Hymyä!

Kohtaan säännöllisen epäsäännöllisesti ihmisen, jota en varsinaisesti tunne, mutta jos kadulla törmätään, niin moikataan. Tämä ihminen on joka kerta hänet nähdessäni hymyileväinen, luonnollisen kohtelias ja tervehtii tavalla, joka saa tuntemaan, että hän olisi superiloinen juuri minut tavatessaan. Kohtasin tämän ihmisen viimeksi eilen ja koko loppupäiväksi jäi lyhyestä höpöttelystä hyvä mieli.

Ilmassa leijuneesta hyvästä mielestä muistin alkukesältä tapauksen, kun töissä asioin erää hyvin iäkkään ja kärttyisen rouvan kanssa. Lähtiessään tämä rouva tarttui minua kevyesti kädestä ja kiitti. Kiitoksen sain siitä, että minulla oli silmiin asti ulottuva hymy, joka oli piristänyt hänen päiväänsä. Kärttyisänä kauppaan tulleesta rouvasta kuoriutui hymyllä esiin pehmeämpi puoli ja taisimme molemmat saada tuosta kohtaamisesta aika paljon. Ja lopulta kaikki muutkin tuon päivän aikana kohtaamani ihmiset, kun hymyilystä ei tullut loppua saamani palautteen jälkeen.

Nämä kaksi pientä kohtaamista saivat minut pohtimaan aidon hymyn merkitystä. Itse olen pohjimmiltani erittäin ujo ja tarkkailen kaikissa ihmisissä hyvin pieniäkin reaktoita, eleitä ja ilmeitä. Teennäinen, väkisin kasvoille väännetty hymy ilmeettömien silmien kaverina on minulle vastenmielisyyden perikuva ja myös esimerkiksi liioitellun kohtelias puhetyyli saa ihoni kananlihalle. Monesti tällaisia tyyppejä kohdatessani tekisi mieleni lainata down -serkkuni ”Häivy pöljä!” lausetta, jonka hän on tainnut lanseerata fiksuna tyttönä kaikkia kadulla vammaista henkilöä säälivällä tekohymyllä tuijottavia vastaan.

Jos harmittaa, mieti vaikka tomaatteja tai koiranpentuja. Jos mietit, miksi tomaatteja, lue aurinkoisen Miian raportti ekalta täysmatkaltaan. Älä pilaa omaa ja kanssaihmisesi päivää huitomalla käsimerkkejä auton ratista, tönimällä iltapäiväruuhkassa tai tiuskimalla kaupan myyjälle. Kokeile, miltä tuntuisi se pieni hymynkare suupielessä. Tai se ystävällinen katse suunnattuna tuntemattomalle vastaantulijalle, millä katsoisit ystävän pientä vauvaa tai sitä koiranpentua. Testaa miten puolituttu ruokakaupan kassa reagoi, jos vilkutat hänelle iloisesti jo kaukaa ja kohdalla kysyt, miten päivä onkaan sujunut. Voi olla, että ketjureaktiona kohta hymyileekin kahden ihmisen sijaan jo viisi muutakin, kun hyvän mielen laittaa liikkeelle. 

 

Avainsanat: , , , , ,

Terhi Martikainen

Terhi Martikainen

Kirjoittaja on triathlonisti, moninkertainen pyöräilyn SM-mitalisti ja urheilukaupan ammattilainen.

Kommentit (0)

Kaikkien kommenttien tarkastus on käytössä. Ethän siis lähetä kommenttiasi useampaan kertaan, kiitos.

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *