Joulukalenteri #9

Täällä laiskamato, huomenta vaan!

Olin ajatellut mennä tänään aamulla uimaan ja kellokin oli soimassa kuuden jälkeen. Yleensä olen varsin aamuvirkku, eikä herääminen tuota juuri mitään ongelmia, joskin näin vuoden pimeimpään aikaan huomaan myös itsessäni pieniä oireita siitä, että on vaikeampi herätä. Olen harkinnut pitkään, että mahtaisiko kirkasvalolampusta olla apua näihin aikaisiin aamuherätyksiin tähän aikaan vuodesta. Jos jollakulla on moisesta vempeleestä kokemuksia, saa jakaa!

No kuitenkin, kuten ehkä alustuksesta ja siitä, että tekstiä ilmestyy koneen ruudulle, voi päätellä – en lähtenyt uimaan. Kellon soidessa heräsin kyllä, mutta väsymys oli niin järjetön, että en vain yksinkertaisesti pystynyt nousemaan ylös. Sen verran olen viisastunut ja vieressäkin nukkuu minut sen verran hyvin tunteva henkilö, että tajuan nykyisin tuon olon iskiessä, että on parempi oikeasti jäädä kotiin ja pitää suosiolla vapaapäivä kaikesta treenaamisesta. Myönnetään, että kärsin pienoisesta huonosta omastatunnosta, kun suorittajan kalenteriin merkattu juttu jäi tekemättä. Onneksi nuokin tunteet ovat vuosien mittaan lieventyneet siitä, mitä ne ovat pahimmillaan olleet silloin, kun lopputuloksena on ollut syömishäiriötä teininä ja vatsahaavaa 26-vuotiaana..

Eräs herkkuaamiainen viime viikolta.

Eräs aamiainen viime viikolta.

Tässä kun samalla kirjoitellessani syön aamiaista, tuli mieleeni luonnollisesti kahvi. Olen päässyt kahvin makuun vasta varsin myöhäisessä vaiheessa ja ensimmäinen kahvinkeitinkin on tullut kotiini vasta nelisen vuotta sitten. Nykyisellään kahvia tulee juotua välillä ehkä vähän turhankin monta kuppia päivässä ja en edes uskalla laskea, montako euroa olen tuhlannut erilaisiin erikoiskahveihin viimeisen vuoden aikana. Yksi suurimmista harmituksenaiheistani kuitenkin on suomalainen kahvilakulttuuri, jota ei käytännössä ainakaan Tampereella ole. Kahvilat, kuten ravintolatkin, ovat tässä kaupungissa pääosin ”ketjukamaa”, joissa toki itsekin välillä käyn, kuten kuvasta yllä voi huomata. Lisäksi yleensä sinä aikana, minkä itse vietän kahvilassa, muut ihmiset ehtivät mennä ja tulla monta kertaa. Hämmennyn aina siitä, miten mukakiireisiä suomalaiset tuntuvat olevan. Kahvikin hörpitään sitä kyytiä, että kieli varmasti palaa ja sitten matkaa jatketaan tuli hännän alla.

Ehdottomasti parhaan kahvin ikinä, tai oikeastaan parhaan cappucinon ikinä, olen juonut Livignossa. Tuon yhden kahvin jälkeen olen etsinyt sen vertaista, mutta vielä en ole löytänyt, vaikka Sveitsin puolella on muutaman kerran päästy varsin lähelle. Viimeisimmältä lomalta toin kotiin mukanani Nespresson kapselikoneen, joka on ihan hyvä ratkaisu yhden kahvinjuojan talouteen ja erilaisten kahvien tekemiseen. Se lyö ainakin muut kapselikoneet 100-0 ja koska tänne minikeittiöön ei kovin isoja vekottimia mahdu, eikä minulla todellisuudessa olisi ollut varaakaan hankkia ns. kunnon kahvikonetta, olen ollut tähän laitteeseen erittäin tyytyväinen. Kukapa nyt ei haluaisi herätä aikaiseen treeniaamuun esim. puolessa minuutissa kuppiin ilmestyvän vaniljanmakuisen espresson kanssa?

Avainsanat: , , ,

Terhi Martikainen

Terhi Martikainen

Kirjoittaja on triathlonisti, moninkertainen pyöräilyn SM-mitalisti ja urheilukaupan ammattilainen.

Kommentit (0)

Kaikkien kommenttien tarkastus on käytössä. Ethän siis lähetä kommenttiasi useampaan kertaan, kiitos.

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *