Information overload?

Dataa, dataa ja dataa. Henkilökohtaisesti ärsyynnyn uskomattoman helposti jos treenatessa tarvittava väline tai laite vaatii ylimääräistä säätöä ennen treeniä. Varalassa olen työni ohessa nähnyt kuinka paljon, tai oikeastaan vähän, juoksijat käyttävät erilaisia mittareita (ja niistä saatua dataa) harjoittelussa. Kun itse on tottunut tuijottamaan tehomittaria, sykemittaria ja kelloa, ei voi enää kuvitellakaan siirtyvänsä takaisinpelkän sykemittarin ja kellon käyttöön. Tehonmittauksesta saatava hyöty on suunnaton; voidaan laskea tarkemmin rasituksen määrää, arvioida palautumista, kehityksen seuranta on varmempaa ja tarkempaa, yms. Lisäksi mielenkiintoista olisi käyttää happisaturaatiota mittaavaa laitetta reisilihaksen päällä, koska siitä voisi seurata ja opetella mahdollisimman tehokasta hapenottoakin.. Mutta jos mittarista loppuukin patterit, tai monitori ei pariudu mittalaitteen kanssa? ..noh, hermohan siinä kiristyy. Voiko treenin kuitenkin sitten tehdä jos mittalaite ei toimi? TODELLAKIN VOI!!

Hyvän, oikeastaan loistavan tekosyynhän se antaa skipata treeni, mutta joskus on ihan tervettäkin ajaa treeni ilman ylimääräisiä mittareita, tunteella. Itse asiassa ratapyöräilyssä kuskilla ei saa pyörässään olla ajon aikana luettavissa olevaa mittaria. Se mihin kuitenkin olen kiinnittänyt huomiota on että minusta tuntuu että sykemittarin kanssa harjoittelevat treenaavat paljon kevyemmin, eivät haasta itseään niin paljoa. Gogolle kun tuli spinningpyörät joissa olikin tehomittarit, saivat sekä ohjaajat uutta potkua tunteihinsa ja asiakkaat paljon rankempia tunteja. Aika vielä näyttää kuinka hyvin asiakkaat motivoituvat wattien seuraamisesta. Itselle ne ovat ainakin tuoneet treenaamiseen lisää motivaatiota ja opettaneet oman kropan tuntemista. Silti ymmärrän kyllä että aluksi hattiwatit ovat kuluttajalle tutumpi termi ja voikin olla ihan paikallaan teipata lapun pala mittarin päälle aina silloin tällöin, varsinkin kun tarkoitus on ajaa palauttavaa tai kevyttä ajoa! Ei joka päivä voi tavoitella sitä suurempaa tai kaverin wattilukemaa!!

Taas alkaa olla rankemman harjoittelun viikko takana ja voin sanoa että pitkäkestoiseen ja rauhalliseen peruskuntoharjoitteluun talven aikana tottuneet jalat ovat hiukan ihmeissään tästä touhusta. ”Nauti kivusta”, kuten Turmionkätilöiden biisissä sanotaan, on ollut viikon mietelauseena. Ensimmäisen kisareissun päivämäärä kutkuttelee jo mukavan lähellä ja vapaat sovittuna siihen ajankohtaan, joten hyvillä mielin nyt treenataan. Tietenkin toivoen kovasti että sairastumisilta ja loukkaantumisilta pystyisin välttymään. Samalla innolla en malta odottaa kevään valmnnuskuvioiden lähtemistä kunnolla käyntiin, ihan yhtä malttamattomana odottaa näemmä muidenkin kuin oman harjoittelunsa tuloksia, on se vaan jännää!! :)

Pia Pensaari

Pia Pensaari

Kirjoittaja on naispyöräilijä, joka on voittanut yli 20 SM-mitalia ja omistaa kautta aikojen Suomen 2. nopeimman ajan 3km takaa-ajossa.

Kommentit (0)

Kaikkien kommenttien tarkastus on käytössä. Ethän siis lähetä kommenttiasi useampaan kertaan, kiitos.

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *