Neiti Reisi housuostoksilla

Facebookin suomalaisten crossfittaajien ryhmässä virisi tuossa taannoin pitkä vinkkiketju sopivista farkkumalleista. Tässä yhteydessä sopiva farkkumalli tietysti tarkoittaa mallia, jossa on tilaa ahkeran kyykkäämisen kasvattamille reisille ja takapuolelle, mutta kuitenkin tarpeeksi kapea vyötärö, että housut pysyvät jalassa. Normaalien kauppojen farkkuja (tai sen puoleen muitakaan housuja) ei selvästikään ole suunniteltu aktiiviurheilijan kroppaa silmälläpitäen, sikäli nopeasti keskustelu vilkastui.

Tunnistan itsekin ongelman paremmin kuin hyvin. Minulla on luonnostaan aika lihaksikkaat ja vahvat reidet, joita vuosien polkupyörällä liikkuminen käytännössä kaikkialle, punttailu ja sittemmin CrossFit eivät ole ainakaan kutistaneet. Lisäksi kropassani rasva kertyy pääasiassa alaosaan ja minulla on leveä lantio. Yhden reiteni ympärysmitta vastaa helposti pienen naisen vyötäröä, ja koska rasvaprosenttini on jossain ihan normaalin parinkympin tuntumassa, on koosta melkoinen osa silkkaa muskelia.

Reisipari keittiössä

Reisipari keittiössä

Pääsääntöisesti olen päätynyt ostamaan vyötäröltä kokoa tai kahta liian suuria farkkuja, jotka hädin tuskin ovat silti mahtuneet reisistä jalkaan (valinta on ollut sikäli helppo, että pienempiä housuja en ole saanut edes kiskottua juuri polvea pidemmälle) ja hirttänyt ylijäämän vyöllä. Olen kuitenkin etäisesti tiedostanut, että tästä ongelmasta saattaisi kärsiä joku muukin, ja näin ollen toisenlaiselle housuleikkaukselle saattaisi olla kysyntää ja täten myös tarjontaa.

Viime syksynä päätin viimein etsiä käsiini jotenkin säälliset farkut. Marssin Stockmannille (minulla sattui olemaan liikkeeseen jokin -20% kuponki) ja etsin käsiini myyjän. Selitin ongelman, ja myyjä suositteli minulle Leviksen Demi Curve -farkkumallia, jossa on takapuolen ja reisien kohdalla ns. normaalia väljempi leikkaus. Otin vanhasta tottumuksesta sovitukseen 30 tuuman byysat, mutta nehän olivat liian suuret. Lopulta päädyin ostamaan tuumakokoa pienemmät housut, mutta näin jälkikäteen tarkasteltuna myös kahta tuumaa pienemmät olisivat varmaan sopineet (koska nämä mainitut housut muuttuivat nopeasti käytössä sangen väljiksi). Enkä ole – lähinnä reisien mahtumispulman takia – käyttänyt tuumakoon 28 housuja sitten teinivuosien. Jestas sentään.

20150520_135005Myöhemmin hankin itselleni toisetkin demi curvet, tällä kertaa tummansinisenä. Niitä yritän kuitenkin pitää päällä lähinnä silloin, kun en ole liikenteessä pyörällä (eli noin kerran kahdessa viikossa), jotta edes yksi housupari säilyisi ilman satulanmuotoista kulumaa takapuolessa.

Pari viikkoa sitten muinoin Espanjasta ostamani lemppari ”pyöräilyfarkkuparini” kuitenkin hajosi lopullisesti ja jouduin uudelleen housuostoksille. Onneksi tällä kertaa apuna oli alussa mainittu keskustelu, joten osasin lähteä oikeaan suuntaan. Tavoitteena oli siis löytää kohtuullisen edullinen, tarpeeksi stretchiä sisältävä housumalli, johon mahtuisivat reidet ja joissa olisi jokseenkin mukava pyöräillä (edullinen siksi, että farkut kestävät rajallisesti fillarin satulaa hinnasta riippumatta, joten jokapäiväisessä fillaroinnissa farkkuparin ikä ei ihan vintageksi ehdi).

20150520_134840-2Koska en oikein viihdy rättikaupoissa, päädyin aikamoiseen pikaratkaisuun Lappeenrannan H&M:ssa. Muistin kaverini suositelleen ketjussa ko. puljun Shaping Skinny -farkkuja, ja marssin sovituskopin puolelle. Nopean mallailun jälkeen päädyin kassalle kädessäni mustat Shaping Skinny High Waist -housut. Mallissa on stretchiä niin, että housut tuntuvat päällä melkein trikoilta. Koska leikkaus on malliltaan suora pötkö, on vyötärö edelleen väljä, eli vyötä on käytettävä. Reilun viikon koeajon perusteella farkut sopivat kuitenkin hyvin fillarointiin, ovat tarpeeksi siistit työvaatteeksi ja säilyttävät muotonsa ja napakkuutensa. Ihan kelpo ostos.

Koska ajattelin, että tästä voisi olla hyötyä muillekin, jaan nyt tässä tuossa edellämainitussa keskustelussa esiin nousseet farkut:

  • Levi’s (curve ID, erit. demi curve)
  • Vero Moda/ONLY (Noisy May, Anemone, Soft Ultimate)
  • NYDJ
  • Liu Jo
  • G-Star (Arc 3D, 3301)
  • Diesel (Skinzee)
  • Tiger of Sweden (Slender)
  • KappAhl (It’s Magic, Jogger Jeans)
  • Gina Tricot (Molly)
  • Esprit (Skinny is skinny)
  • Barbell Apparel Jeans
  • Boss Orange (farkkulegginsit)
  • Cubus (Hannah, Sydney, Jegging Jane)
  • H&M: Shaping Skinny

Pahoittelen kuvituskuvien laatua: siinä siis muutama satunnainen otos allekirjoittaneen koivista uusiin farmareihin sullottuna (kuvanlaadun perusteella luulisi, että kuvausvälineenä on ollut peruna. No, oli älypuhelin, koska kamera on edelleen rikki).

Avainsanat: , , , , ,

Miia Kirsi

Miia Kirsi

Miia on reilu kolmikymppinen pääkaupunkilaistunut humanisti ja tavoitteellisesti treenaava CrossFit-harrastaja.

Kommentit (2)

Kaikkien kommenttien tarkastus on käytössä. Ethän siis lähetä kommenttiasi useampaan kertaan, kiitos.

  • Sanna

    Todella hyvä aihe!
    Itse kuulun myös reidelliseen osioon mutta kun mahaa ei löydy niin farkkujen osto ei ole helppoa. Listasta löytyi myös omat farkkuni G-Star, mutta laatuun en ole tyytyväinen! Istuu todella hyvin, mutta lokakuussa ostamat housut on jo nyt kuluneet reiden päältä ja takaa taskujen välistä +(sisäreidessä reikä).

    Vastaa
    • Miia Kirsi Kirjoittaja

      Kiitos :)

      Harmi kuulla, että G-Starin laatu on ollut sutta. Siinäkin mielessä täydelliset housut ovat kyllä hakusessa, että mallin lisäksi pitäisi olla edes jotenkin kestävää tekoa. Lisäksi en oikein lämpene millekään kulutuksille tai muille tilpehööreille, eikä oikein ole varaa pistää yli satasta housupariin. Jonkinlaisilla kompromissibyysilla on siis mentävä :D

      Vastaa

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *