Ilon ja murheen päiviä

Aluksi haluiaisin sanoa, että anteeksi etten ole kerennyt kirjoittamaan blogiin. On ollut niin kiirettä, että en ole tietokoneeseen edes pystynyt koskemaan! Ja koska on tapahtunut niin paljon, yritän jakaa tärkeimmät ja parhaimmat kohdat pieniksi referaateiksi.

SM-kisat Kälviällä:
Lähdimme kohti Kälviää 28.6 ja tunsin kurkussa jotain outoa, mutta en kuitenkaan maininnut asiasta kenellekään, vaikka ehkä olisi kannattanut. Ajattelin, että kyllä se yön aikana menisi ohi, mutta ei mennyt. Uskalsin kuitenkin mainita asiasta huoltajilleni ja vastaantulo kipeään kurkkuuni oli yllättävä. ”Niin käy joskus, olisi ehkä kanattanut mennä aiemmin nukkumaan.” Edellisenä päivänä oli tosiaankin synttärit, joita juhlin kotona puoli yhteen asti parin hassun kaverin kanssa.:D Joten tuskin se siitä oli kiinni.

No mutta kai minun pitää kertoa myös kisapäivistä! Tempo oli hyvin nahkeaa kurkkukivun ja flunssan takia, mutta silti irtosi voitto 35 sekunnin erolla seuraavaan. Ero oli kuitenkin vähäinen, jos vertaa aiemmin ajettuihin tempoihin ja niissä syntyneisiin eroihin. Lauantain maantie taas oli suoraan sanoen katastrofi. Otti päähän ajaa koko kisaa. Saatiin tyttöjen kanssa parhaimmaksi tuntinopeudeksi 8km/h, siis hitaudessa. Voiko tuota nyt enää kilpailuksi kutsua? Ei minun mielestäni. Ensimmäistä kertaa tänä vuonna ”onnistuin” olemaan toinen omassa sarjassani, mutta se kisa on ollutta ja mennyttä. Uudet haasteet odottavat jo kulman takana. (Mikä haaste tuokin nyt muka oli?) Sunnuntaina pääsin juomahuoltoon ja sain annettua kolme pulloa ajajille tiputtamatta! Suurin saavutus sinä viikonloppuna!

KK-leiri, Solvalla:
Hasardi ja ”mä en jaksa enää elää” olivat leirin avainsanat. Voiko siitä nyt sen enenpää kertoa? No kai siitä voi. Hitto, melkein pääsin ennätystenkirjoihin, kun kaaduin samana päivänä kaksi kertaa! Ei tullut pahempia ”skraaduja”, vain mummo-mustelma pohkeeseen. Viidessä päivässä tuli tehtyä hyvinkin eläimellisä treenejä Pasi Ahlroosin johdolla. Ilolla kuitenkin muistelen niitä kaikkia. Paitsi triathlon-viestiä. Olin asettanut joukkueellemme kovat tavoitteet ja silti olimme vasta kymmenellä sijalla, mutta ainahan ei voinut voittaa? Tiimimme yhteishenki oli kuitenkin katossa. Ja tarvitsee minun nyt leiri discostakin nyt jotain mainita. Sain paras tyttö-joraaja palkinnon! Siitä oon ylpeä ja siitä, että ainoana tyttönä jaksoin koko pitkän maantielenkin. (Salaista nautintoa.)

U6, Tidaholm:
Olin maajoukkueen kanssa Ruotsin Tidaholmissa kisailemassa U6 Cycle Tourissa. Kisa oli etappikilpailu, jossa ajettiin kuudessa päivässä seitsämän etappia(prologi, 5*maantie ja tempo.) Joukkueessa olivat mukana Linnea Louhi, Heljä Korhonen, Riina Miettinen, Laura Lilja, Maarit Holma ja minä. Kisasta jäi varmasti kaikille hyvä mieli, vaikka puolikuntoisena joutui osa ajamaankin. Riinalla toinen käsi ”tohjona”, Maaritilla toinen reisi täynnä ruhjeita ja Heljällä esiintyi vatsakipuja loppuviikosta.

Kuuden hengen joukkueellemme oli asetettu tavoite; saada yksi podiumpaikka. Tavoite myös täyttyi, sillä pääsin neljä kertaa palkintokorokkeelle maantie-etapeilla, mutta en kertaakaan ykköspallille. Mikä oli kerran harvinaisen lähellä, mutta viimeisellä 10 metrillä hyydyin, pahasti, ja 2 metriä ennen maalia kaksi paukkasi ohitseni. No hyvä, että kerrankin näin päin. Eipä tarvinnut sillä kertaa maalisssa harmitella, että paukkuja olisi vielä ollut, vaikka mihin.

Sijoitukset menivät etappien ajan näin 21,5,2,2,3,3,24. Kuten huomaatte, yksinajetut kisat menivät osaltani heikoiten. En ole mikään tempotykki, kuten ruotsalaiset tremporainerit. Kisan aikana kuitenkin sain pitää päälläni keltaista(=johtaja), punaista(=nuorten johtaja) ja valkoista(=pistekisan johtaja) paitaa. Eli kaikkia paitoja, mitä kisasta pystyi haalimaan. Pistekisan paita eli valkoinen paita säilyi loppuun asti, mutta muut menivät, koska en ole temporaineri. Nuorten kisassa olin toinen, mikä harmittaa vähän, koska se olisi ollut myös voitettavissa, hiton tempo. Kokonaiskisassa olin 8. Pettynyt en kuitenkaan voi olla kisasta! Olihan se ensimmäinen etappiajo minulla koko elämässäni!

EM- kisat, Bulgarian Sofia:
EM-kisoja ei ole vielä käyty, mutta huomenna olisi lähtö edessä kohti Bulgariaa. Aika jännää sanoisinko. Kisa käydän ensi sunnuntaina, ja palaamme koti Suomeen ensi tiistaina joskus myöhään, mutta keskiviikkona saatte lukea palautetta kisoista.;) Ellen pääse koneelle paikan päällä. Onnea tarvitaan.

Lotta Lepistö

Lotta Lepistö

Lotta on 24-vuotias pyöräilijä ja sairaanhoitajaopiskelija. Tulevana vuonna Lotan on tarkoitus harjoitella monipuolisesti ja saada pyörä liikkumaan entistä kovempaa. Hän pääsee nyt kokeilemaan vuodeksi, millaista on elää todellista huippu-urheilijan elämää.

Kommentit (0)

Kaikkien kommenttien tarkastus on käytössä. Ethän siis lähetä kommenttiasi useampaan kertaan, kiitos.

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *