Ironman – uimari?

Havahduin äskettäin märkäpukua matkakassiin pakatessani, että en ole käynyt blogin puolella raportoimassa viime maanantaisesta uintikoitoksestani mitään. Treenikaverini Johanna valmistautuu täyttä häkää viikon päästä kisattavaan Lanzaroten Ironmaniin ja valmentajani Kaitsu puolestaan myös viikon päästä käytävään Barcelonan puolimatkan EM-kisaan. Joten näiden hurjien siivellä treenatessa ”jouduin” myös minä osallistumaan 3.8km testiuintiin viikko sitten maanantaina (siis 6.5.).

Testiuinti suoritettiin Kalevan uimahallissa 50m altaassa, märkäpuvuilla toki. Altaan vesi on 27 -asteista, joten ennakkoon jännitin uintia ennen kaikkea lämpötilan puolesta. Ja matkankin toki. Vaikka 5-6km uintitreenit ovat ns. arkipäivää, niin en ole koskaan ennen uinut lähes 4km matkaa tauotta. Kaitsu ja Johanna lähtivät uimaan testiä vuorovedolla Johannan ironmankisan tavoitevauhtia ja vaikka mieli olisi tehnyt jäädä heidän kanssaan uimaan ja välillä nautiskelemaan peesissä menosta, niin käsky kävi lähteä parivaljakon edelle uimaan omaa uintia.

Oman uinnin tekeminen lähti varsin rennosti liikkeelle. Lähdin varovaisesti matkaan kevyttä ykkösvauhtia (asteikolla 1-5 ykkösvauhti on siis kevyintä mahdollista) ja sitä jatkoinkin aina 1,9km asti, jolloin pidin pienen 10sekunnin juomatauon ja vilkaisin kelloa. Aikaa oli tuossa vaiheessa kulunut hieman yli 32minuuttia. Toista puolikasta lähdin uimaan samalla fiiliksellä, kun kerran hyvältä tuntui ja vieläkin hieman pelotti oma jaksaminen, kun jäljellä oli yhä lähes 2km matkaa ja kuumakin alkoi jo tulla.

Vauhti pysyi hyvin tasaisena matkan edetessä ja vasta 3km täytyttyä uskoin jo jaksavani kovempaakin vauhtia loppuun asti ja ryhdyin hieman kiristämään tahtia. Lopulta kello pysähtyi 3,8km uinnin jälkeen ajassa 1.03 ja joitakin sekunteja päälle, joten toisen puolikkaan uin hieman alle 31 minuuttiin ja siis yli minuutin ensimmäistä reippaammin. Sailfishin puku toimi hienosti koko ajan eikä lähtenyt ahdistamaan, vaikka volttikäännöksiäkin ehti matkan aikana kertyä aika monta, ähes 70 kappaletta laskujeni mukaan, kun parissa käännöksessä katselin kelloa tai väistin kanssa uimareita.

Suorituksen jälkeen päällimmäinen tuntemus oli kuumuus ja jano, sekä varsin hyvä mieli. Koko testiuinti sujui helposti ja rennosti sekä pystyin koko matkan pitämään tasaista vauhtia sitä lopussa hieman nostaen. Nyt uitu testivauhti oli sellaista, että tuntemukseltaan vastaavalla vauhdilla ja kovempaakin voisin lähteä aloittamaan ironman-matkan kisaa ja jaksaisin varmasti sen jälkeen mainiosti suunnata pyöräilemään. Enää pitää siis treenata kaksi muutakin lajia ironman -kuntoon. Varsinkin juoksun kanssa siihen saattaa mennä vielä aika monta vuotta!

p.s. Nyt kun vielä muistan, niin tsemppiä Johannalle Lanzaroten koitokseen tätäkin kautta! Veikkaan, että N30-34 agegroupin kärkipäässä keikkuu vaaleatukkainen suomalaisnainen aika sitkeästi :)

Avainsanat: , , , , , , , , , ,

Terhi Martikainen

Terhi Martikainen

Kirjoittaja on triathlonisti, moninkertainen pyöräilyn SM-mitalisti ja urheilukaupan ammattilainen.

Kommentit (0)

Kaikkien kommenttien tarkastus on käytössä. Ethän siis lähetä kommenttiasi useampaan kertaan, kiitos.

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *