I love food.

Koska sattuneesta syystä ei oikein tee mieli tehdä urheilupostauksia (lue edellinen postaus,jos haluat lukea valitusta nykyisestä vikalistasta..), tulee tästä ruoka- ja arkipostaus. Joskus nuorempana minulla oli hyvin vääristynyt suhde ruokaan. Toki tämä näkyy edelleen esim. säännöllisesti ilmaantuvina huonon omantunnon tunteina, kun syön jotain hyvää tai syön mielestäni liikaa sekä toisaalta myös ehkäpä hieman normaalia kieroontuneempana käsityksenä omasta kehonkuvasta. Minähän olen joka toinen päivä mielestäni superlihava ylipainoinen möllykkä, joka toinen päivä tajuan olevani normaali, treenattu nainen – en tikkulaiha kestävyysjuoksija, mutta ehkei sillä superlihavalla ylipainomöllykällä kuitenkaan ole erottuvia vatsalihaksia.

IMG_20140417_150305

Pääsiäissyömingit alkoivat suhsilla torstaina töistä päästyäni. Stockmannin sushilaatu yllätti positiivisesti.

Siinä missä joskus muinoin käytin ruokaa keinona satuttaa itseäni ja tehdä itseni sairaaksi, olen nykyisin jo oppinut rakastamaan ruokaa. Vaikka meillä ei kummallakaan ole kaupanalalla järjettömän kokoisia tuloja, voisi syömisestämme päätellä toista. Alusta asti – siis silloin reilut neljä vuotta sitten, kun olemme muuttaneet samaan osoitteeseen – olemme sopineet, että muusta voidaan pihistellä silloisella opiskelijabudjetilla, mutta ruuasta ei. Valtaosa kuukasittaisista tuloistamme meneekin asumis- ja muiden kiinteiden pakollisten menojen jälkeen ruokaan ja en edes uskalla laskea tarkalleen ruokaan kuluvan rahan määrää taloudessamme. Halvemmallakin varmasti selviäisi, mutta minusta on hauska käydä säännöllisesti syömässä ulkona tai käydä vaikkapa töiden jälkeen hakemassa Stockan herkusta jotain valmistiskin herkkuja kotiin. Toisaalta, sillä rahamäärällä, mitä yleensä nuoret ihmiset hakkaavat baariin kuukausittain, käy jo aikamonta kertaa hakemassa salaattia Herkusta.

20140418_194003

Lisää Stockmannin herkkuja pääsiäispöydässä: rapucaesaria, salamia, tiramisua ja tuoretta ciabattaa.

Lisäksi oman ruuanlaittamisen laiskuutta ja vähyyttä yritän ainakin itselleni puolustella myös aikataulusyillä. Esimerkiksi tällä viikolla olin tiistaina töissä klo 7-16 ja eilen klo 7-17. Näiden päivien jälkeen olisi pitänyt selviytyä kotiin, käydä kaupassa, tehdä ruokaa, käydä treenamassa ja ehkä vielä rentoutuakin. Toisena ääripäänä ovat taas päivät, jolloin herätään kukonlaulun aikaan, käydään treenaamassa ja sitten ollaan töissä esim. klo 11-20 välinen aika. Huonoja tekosyitä, tiedän, ja muutkin työssäkäyvät ihmiset tekevät ruokansa itse ja treenaavat ja kuskaavat lapsia treeneihin. Minä vain en tykkää tehdä ruokaa kiireessä tai keskellä yötä. Vapaapäivät ovat sitten asia erikseen ja kun on aikaa, tykkään tehdä ja kokeilla erilaisia ruokia.

20140420_213431

Porin pääsiäisreissulla herkuttelin mm. katkarapurisotolla ja kasvismunakkaalla.

Olen viimeaikoina tajunnut myös sen, että siinä missä ennen hemmottelin tai palkitsin itseäni ostelemalla vaikkapa vaatteita, olen nykyisin alkanut hemmotella ja palkita itseäni ruuaalla. En tarkoita, että ostaisin itselleni suklaapatukoita kiitokseksi onnistuneista työasioista tai hyvästä treenistä, vaan tarkoitan sitä, että voin ostaa kaupasta jotain erityisen hyvää tai erikoista ruokaa pitkän päivän jälkeen, sen sijaan, että söisin jotain tavanomaista. Hemmotteluna voi myös varmasti pitää sitä, että pyrin syömään paitsi hyvänmakuisia asioita, myös terveellisiä asioita. Herkuttelen useimmiten ennemmin vaikka hyvällä salaatilla kuin hakemalla keltaisilla kaarilla varustetun paperipussin, vaikka joskus näitäkin pussukoita kyllä haemme.

20140421_103244

Hotelliaamiaisella Porissa maanantain kisaturistipäivänä.

Aivan erityistä hemmottelua ovat mielestäni hotelliaamiaiset ja brunssit. Voisin syödä hotelliaamiaisella vaikka joka päivä ja muutenkin tykkään aamiaisista ja etenkin iltavuoro- ja vapaapäivinä käytän usein aamiaiseen aikaa ja vaivaa jopa enemmän kuin päivän muihin aterioihin. Erityisen hyvältä maistui ja tuntui kuvassa näkyvä aamiainen, sillä olin sitä ennen jo käynyt pyörälenkille, jolle lähdin klo 6.30, kun koko Pori oli ihan hiljainen. Aamutreenin ja aamiaisen jälkeen olo on yleensä aivan mahtava, eikä melkein mikään voi pilata tälläisella yhdistelmällä alkavia päiviä.

20140423_225150

Erikoisherkuttelua erityisen keskiviikopäivän kunniaksi.

Joskus aiemmin pidin ainoastaan herkkuja, siis karkkeja tai leivoksia hemmotteluna. Joskus vielä aiemmin saatoin myös heittää muut ruuat roskiin ja elää päiviä karkeilla. Näin ei onneksi ole enää ja myös näiden ”virallisten” herkkujen syöminen on meillä huomattavasti vähäisempää kuin vielä vaikkapa vuosi sitten. Joka päivä syömme isoimmalla aterialla (yleensä iltaisin töiden jälkeen) jotain jälkiruokaa – leivokset, keksejä tai jäätelöä, mutta molempien aiempi pahe eli karkit jäävät nykyisin lähes aina kauppaan. Minä en pystyisi kieltämään itseltäni kaikkia herkkuja enkä aio sitä myöskään tehdä. En pystyisi koskaan noudattamaan esim. fitnesstyttöjen tiukkaa ruokavaliota ja syömään mauttomia kananpaloja, parsakaalia ja rahkaa päivästä toiseen. Minusta hyvä ruoka maistuu aivan liian hyvältä ja tekee aivan liian hyvän mielen, että voisin siitä luopua tai esim. korvata päivän energiatarvetta yltiöpäisellä lisäravinteiden nauttimisella. Onneksi ei tarvitsekaan :)

 

Avainsanat: , , ,

Terhi Martikainen

Terhi Martikainen

Kirjoittaja on triathlonisti, moninkertainen pyöräilyn SM-mitalisti ja urheilukaupan ammattilainen.

Kommentit (2)

Kaikkien kommenttien tarkastus on käytössä. Ethän siis lähetä kommenttiasi useampaan kertaan, kiitos.

  • Pia

    Olipa kiva kirjoitus! Minäkin söin aikoinaan tietämättömyyttäni tai ehkä ennemminkin ajattelemattomuuttani todella huonosti. Nyt mietin syömisiä ihan eri fiiliksillä, eikä tulisi mieleenkään korvata lounasta esim makeutetulla jogurtilla ja karkkipussilla kuten ennen muinoin. Ajattelen, että vaadin paljon liikkuessani paljon, ja että on kiva antaa sille oikeita rakennusaineita eikä mitään tyhjää höttöä. Koen olevani sen kropalleni velkaa. Joskus tietysti tuo ajatus unohtuu, ja saatan palkita itseni isolla Tobleronella.

    Vastaa
  • Johanna

    Jotenkin kestävyyslajeissa vaan kuluu energiaa. Jännä juttu. Itsekin syön tosi paljon ja monipuolisesti, joten ihmettelen fitness-tyttöjen dieettejä: ”kuka nostaa eniten ja syö vähiten.” Tosi paljon tulevaisuudessa varmaan syömishäiriöitä, jos nykyinen trendi jatkuu.

    nim. liian monta vierestä nähnyttä

    Vastaa

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *