Huippuja happoja

Tänään on ollut huippu vapaapäivä ja meno vaan jatkuu!

Oikeastaan viikonloppuni alkoi jo eilen, kun lauantai-ja sunnuntaivapaiden kunniaksi ja alkuviikon pitkien päivien myötä pääsin eilen töistä kotiin jo kahdelta. Suuntasin suoraan töistä hiihtoladulle ja juoksemaan sekä illalla vielä altaaseen polskimaan Masters -ryhmän treeneihin. 8*125m reipasta vauhtia sisältäen myös ”muutakin kuin vaparia” hapotti käsiä ja lopussa käsien kuolema viimeisteltiin vielä 4*25m rintauinnin käsivedoilla kovaa (eli hukkumista vastaan taistellen). Lepakkovuoron jälkeen ilta viimeisteltiin katselmalla hiihtoa tallennuksesta ja pastaa syöden aamuherätyksestä ja treenistä väsyneet silmät lupsuen.

Tänään sitten heräsimme aikaisin ja päätimme lähteä hiihtämään jo ennen klo 11 ohjelmassa ollutta porrastreeniä. Lempäälässä tykkilatu oli hienossa kunnossa ja aamu tuli avattua mukavasti reippaalla hiihdolla. Osittain edestakaisin kulkevan ladun huonoihin puoliin tosin kuuluu se, että näkee liian tarkasti muiden hiihtäjien vauhdin ja tänään oli juuri se päivä, kun allekirjoittaneen pakkomielteenä oli olla ladun nopein hiihtäjä huolimatta edessä olevasta porraskoitoksesta. Vaatteiden vaihdon jälkeen suunnattiin hiihtämästä suoraan Pyynikille, josta lähdimme Aquaplussan porukalla juoksemaan treeniä Pispalan portaisiin.

Olin ajatellut juoksevani edelliseltä kerralta tutulla 7min lähdöllä erityisesti aamun hiihtolenkin jälkeen, mutta kun edessä meni tuttuakin tutumpi selkä (vinkki: ainoa mukana ollut pyöräilijä) ja alunperin tänään piti olla hiihtokisapäivä, niin omaksi ja valmentajan yllätykseksi pysyin mukana kovimman ryhmän 6.30 -lähdöissä ja ehdin vielä hengähtääkin kunnolla ennen seuraavaa nousua. Sykkeet tosin taisivat huidella ”vähän” korkemmalla kuin muilla ja viimeisellä kierroksella en meinannut enää päästä juosten portaita ylös, mutta tulipahan tehtyä 45min mittainen tehoiltaan aika lailla pitkää hiihtokisaa vastaava suoritus vajaan puolen tunnin verryttelyineen. Sykkeistä kiinnostuneille, tältä porrastreeni näyttää käppyrän muodossa:

portaat (kopio)

Ja koska pelkkä käppyrä ei kerro mitään, niin kerrottakoon lukijoille, että silloin kun minulla syke kipuaa yli 180 lukemiin, niin silloin jo mennään eikä meinata. Esim. 20km tempoissa tai 10km juoksukisoissa keskisykkeeni pyörivät usein 178-182 välillä. Viime vuosien aikana olen saanut yli 190 lukeman sykemittarin tauluun muistaakseni vain kerran, mattotestiä juostessa vuosi sitten, kun matto meni alla niin kovaa, että hirvitti. Treenin keskisykkeenä kuvassa näkyvä 154 puolestaan on aika tarkalleen aerobisen kynnyksen sykkeeni. Itse porrastreenissä keskisyke huiteli yli 170 lukemissa, joten lähellä anakynnystä mentiin. Ja kivaa oli!

Nyt palautusvohveleiden (ja pastan, ei siis pelkkiä vohveleita) jälkeen jalat tuntuvat portaita juosseilta. Siis väsyneiltä ja raskailta. Toivottavasti vohvelit ja hiihdon katsominen tallenteilta toimivat hyvinä voimien palauttajina, sillä parin tunnin päästä pitäisi taas olla uima-altaassa Masters -ryhmän treeneissä. Jos portaissa jalat saivat tuntea hapot itsessään, ehkä illan uinnissa minun pitäisi harjoitella vihdoinkin kunnolla perhosuintia. Veikkaan, että sen jälkeen tunne käsissä olisi vähintäänkin sama kuin jaloissa viimeisen porrasnousun jälkeen :)

Avainsanat: , , , , , ,

Terhi Martikainen

Terhi Martikainen

Kirjoittaja on triathlonisti, moninkertainen pyöräilyn SM-mitalisti ja urheilukaupan ammattilainen.

Kommentit (0)

Kaikkien kommenttien tarkastus on käytössä. Ethän siis lähetä kommenttiasi useampaan kertaan, kiitos.

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *