Innostus – mikä mieletön voimavara!

 

“Mieli kuhisee kuin kusiaispesä! Päässä tulvii ajatuksia, ideoita, hulluja oivalluksia. Sydän lyö vähän nopeammin. Askeleet ovat tiheitä. Palava halu, himo päästä toteuttamaan kaikkia tulvivia ajatuksia kutittaa kämmeniä. Sormet tanssivat näppäimistöllä ja kirjoittavat ylös sitä kaikkea virtaa, mikä mielessä myllertää…”

 

 

Tämän me kaikki toivoisimme voivamme kokea. Ainakin epätoivon hetkellä. Tai minuutti ennen sitä. Juuri silloin, kun pitäisi löytää tuhat tehokasta ideaa saada muut innostumaan ja onnistumaan! Tiedätkö tunteen?

 

Jaakko Alasaarela puhuu kirjassaan flow-tilasta, minä käytän siitä nimitystä innostus. Se on mielen tila, jossa luovuus toimii, uudet ideat syntyvät, työ edistyy, ajantaju katoaa… Se on juuri sitä, innostusta.

 

 

Metsään mennään, mutta minähän en kiroile!

 

Hemmetti. Miten asioiden jakaminen ja yhteistyö voikaan tuoda hurjat määrät uskoa ja luottamusta! Välillä asiat eivät luonnistu niin, kuin oli suunnitellut. Joku tahmaa. Tahmaamisella on aina seurauksia. Välillä kokee epäonnistumiset niin isoina, että omakin itsetunto painuu pohjalle, syvälle. Ei tästä mitään tule. En minä osaa tätä. Heitän hemmetti pyyhkeen kehään…

 

Puhe ei auta. Jotain konkreettista pitää tapahtua. Ja tapahtuu. Helpottaa. Ja ehkä juuri se, että helpottaa saa vähän silmiä avautumaan. Näkee vähän enemmän sivuille, laajemmin. Siitä seuraa hyvää – ainakin uskoa tehdä päätöksiä ja suunnitella. Tuntuu paremmalta. Vastaan tulee hyviä ajatuksia. Niistä poikii jotain vielä parempia ajatuksia. Ei ehkä pelasta maailmaa, mutta pieni siemen siitä, että tämä tie voi olla juuri se oikea. Se, mitä on etsitty. Voi mennä ihan metsäänkin, mutta mitä sitten, jos kuitenkin yrittää!

 

Ahdistuksen kehässä ei synny ideoita

 

Ideat eivät synny ahdistuneen päästä. Eivät nyt, eivätkä ikinä. Ahdistus ajaa nurkkaan. Ja sieltä pois navigoiminen on vaikeaa. Mutta kun katse kirkastuu, ideoitakin löytyy. Niin siinä taas kävi. Joku sanoo yhden asian, toinen jatkaa ja ehdottaa jotain lisää… Sekametelisoppa siitä ainakin syntyy!

 

Ja minä selviän tästä! Sen tajuaminen saa ne kämmenet kutiamaan. Tukaluus menee ohi ja tästä selvitään. Ideat ja ajatukset näpytellään ylös, etteivät ne unohdu. Suunnittelua, sotkuisia lauseita, paljon isoja kirjaimia, isoja ja vahvoja sanoja… Tämä onnistuu! Pienikin positiivinen asia voi aikaansaada ison positiivisten asioiden vyöryn, joskus siihen tarvitaan isompi.

 

 

Asioilla on tapana kasaantua – hyvien ja huonojen

 

Yrittäjänä toivoisin näitä ideahetkiä ympärilleni kaiken aikaa, joka päivä. Paitsi en ehkä, sillä pitää ne ehtiä toteuttaakin! Mutta niitä tarvitaan. Tarvitaan sitä positiivista virettä, jossa niitä ajatuksia saa syntymään. Niitä tilaisuuksia voi yrittää luoda, tehdä ideoiminen mahdollisimman helpoksi. Ja positiiviset asiat keräävät positiivisia asioita, negatiiviset negatiivisia.  

 

Harjoittelu vaatii työtä, mutta sillä pääsee tuloksiin

 

Positiivisuuden ilmapiiriä voi myös pyrkiä ylläpitämään. Voi tietoisesti opetella näkemään asioita positiivisessa valossa. Pimeässä se on toki vaikeampaa. Mutta positiivista asennetta, myönteisiä aurinkolaseja voi koulia itsessään. Voi harjoitella kiitollisuutta, voi opetella ajattelemaan ympärillä näkemäänsä myönteistä, voi opetella suhtautumaan tulevaan odottavalla mielellä ja nähdä siellä hyviä asioita, asioita, joita tavoittelee ja myös haluaa. Positiivisuutta voi opetella, vaikka 80% ajatuksista onkin luontaisesti negatiivisia. Harjoittelemalla ja  erilaisia positiivisuusmenetelmiä käyttämällä voi siis oppia!

 

Mutta. Innostus on ihan äärimmäisen loistava luonnonvara!

 


Innostavaa vuoden alkua juuri sinulle.

Ps. Muista, että jos teet uuden vuoden suunnitelmia, lupaa itsellesi yksi tärkeä asia: Lupaa tehdä vain yksi muutos kerralla!

 

 

 

Tuija Silver-Lager

Tuija Silver-Lager

Kommentit (0)

Kaikkien kommenttien tarkastus on käytössä. Ethän siis lähetä kommenttiasi useampaan kertaan, kiitos.

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *