Inhokista suosikiksi

Liikunta on ollut tärkeä osa elämää jo lapsesta asti, mutta juokseminen on suhteellisen uusi tuttavuus. Ennen viime kesää ajattelin että juokseminen on tylsää, liian rankkaa polvilleni (jotka ovat aika vempulat tanssiharrastuksen jäljiltä) ja tylsää. Kuitenkin salaa olen ihastellut urheita lenkkeilijöitä, jotka jolkottavat vastaan metsäpoluilla.

Juoksussa on jotain hienoa, se on hyvin pelkistettyä ja todella rankkaa. Siksipä mieleni sopukoissa alkoi heräillä ajatus että voisinko minä innostua juoksemaan? Juoksemisessa viehätti myös se, että tehokkaan treenin saa tehtyä lyhyessä ajassa, 30min lenkki todella on se 30min kotiovelta ulos ja takaisin. Joten, päätin olla rohkea ja ilmoittauduin Espoon Rantamaratonin puolikkaalle. Juoksentelin pari kuukautta alle ja selvisin hengissä tuosta koettelemuksesta, joka oli kyllä ihan huikean hieno!

Juoksu_kohti_hcr_fitlandia

Juoksukouluun päätin osallistua, koska perusluonteeltani olen hiukan mukavuudenhaluinen ja juoksemisesta en tiennyt juuri mitään. Eli tarvitsen potkua persaukselle. Juoksukoulusta on ollut minulle paljon hyötyä, on tullut monia oivaltamisen tunteita. Vaikeinta minulle on ollut oppia treenaamaan sykettä seuraten. Aiemmin minulla ei sykemittaria ollut, joten lenkin vauhti muodostui ihan fiilispohjalta, ehkä hiukan seurasin Sports Trackeristä vauhtia. Välillä lenkille lähtö tuntui raastavalta ja raskaalta. Sykkeen seuraamisen johdosta lenkkeilystä on tullut todella mukavaa. Varsinkin kun painopiste on peruskuntolenkillä, jossa syke pyritään pitämään alhaalla, lenkistä on tullut vähemmän vääntämistä. Vauhtilenkitkään eivät tunnu liian pahalta, kun peruskunto on päässyt kohenemaan. Mukavana lisänä myös paino on tippunut ihan huomaamatta ☺

Suunnon Ambit 2R mittari on ollut kyllä hyvä apu, varsinkin kun tekniikan alan ihmisenä tykkään muutenkin kaikista ”leluista”. Mittarin avulla olen saanut dokumentoitua koko treenikauden vaivattomasti, koen myös hyvin palkitsevaksi sen kun voin nettisovelluksella tarkastella treenikertojen määrää ja laatua. Mittariin ladattavat sovellukset ovat olleet myös kivoja motivaattoreita, minun mittarini esimerkiksi kertoo lenkin jälkeen kuinka monta kuohuviini lasia olen ansainnut ☺

HCR:ään on enää vajaa kaksi viikkoa. Alkaa jo hieman jännittää, varsinkin kun tuntuu ettei tässä millään vielä voi olla kisakunnossa. Sykemittarin keskinopeudet ovat niin hitaat, että pelkään etten pääse aikatavoitteeseeni. Luotan kuitenkin että kisan tuoma jännitys ja tunnelma antavat vielä extra boostin suoritukselle ja maaliin päästään itselle hyvässä ajassa. Kävi miten kävi, olen iloinen että juoksusta on vihdoinkin tullut minulle rakas harrastus ☺

-Anne

 

Avainsanat: , , ,

Kohti HCRää!

Kohti HCRää!

Kohti HCRää -blogi seuraa 10 juoksukoululaisen matkaa kohti Helsinki City Runia, joka juostaan 10.5.2014.

Kommentit (0)

Kaikkien kommenttien tarkastus on käytössä. Ethän siis lähetä kommenttiasi useampaan kertaan, kiitos.

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *