Hiljalleen takaisin arkeen

Pääsiäisloma alkaa olla loppusuoralla. Samukin kävi ja meni. Oli mukava viikko vaikka pohjoisen tuulet toivat tullessaan kylmemmän ilmajakson. Sääennusteet kuitenkin menivät kunnolla pieleen koko ajan ja pääsimme ajamaan lenkkiä joka päivä. Ajotunteja kertyikin ihan reilusti ja uusia pyöräilyreittejä löydettiin kymmeniä kilometrejä. Koulun ohella en ole pahemmin ehtinyt omia maantielenkkejä tekemään, koska iltaisin on liian helppo mennä velolle ajamaan ja viikonloppuisin on ollut tiimitreeni ja kisa. Nyt on hyvä pohjatietämys lähteä kehittämään omia reittejä.
Mäkiä täällä ei ole. Tuulta vastaan saa kyllä ajaa. Eipä sinänsä; pidän mäkien ajamisesta ja yleensä olet hyvä siinä mistä tykkään ja huono siinä mitä vihaat. Tietenkin minähän vihaan tuulta ja tasaista, joten tekee ihan hyvää treenata niitä kehittyäkseni niissä. Tasaisella täytyy oppia tekemään ajamisesta mielekästä ja Samulta sain muutamia hyviä vinkkejä siihen.

Parhaimmat reitit löytyivät Antwerpenin länsipuolelta. Ensin hissillä 30 metrin syvyyteen, siellä 600 metrin tunnelin toiseen päähän, jossa takaisin maan pinnalle ja lenkki voi alkaa. Suunnistimme yleensä moottoritien suuntaisesti kohti Hulstia, joka on Hollannin puolella. Hulstista löysimme heti ensi kerralla hyvä leipomon, jossa vierailimme toistekin. Olemme ajaneet yhdessä niin paljon että tiedämme että molempien ajolle ja mielelle tekee hyvää pysähtyä n.2 tunnin ajamisen jälkeen, sitten voikin ajella ties kuinka pitkään. Tuo maaginen kahden tunnin raja on pidettävä mielessä, viimeistään silloin on syötävä, jos on ajettu jo useampana päivänä pidempiä lenkkejä ja palautuminen jäänyt hiukan vajaaksi.
Hauskaa oli huomata että muutamalla lenkillä tuli jopa tuttuja vastaan. Tämä on kuitenkin 0,5 miljoonan asukkaan kylä. Ja Hulstin leipomon väki tervehti toisella kerralla jo tuttavallisesti kysellen kuulumisia. Siihen kylään voisin muuttaa.

Tein tämän loman aikana päätöksiäkin. Minulla oli useampi kypsytelyä vaatinut asia mielessä. Ja osan niistä voin paljastaakin lähitulevaisuudessa. Eikä kannata kenenkään murehtia; en ole lopettamassa koulua tai pyöräilyä. Oikeastaan en lopeta mitään.
Paluulippu Suomeen on vielä ostamatta mutta päivä on jo päätetty ma 4.6. Eli saan täällä viimeisenä viikonloppuna vielä kaksi maantiekisaa alle ja kun palaan Suomeen alkaa valmistautuminen maantie SM-kisoihin. Luultavasti en saa kovin montaa aika-ajostarttia täällä, mutta Suomessa ehdin niitä parin viikon aikana kerätä alle ihan riittävästi.

Suomessakin kilpailukalenteri pyörähti käyntiin ja kylmä totuus iski taas vasten kasvoja; naisten maantie kisamatka 36km.
En ole täällä ajanut ainuttakaan kisaa joka olisi alle 90km. Paikalliskisat pyörivät  riittävän monta kertaa 8-15km kierrosta. Reitillä ei ole huoltoautoja ja ainoastaan yksi luokka ajaa kerrallaan. Yleensä kilpailu on vain naisille ja miesten kisat ovat sitten erikseen, mutta voi olla myös että naisten kisa starttaa 12.00 ja miesten 15.00. 
Se vain on totuus että tuollaisilla kisamatkoilla Suomesta on vaikea lähteä kokeilemaan jalkojaan kansainvälisiin kisoihin, jossa matka saattaa olla nelinkertainen. Ymmärrän kyllä että hankien keskellä kun kisakausi joudutaan starttaamaan, on helpompaa saada väkeä viivalle kun miestenkin matka pidetään alle 100km mittaisena, koska huhtikuun alussa Suomessa keli voi olla mitä vain ja kuitenkin Euroopassa kisakausi on käynnistynyt jo reilu kuukausi aiemmin. Tästä saisi politikoitavaa enemmänkin mutta taidan jättää tähän. Kiitos ja anteeksi!

Pia Pensaari

Pia Pensaari

Kirjoittaja on naispyöräilijä, joka on voittanut yli 20 SM-mitalia ja omistaa kautta aikojen Suomen 2. nopeimman ajan 3km takaa-ajossa.

Kommentit (0)

Kaikkien kommenttien tarkastus on käytössä. Ethän siis lähetä kommenttiasi useampaan kertaan, kiitos.

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *