Itseluottamusta kasvattamassa

Olin viisivuotias kun päiväkodin jumppatunnilla piti asettua selin makuulle, nostaa kädet pitkäksi pään päälle lattiaan ja venyttää itsensä niiiiiin pitkäksi kuin mahdollista. Minä pinkissä jumppapuvussa venyin ainakin 10 senttiä lisää pituutta. Opettaja pyysi kaikkia muita nousemaan ylös ja sanoi: ”Katsokaa kaikki Hannaa, kuinka hienosti hän venyy!” -Tuo hetki oli merkityksellinen ja muistan sen aina miten hienolta se tuntui. Itseluottamukseni kasvoi tuon venymisen myötä hurjasti, kiitos kannustavan ja yksilöllistä palautetta antaneen lastentarhan opettajan. Sillä hetkellä tiesin pystyväni mihin vain!

Viime keväänä olin lastenpsykiatri Raisa Cacciatoren luennolla Oulun Steinerkoululla ja hän sen niin hienosti kiteytti: vanhempien, kasvattajien ja kaikkien lasten kanssa olevien tärkein tehtävä tulisi olla jokaisella kirkkaana mielessä: ”Lapsen Itsetunnon Kasvattaminen”

Erityisen lähellä omaa sydäntä on lasten liikunta ja sen kautta mahdollisuus tukea lapsen itsetunnon kehitystä. Omat vanhemmat ovat tottakai se tärkein asia kasvatuksessa, mutta päiväkotien, koulujen ja urheiluseurojen aikuisilla on huikea mahdollisuus saada ihmeitä aikaan. Päiväkotiin ja kouluun vaaditaan useiden vuosien koulutus, mutta urheiluseuratoimintaan pääsee mukaan kuka vain ohjaamisesta kiinnostunut. Ohjaajaksi houkutellaan lasten vanhempia ja on mahtavaa kuinka moni on valmis lähtemään toimintaan mukaan. Suurin kynnys tuntuu usein olevan omien lajitaitojen puute, omia kykyjä kasvattajana ei tunnu kovin moni kyseenalaistavan.

Urheiluseurojen aloittelevien ohjaajien koulutuksissa tulisi nostaa tärkeimmäksi asiaksi: ”Lapsen Itsetunnon Kasvattaminen”. Eikä se mene kaaliin näille aikuisille ihmisille sillä, että sanotaan liikunnan kasvattavan itsetuntoa ja että muistakaa antaa palautetta. Muutamia vinkkejä:
– Puhuttele nimellä, laita vaikka teipillä nimet lapsille rintaan, jos et niitä muuten muista. On niin paljon ihanampaa kuulla: ”Hienoa Kyösti, teit sen tosi hienosti!” Kuin vain yleinen: hyvä pojat, hienosti meni!
– Mene alas, lapsen tasolle, kun puhut hänelle. Saat huomion paremmin ja voit katsoa lasta silmiin. Tämäkin osoittaa lapselle, että ajattelet häntä arvokkaana, tärkeänä sinulle.
– Ole jämäkkä ja aseta lapselle turvallisuutta luovat rajat, koska rajat ovat rakkautta, välittämistä.
– Tarjoa lapselle haasteita, tehtäviä jotka eivät aina onnistukaan heti. Kannusta ja tsemppaa, kun tehtävä onnistuu, kehu hänet niin että tuntuu ja itseluottamus nousee taas aivan uudelle tasolle.

Kun itseluottamus on hyvä, ei sitä vastoinkäymiset paljon heilauta. Kun peruskunto on kerran hankittu, on sen päälle helppo jatkaa ja onnistua. Lasten kasvattajien pitäisi tämä tiedostaa ja kantaa siitä omalta osaltaan vastuu. Tulevaisuuden menestyjät niin elämässä, urheilussa kuin työelämässä ovat itseluottamukseltaan vahvoja. Entäpä ne lapset, jotka kasvavat ensin nuoruuteen ja sitten aikuisuuteen vailla aikuisia, jotka ruokkivat lapsen itsetuntoa? Siinä sitä onkin sitten tekemistä…

5-vuotiaan pojan itseluottamus kasvoi tänään mm. seuraavien tapahtumien johdosta:
– ”Kyllä meidän Armaksesta tulee oikea legojen keräysmestari!”
– ”Miten sinä Armas noin hienosti osasitkin sen pannarin leikata palasiksi, katso Kyösti sinäkin!”

Meillä tärkeääkin tärkeämpi tehtävä.

   

Avainsanat: , , ,

Hanna Uusitalo

Hanna Uusitalo, VOIMAHOTON

Hanna on oman elämänsä huippu-urheilija. Perhe-elämää, CrossFittiä, luontoliikuntaa ja valmennusta. Koulutukseltaan Hanna on liikunnanohjaaja (AMK) ja parhaillaan hän opiskelee luonto-ohjaajaksi.

Kommentit (0)

Kaikkien kommenttien tarkastus on käytössä. Ethän siis lähetä kommenttiasi useampaan kertaan, kiitos.

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *