Iloitse hyvä ihminen onnistumisista!

Mikä siinä on, kun välillä mikään ei riitä? Vaikka miten onnistun tai osaan, pään sisällä ääni sanoo, että olisi pitänyt kuitenkin vielä jotain enemmän, paremmin tai tehokkaammin.

Olit syönyt enemmän kasviksia ja hedelmiä kuin ennen, vähentänyt lähes päivittäiseksi muuttunutta herkuttelua huomattavasti ja huomasit arkifarkkujen vyötäröstä, että isoksihan se oli käynyt – mutta silti oli olo, että olisi pitänyt vielä enemmän! Eihän tämä mitään ole… Tämähän on vaan tällanen puutarhajyrsijä, vai miten siinä mainoksessa sanottiinkaan.

Oletko pudonnut meidän suomalaisten kansansyntiin, itsesi vähättelyyn?

 

Kuka taputtaa onnistumiselle?

Kuka se sinua taputtaa päähän, että hyvä tyttö, kun lähdit lenkille? Kuka kehuu, että oletpa hienosti keksinyt kasviksia päivittäisiin aterioihin? Kuka iloitsee siitä, kun olit väsynyt ja siitä huolimatta lähdit jumpalle ja palasit kotiin paljon energisempänä? Kuka taputtaa sinulle, kun kävelet kuntosalin ovesta sisään, että jes; pääsit tänään tulemaan? Niin. Tekisi mieli sanoa, että minä, mutta sinä tiedät, että sen pitää olla SINÄ! Sinun pitää huomata onnistumiset. Sinun pitää antaa sille arvoa. Taputtaa itsellesi, että jätit ottamatta sen toisen tarjotun kakkupalan ja valitsit mandariinin. Sinun pitää iloita siitä fiiliksestä, jonka sait räntäkuurossa lenkillä – tai sen jälkeen, kun palasit kotiin ja totesit, että hitto vieköön; se tuli tehtyä! Sinä se hengähdät jumpan jälkeen hikisenä ja punaisena, että samperi, minähän jumppasin!

 

Muistuta itseäsi, että olet hyvä!

Kuka sinuun uskoo, jos et usko itsekään? Ala kuule vaan löytää sitä hyvää itsestäsi. Joo, joskus naama näyttää peilistä ruttuiselta, mutta huomasitko ehkä ne iloiset silmät tai sen hiuskiehkuran, joka putosi kivasti poskelle! Muistuta itseäsi, että olet hyvä. Kelpaat. Riität. Mukavahan se on, jos joku muukin sen sanoo, mutta sano sinä ensin itsellesi. Siitä ne toisetkin sen huomaa. Tiesitkö, että ne kansikuvissa hymyilevät ja hehkuvat ovat monesti hyvinkin sinut itsensä kanssa? Tietävät, että tässä ovat hyviä – tämän osaan ja tuo homma taas ei suju. Ja kun sinä tiedät, että kuorit vaikka ne perunat hyvin, uskot siihen, niin kyllä se jossain vaiheessa näkyy naamasta ja huomaat osaavasi yhtä sun toista muutakin!

 

Usko itse itseesi

Minä uskon ihan älyttömästi siihen, että kun ehtii edes vähän hidastaa ja huomata itsessään hyvää, se alkaa versomaan lisää sitä hyvää. Minä alan oikeasti uskomaan, että minussa on hyvää ja minustahan tulee hyvä. Ihan hyvä, oikein hyvä tai riittävän hyvä. Jossakin asiassa ihan parasta. Ja kun itse uskon, uskovat toisetkin. Puhumattakaan siitä, että olen paljon kivampi äiti, vaimo, työkaveri tai kisakumppani, kun uskon itseeni. Näen enemmän hyvää muissakin, löydän hyvää huonostakin. Ja se, että ajattelen, että tämä on hyvä, riittävä, auttaa löytämään niitä asiota itsestäni enemmän. Uskon, että myös muutun positiivisemmaksi, näen ympärilläni enemmän hyvää ja jaan enemmän hyvää. Ja sitä tarvitaan!

 

Ulos negatiivisuuden kierteestä ja hyvät asiat esiin

Jokaisella on joskus ollut kaveri, jolla aina on kaikki huonosti. Se, joka ei tajua, miten kiva työ sillä on tai miten ihana sen äiti on tai miten hyvä kunto sillä oikeasti on. Se vaan valittaa. Sen työ on aina tylsää, siitä maksetaan huonosti. Se nukkuu aina huonosti ja sitä väsyttää ja se näyttää väsyneeltä. Sen äiti ahdistaa. Ja se ei jaksa urheillakaan riittävästi. Vaikka todellisuus olisi, miten erilainen – näin se silti luulee. Ja minä tiedän, että jos löydän kouluun lähtevän kiukuttelijan päivästä edes kolme kivaa asiaa tai väripilkun raskaaseen työpäivään tai jotain, mitä juuri siinä päivässä odottaa, se alkaa pidemmän päälle näyttämään jo paremmalta! Kokeile. Listaa mielessäsi tulevasta päivästä kolme asiaa, joita odottaa. Hyvää mieltä tuottavaa asiaa. Sen sijaan, että kertaisit uudestaan ja uudestaan, miten väsyttää tai turhauttaa. Syrjäytät ne tylsät asiat ja korvaat hyvillä. Uskotko, että jossain vaiheessa päivä myös näyttää paremmalta?

Uskon myös kiitollisuuteen. Kiitollisuteen siitä, että minulla on juuri tämä minun oma elämä. Juuri näine kaikkine puutteineni, mutta mitä kaikkea minulla onkaan! Onko sinulla?

Tämä kirjoitus versoi siitä, kun painonhallintapienryhmässä oli puolivälimittausten ja motivaatiokeskustelun aika ja suurin osa huikeasti startanneista ryhmäläisitä kertoi hyvin, hyvin vaatimattomasti onnistumisistaan ja ehkä enemmän keskittyi siihen, mitä olisi pitänyt tehdä ja mitä vielä on saavuttamatta. Mutta se ilo niistä asioista, joissa on jo onnistunut jäi varjoon. Älä sinä piilota sitä! Ota se onnistuminen ajatuksissa esiin ja nautiskele siitä, pyörittele mielessäsi ja anna itsesi olla tyytyväinen itseesi! Siitä mekin ryhmässä jatkettin :)

 

 

Tuija Silver-Lager

Tuija Silver-Lager

Kommentit (0)

Kaikkien kommenttien tarkastus on käytössä. Ethän siis lähetä kommenttiasi useampaan kertaan, kiitos.

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *