Kaamosmasennus.

Talvi tuli yhdessä päivässä ja lähti yhdessä yössä. Pari päivää saatiin nauttia valkoiseksi kuorrutetuista puista ja maasta, mutta nyt on taas Pirkanmaa palannut normaaliin marssijärjestykseen, jossa aamulla saa herätä sadepisaroiden ropistessa ikkunoihin voimalla. Ja jossa on pimeää aina töihin mennessä ja töistä lähtiessä riippumatta siitä, onko aamu- vai iltavuorossa. Ehkä ennen kaukokaipuu ei ole iskenyt näin kovana alkutalven pimeydessä, mutta mm. tuo sosiaaliseksi mediaksikin kutsuttu paholainen saa aikaan sen, että säännöllisesti haluaisi olla jossain muualla (kuten vaikka Alpeilla) kuin missä on muiden kuvia katsellessa. Vaikka esimerkiksi Utsjoella aurinko noussee seuraavaksi tammikuun puolivälissä, olisin vaikkapa siellä mieluummin kuin täällä, missä aurinko vielä näennäisesti nousee jossakin tuon mustan, vesisadetta niskaan kaatavan pilviverhon takana..

Kaamosmasennus on ehkä rajuhko ilmaisu kuvaamaan sitä olotilaa, missä tällä hetkellä olen. Aamuisin väsyttää, iltaisin väsyttää ja päivällä väsyttää, mutta ei onneksi niin paljon, että ei jaksaisi lähteä tekemään sitä ainoaa pimeyden kynsissä puoijärjissään pitävää asiaa eli liikkumista. Väsyneetkin silmät jaksaa aukaista lenkkarinauhojen sitomista varten tai uima-altaaseen hypätäkseen, vähintäänkin aina silloin, kun jostain mielenpohjukasta hyppää esiin ajatus siitä, minkälaisen koitoksen osallistujalistalta se oma nimi löytyy.

 

IMG_0854

Mieltäylentävä juoksulenkkimaisema lauantaiaamulta sen kellonlyömän jälkeen, kun aurinko on muka jo noussut..

Kaikesta väsymyksestä ja pienimuotoisesta alakulosta huolimatta viime viikollakin tuli harrastettua urheiluterapiaa sentään reilun kymmenen tunnin edestä. Lempäälän tykkilatu on vielä sateista huolimatta jotakuinkin hengissä ja myös Pirkkahallin pyöräilyvuorot alkoivat. Tänä vuonna olen ajanut koko syksyn säännöllisen epäsäännöllisesti pyörällä ja sen muuten huomaa myös hallissa ihan jo vaikkapa siitä, että pelkkä satulassa istuminen ei tuota suunnatonta tuskaa. Joku voisi pitää vähän hulluna, jos kertoisin, että meitä on useampikymmenpäinen joukko, joka menee aamulla klo 7 ajamaan ympyrää maantiepyörillä Pirkkahallin 300metriselle radalle, joten jätän moisen asian sen kummemmin mainitsematta. Kerron vain, että on muuten mukavaa ajaa lämpöisessä sisällä liikkuvalla pyörälläkin välillä.

Vuorotyöläisen arkeen tällaiset aamuhallit sopivat varsin näpsäkästi ja toivonkin, että pystyisin osallistumaan niihin mahdollisimman usein pyörätuntuman ylläpitämisen helpottamiseksi. Mitään kuningastekoja tai kovia vetoja ei hallissa ole tarkoitus tehdä, enkä niihin suhteellisen pahasta astmasta kärsivänä kuivassa sisäilmassa pystyisikään, mutta yksi tai kaksi laadukasta pyörä-juoksu -yhdistelmää viikossa ei kuulosta lainkaan pahalta jutulta ensi kesän suunnitelmia ajatellen.

 

IMG_0827

Pirkkahallin early bird -kauden ekan treenin päätteeksi hymyilytti, ainakin vähän. Kuva: Tuuli / Aquaplus

Suunnitelmista puheenollen, olin jo hahmotellut kalenteriini jotain hiihtokisalistauksenomaista söherrystä. Uloskatsoessa näyttää vähän siltä, että joulukuun osalta saan pyyhkiä pois kaikki suunnitelmani ja katsoa tilannetta uudestaan sitten tammikuussa. Ajatuksena olisi jokatapauksessa hiihtää talven aikana 2-3 pidempää massahiihtoa ja niiden rinnalla 5-10 normimatkojen kisaa, riippuen aivan siitä, milloin talvi suvaitsee saapua ja kisakausi pääsee myös täällä etelässä vauhtiin. Saan myös nyt talvella nauttia töissä vietetyn kesän hedelmistä ja olenkin kolme viikkoa lomalla viikon pätkissä tosin. Kyseisten viikkojen suunnitelmat ovat vielä hieman auki, mutta koska olen lomailemassa yksin, on mahdollisuus olla varsin nopea käänteissään.

Eli tällaista täällä. Kylmää, pimeää ja märkää ulkona ikkunaruutujen takana. Väsynyttä, turhautunutta ja levotonta sisällä mielessä. Miten ruutujen sillä puolella menee?

 

Avainsanat: , , , ,

Terhi Martikainen

Terhi Martikainen

Kirjoittaja on triathlonisti, moninkertainen pyöräilyn SM-mitalisti ja urheilukaupan ammattilainen.

Kommentit (0)

Kaikkien kommenttien tarkastus on käytössä. Ethän siis lähetä kommenttiasi useampaan kertaan, kiitos.

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *