It’s over…

… nimittäin Moskovan MM-kisat. Mitähän sitä nyt sitten penkkiurheilisi?

Aika hienoja tapahtumia on mielestäni kulunut reilu viikko maailman parasta yleisurheilua tarjonnut. Juoksulenkille on ainakin ollut kova hinku, kun telkkarista on katsellut, miltä ihan oikea juokseminen näytääkään. Harmi vain, että näyteikkunat ja muut heijastavat pinnat, joiden ohi omat juoksulenkit ovat kulkeneet, ovat kertoneet karun totuuden siitä, ettei minulla olekaan ihan samanlaisia jalkoja ja lennokasta askellusta kuin itse Mo:lla.

Yleisurheilu on varmasti yksi hienoimmista ja helpoimmin seurattavista urheilumuodoista niin telkkarin välityksellä kuin livenä kisapaikallakin. Heittolajien seuraamiseen minulla ei tosin oikein riitä kärsivällisyyttä – ei edes miesten keihäänheiton, mutta hypyt ja juoksut kiinnostavat kovasti ja sopivalla ajankäytöllä ehdin nyt myös kerrankin katsoa kaikki kävelyt, sekä molemmat maratonit alusta loppuun kokonaisina. Erityisesti aidatut ja esteelliset ratamatkat ovat mielestäni mielenkiintoisia, kun vauhtiin ja kuntoon yhdistetään tekniset asiat ja pieni katsojan jännitys siitä, että pysyvätkö kaikki ylitettävistä esteistä huolimatta pystyssä maaliviivalle asti.

Moskovan kisojen lisäksi penkkiurheilijan sydäntä on lämmittänyt viikonlopun aikana ystävien ja tuttujen hienot suoritukset. Ensimmäisenä tässä yhteydessä pitää mainita treenikaveri Johanna, joka meni ja voitti Kalmarin ironmankisassa oman ikäryhmänsä (30-34) mielettömän kovalla ajalla ja suorituksella. Voitollaan Johanna sai myös kisalipun lokakuun Havaiji Ironmaniin, eli matkan MM-kisoihin, joten parin kuukauden päästä on sitten edessä jännät paikat kotisuomessa Kaitsun ja Johannan menoa netin välityksellä seuratessa. Kalmarissa onnistuivat myös monet muut tutut, joista muutama myös terämiesmatkan ensikertalaisia. Sama meno jatkui tänään myös Tanskassa, jossa sielläkin netin tuloslistoilta löytyy monta hienosti suoriutunutta ironmantuttua. Onnea kaikille!

Yhtä kaikki, ensi viikolla taidan nukkua Moskovan kisojen univelat (katsoin työpäivisin kisat nauhalta iltaisin) pois ja keskittyä vain omaan urheilemiseen. Tällä viikolla pääsin jo testaamaan tempopyörän uutta ajoasentoa, joka tuntuu mahdottoman hyvältä. Kävimme myös Venlan kanssa juonimassa ensimmäistä kertaa yhteistä menoa parin viikossa päässä odottavaa paritempoa varten. Tämän lisäksi kävin uimassa ja mitalikahveilla tuoreen SM-pronssimitalistin kanssa sekä nautiskelin mukavasti kulkevasta juoksusta.

Syksyn oman kisakalenterini julkaisen pian, kunhan hommat hieman selviävät itsellenkin vielä :)

Avainsanat: , , , , , , , , , ,

Terhi Martikainen

Terhi Martikainen

Kirjoittaja on triathlonisti, moninkertainen pyöräilyn SM-mitalisti ja urheilukaupan ammattilainen.

Kommentit (0)

Kaikkien kommenttien tarkastus on käytössä. Ethän siis lähetä kommenttiasi useampaan kertaan, kiitos.

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *