Hiihtoloman huipennus, päivä 7

Viimeisenä päivänä hiihtolomaa Armas pääsi serkkujen mökille ja Kyösti lähti laskettelemaan. Minä lähdin Voiman kanssa hiihtämään. Lähdin Äkäslompolon puolelta, enkä ollutkaan siellä ennen hiihtänyt. Jätin auton yleiselle vähän isommalle parkkipaikalle Kesänkijärven lähelle. Mietin siinä lähtiessä, että pitäisikö sen osoite ottaa ylös, mutta ajattelin sitten että kylläpä sitä muistaa mitä reittiä menee, kun opastekylttejä kuitenkin on koko ajan. Virhe. Eipä enää muistanutkaan kuuden tunnin hiihtämisen jälkeen.

Hiihtelin Kesänkijärvelle ja siitä järven yli Kesänginkeitaalle, jossa huomasin kyltin: Kellostapulinkuru 2.8km. Olen kuullut paikasta, mutta en ollut siellä koskaan käynyt. Oli melkoisen vaativaa nousua. Suksissa oli kuitenkin loistava pito ja yllättävän hyvin pääsi latuakin pitkin etenemään pienemmät ja loivemmat nousut. Hiihtäessä kelkka perässä ylämäkeen, sitä on oikeastaan vasta tajunnut mikä merkitys lantion asennolla on myös tässä lajissa. Pitävät sukset, tehokas keskivartalon ja lantion käyttö ja hapotusta kestävät ojentajat. Siinäpä avainsanoja kelkan kanssa hiihtämiseen. Tapponousut on pakko mennä haarakäynnillä ja niissä mitataan juuri sitä, miten pystyy keskivartalosta puristamaan ja säilyttämään hyvän rytmin. Hengitä, taistele, pääset ylös asti, nyt et luovuta ennen kuin olet ylhäällä. CrossFit treenaaja nostaa päätään hyvinkin voimakkaasti. Sieltä se sinni kaivetaan.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Tällaista mukavaa loivaa nousua oli loppumatka ylös kurun pohjalle

Lapsi kelkassa hiihtäminen ei siis tarvitse olla vain hiihtelyä mukavuusalueella. Siinäkin voi haastaa itsensä ja tehdä osan lenkistä ihan kunnon treeninä. Kellostapulinkurun nousu oli raskaudessaan verrattavissa kunnon metconiin, jossa suorituksen jälkeinen hyvä fiilis valtaa koko kropan ja mielen. Ulkoilmassa, upeissa maisemissa, tuo fiilis oli vieläkin vaikuttavampi. Henkeä joutui haukkomaan paitsi fyysisestä väsymyksestä, myös luonnon kauneudesta.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Jos kiipeät ylämäkeen, pääset myös laskemaan alamäkeä. Jos kiipeät vaativaa nousua, on luvassa myös vaativaa laskua. Niin oli nytkin. Vaikka vähän varman päälle kelkka perässä tulinkin jyrkimmät kohdat auraillen, oli vauhdikasta laskupätkää Voiman mieliksi ihan mukavasti. Poika tuntui nauttivan vauhdin hurmasta, sellainen hymy oli korvissa kun alhaalle päästiin. Itse nautin siitä etten pelännyt. Luotin tasapainon hallintaan. Nyt ymmärrän, miten paljon enemmän arvostat laskemisen nautintoa, kun olet omin voimin ensin kiivennyt ylös.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Tauolle hiihdettiin Ylläksen rinteiden laavulle. Siellä Voima sai touhuta, kiipeillä ja keinua eväiden syönnin lomassa. Vaipatkin sai vaihdettua mukavasti sisätiloissa. Energiat täynnä lähdettiin jatkamaan matkaa ja pieni mies nukahtikin lähes samantien.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Suunnattiin Latvamajalle ja pidettiin siellä seuraava tauko. Latvamaja on ihana tunnelmallinen latukahvila. Olin koko viikon mennyt omien eväiden voimin, joten nyt päätin kruunata viikon hiihtelyt Latvamajan kaarnikkamehulla ja isoimmalla possumunkilla mitä löytyi. Ai että maistui hyvältä. Latukahvilan pitäjä kertoi, että heillä näkyy selvästi lapsiperheiden vähentyminen 8 ja 9 viikoilla. Etelä-Suomen lumettomuus aiheuttaa sen, että vanhemmat eivät enää hanki lapsille suksia, kun ei siellä pääse enää oikein hiihtämään. He valitsevat laskettelun hiihtämisen sijaan. Pohjois-Suomen viikon 10 hiihtolomalla lapsia näkyy myös ladulla, koska he pääsevät paremmin hiihtämään myös kotona ja koulussa. Tehkäämme siis kaikkemme ilmastonmuutoksen ehkäisemiseksi, että lumiset talvet säilyisivät jatkossa ainakin pohjoisessa.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Latvamajalta piti olla noin tunnin hiihtely takaisin autolle. Kesänginkeitaan kohdilta nappasin vielä hämärtyvät kuvat risteyksestä, josta päätin aamulla lähteä Kellostapulinkuruun. Elämä on valintoja tienhaaroissa, mihin suuntaan lähdet menemään ja millaisia haasteita reittien varrelta löytyy.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Päätin hiihtää autolle ladun kautta, enkä mennä järven poikki. Jotenkin siinä sitten huomasin jossain vaiheessa, että viittoja Äkäslompoloon meneekin useampia, eikä minulla ollut mitään hajua, mikä niistä oli juuri se parkkipaikalle menevä. Paikansin jotenkin sen järven ja ehkä sen tienkin, missä se ehkä menisi, mutta ei siellä mitään parkkipaikkaa ja autoa näkynyt. Jokaisessa risteyksessä luki Äkäslompoloon pari kilometriä, mikä ei nyt ole paljoa, mutta kun useamman käyt hiihtämässä ja kokeilemassa, niin tuleehan siinä kilsoja. Puhelimestakin oli hyytynyt pakkasessa akku. Alkoi jo vähän hämärtää, joten päätin ottaa varman päälle ja seurata kylttiä Kellokas, koska siitä tiesin ainakin tietä pitkin osaavani parkkipaikalle. Eihän sinne Kellokkaan luontokeskukselle ollut kuin pari kilometriä kyltin mukaan. Se pari kilometriä olikin sitten pelkkää nousua, jyrkkää nousua. Jossakin risteyksessä oli kyltti Äkäshotellille ja mietin siinä, että jos nousu vielä kovin jatkuu, niin lasken hotellille ja mennään taksilla. Voimakin alkoi siinä sitten itkeskellä ja minä iskin haarakäyntiä ylämäkeen niin kovaa kuin ikinä jaksoin. Lauloin lastenlauluja ja Voima viihtyi taas hetken. Pieni huoli alkoi hiipiä, vaikka tiesin että olin ihan lähellä tietä. Ymmärsin että minun pitää pitää huoli omasta jaksamisesta, jotta voin pitää huolen lapsesta. Oli kuulkaas melkoisen helpottunut olo, kun päästiin Kellokkaan pihaan.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Kello oli muutaman minuutin yli kuusi, mutta ovet olivat vielä auki. Kysyin siivoojalta puhelimen laturia, mutta eihän siellä sitä ollut. Lämpimässä sain kuitenkin iPhonen auki ja olihan siinä sitten virtaakin vielä jäljellä. Soitin siskolle, että nähdään mökillä ja että katselevat tien vartta jos ollaan siellä vielä menossa kun tulevat rinteestä. Varmistin siellä olevasta kartasta vielä, miten pääsen varmasti parkkipaikalle. Voima oli onnellinen saadessaan tissimaitoa ja tepasteli vielä hetken Kellokkaan pihalla. Itse vetäisin vielä Arctic Warriorsin hunajaenergiat, jotka olisi ehkä kannattanut vetäistä ennen Kellokkaan nousua.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Onneksi oltiin Lapissa ja teitä ei ollut hiekoitettu, joten siinä sitten lasketeltiin pyörätietä nelisen kilometriä murtsikkasuksilla ja kelkka perässä. Sieltä se löytyi parkkipaikka ja auto. Loppu hyvin, kaikki hyvin.

IMG_6548

Mitä tästä opimme? Ainakin että:

  • Latukartta on ihan tarpeellinen, vaikka reitillä olisi kuinka opasteita
  • Merkitse lähtöpaikkasi karttaan, varsinkin jos se ei ole mikään opasteilla merkitty kohta
  • iPhone ei ole talviretkeilijän puhelin

Sellainen hiihtoloman huipennus. Ehdittiin vielä Eelin kauppaankin minuutti ennen sulkemista ostamaan karkkipäivän karkit. Voin kertoa, että maistui sekä sauna, ruoka että ne karkit. Ja varsinkin uni seuraavana yönä.

Avainsanat:

Hanna Uusitalo

Hanna Uusitalo, VOIMAHOTON

Hanna on oman elämänsä huippu-urheilija. Perhe-elämää, CrossFittiä, luontoliikuntaa ja valmennusta. Koulutukseltaan Hanna on liikunnanohjaaja (AMK) ja parhaillaan hän opiskelee luonto-ohjaajaksi.

Kommentit (0)

Kaikkien kommenttien tarkastus on käytössä. Ethän siis lähetä kommenttiasi useampaan kertaan, kiitos.

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *