei lasketa) alkoi viikko sitten SM-keskimatkalla. Olin kulusta positiivisesti yllättynyt ja onnistuin pääsemään hopealle yhdestä 1,5min pummista huolimatta. Myös torstainen Huippuliigan 2.osakilpailu maistui hyvin (sijoitus 4., katseltavissa areenassa), joskin kulku hieman kalpeni tiistaiselle Inov8-trailcupille. Tiistai oli ainoa kerta, jolloin pääsin tapahtumaan osallistumaan, ja nautin reitistä ja helpoista jaloistani riemulla. Ensi viikolla on viimeinen kerta tälle vuodelle käydä haastamassa itsensä: trailcup.fi .

SM-keskimatka. 1. Inga Dambe, 2. Mä, 3. Tuulia Viberg (kuva Suomen Suunnistusliitto)

SM-keskimatka. 1. Inga Dambe, 2. Mä, 3. Tuulia Viberg (kuva Suomen Suunnistusliitto)

Nyt istuksin jälleen Asiagossa. Niittyjen voikukat ovat vaihtuneet koiranputkiin ja maastotyyppiin tutustumisharjoitukset näyttökilpailuihin. Huomenna sunnuntaina juoksen keskimatkan, mutta maanantaisen pitkän matkan kisan jätän niille, jotka pitkää matkaa haluavat MM-kisoissa juosta. Jäämme Antin kanssa tänne torstaihin asti, jolloin matka jatkuu saman kassin kanssa Helsinkiin lentokenttähotelliin, Norjaan maailmancupin 7. ja 8. osakilpailuihin, mökille kahdeksi yöksi, Imatralle maailmancupin 9. osakilpailuun ja loppuhuipennukseksi Kuopioon 14.6. Venlojen viestiin ja Jukolaan. Tiedossa siis jänniä aikoja ja hienoja paikkoja!

Tällainen ilme oli viimeksi Italiassa, samaa haetaan huomiselle. :)

Tällainen ilme oli viimeksi Italiassa, samaa haetaan huomiselle. :)

Avainsanat: , , , , , ,

Venla Niemi

Venla Niemi

Venla on 23-vuotias suunnistajatar Tampereelta. Lajiinsa hän on tutustunut jo 6-vuotiaana, mutta tavoitteellisempi urheileminen alkoi 14-sarjassa nuorten SM-kisojen tullessa ohjelmaan. Tämän jälkeen harjoittelu on ollut nousujohteista sekä määrien että vauhtien suhteen ja päämääränä on aikuisten sarjan menestys.

Kommentit (0)

Kaikkien kommenttien tarkastus on käytössä. Ethän siis lähetä kommenttiasi useampaan kertaan, kiitos.

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *