Kahden päivän opetus: Käykää lapset lenkillä!

Aquaplussan supersprintissä. Kuva: Niina / Ninnin Energianurkkaus

Aquaplussan supersprintissä. Kuva: Niina / Ninnin Energianurkkaus

Tiistaina triathlonia.

Eilen käynnistyi triathlonkausi ja avovesiuintikausi, kun yllättävän pienen ja nopean houkuttelun jälkeen lähdin mukaan Aquaplussan supersprinttiin. Häijään Särkijärvellä kisailtiin hyvällä mielellä ja minkäänlaista triathlontreeniä tekemättömälle sopivan lyhyillä matkoilla eli 500m uintia, 10km pyörää ja 3km juoksua. Tulokset ja jutut löytyvät ainakin Facesta.

Eka jännitys koski sitä, mahtuisiko märkäpuku vielä päälle – lähinnä hartioista – ja jos mahtuisi, pystyisikö sillä vielä uimaan ilman kauheaa ahdistusta. Vastaus molemiin: mahtui. Vesikin oli sopivan lämmintä ja kuvittelin kykeneväni uimaan vanhasta muistista noin lyhyen matkan. En kyennyt, vaan ekalla poijulla n.150m uinnin jälkeen iski ahdistus, tuska ja piti oikein pysähtyä ropaamaan märkäpuvun vetoketjua vähän auki niskasta, kun happi tuntui loppuvan. Tästä eteenpäin loput 350m olivatkin melkoista räpiköimistä ja lopussa laituri ei tuntunut lähestyvän sitten millään.  Vuoden neljäs uinti kisatilanteessa ei ollut hyvä idea. Käykää lapset säännöllisesti uimassa!

Pyöräilyssä sama tuska jatkui. Ensimmäiset sadat metrit muistuttivat heti, että viimeksi olen ajanut pyörällä kovaa viime vuoden elokuun alussa. Ensimmäiset sadat metrit muistuttivat myös heti siitä, että maantiepyörällä ja pinnakiekoilla ei ole kivaa, jos muilla on alla tempopyörät ja levykiekot. Vuoden ensimmäinen pyöräily, jossa keskitehot olivat yli työmatkapyöräilymoodin, kisatilanteessa ei ollut hyvä idea. Käykää lapset säännöllisesti vaikkapa viikkotempossa!

Juoksu olikin positiivinen yllätys. Jokaikisessä triathlonkisassa juoksu on ollut se pakollinen paha, kauhistus, tuska ja hirvitys, jota pelätessä on usein mennyt kaikki muukin mönkään. Eilen juoksu oli hienoa ja kivaa. Ensimmäiset kymmenet metrit olivat vähän ikäviä, sitten alkoi kulkea ja kulkikin rennosti maaliin asti. Vaan juoksua on tullutkin tehtyä, ei toki kovaa eikä tiellä, mutta ilmeisesti pusikoissa rämpimällä juoksukunto tulee varsin mukavaksi. Käykää siis lapset säännöllisesti myös juoksulenkillä!

Keskiviikkona kovaa ajoa.

Tänään sitten meno jatkui Porissa eli Noormarkussa SM-tempolla, jossa tuli avattua huoltoautoilukausi. Jotta hommat eivät olisi sujuneet ihan kaikkein helpoimmalla tavalla, vei kallisarvoinen tandem allekirjoittaneen paikan autosta ja matkustus Poriin sujui junalla. Ja matka junasta Porin maauimalaan (n.1km) taksilla tekemään vuoden viidettä uintitreeniä kaatosateeseen. Uidessa toki kastuisi muutenkin, mutta kun ihan vaatteet päällä olen sokerista.

Koukkujen kautta pääsin lopulta Noormarkkuun asti ja ensimmäinen huoltoautoilu olikin melkein heti edessä. Parapyöräilyn SM-mitaleista ajettiin ensimmäistä kertaa Suomi-pyöräilyn historiassa ja sain kunnian olla sen huoltoauton ratissa, joka ajoi ensimmäisten SM-kisojen tandem-luokan mestarien perässä. Toiselle huoltoautokeikalle pääsin kilpailijan numero 113 peesiin. Joskus olen ajanut tuossa peesissä pyörälläkin. Tänään en olisi pysynyt, sen verran kovaa mentiin.

Huoltoautoillessa ei onneksi jouduttu varsinaisiin huoltohommiin. Kilpailija numero 112 oli tosin joutunut jalkamieheksi, mutta kohdalle pysähtyessämme ilmeisesti kävely houkutti enemmän kuin tarjoamamme varakiekko ja hyvässä kymppisakin vauhdissa ollut kilpailija löytyy hyvän sijoituksen sijaan nyt tuloslistan viimeiseltä sijalta. Vaan ainakin apua tarjottiin, toisin kuin itselleni oman seuran (ei nykyisen) huoltoauton toimesta aikaan SM-kisassa.

Yhtä kaikki, mukavaa oli sateesta huolimatta ja kovasti ajettiin – minäkin autolla. Voittajien ennustamiseksi ei vaadittu kovinkaan paljon pyöräilytuntemusta, mutta muille mitaleille olikin enemmän tunkua ja pieniä iloisia yllätyksiäkin oli varsinkin naisten puolella. Jos jotakuta kiinnostaa, voi vaikkapa kestävyysurheilu.fi:stä käydä kurkkaamassa allekirjoittaneen hieman asiapitoisemman raapustuksen kilpailumenosta ja tulokset tietysti Kari Mäkisen tulospalvelusta.

Kirjoituksen otsikkoa ja alkupätkän linjaa mukaillen: Jos haluatte ajaa yhtä kovaa kuin Lotta tai Samuel, käykää lapset lenkillä!

:)

Avainsanat: , ,

Terhi Martikainen

Terhi Martikainen

Kirjoittaja on triathlonisti, moninkertainen pyöräilyn SM-mitalisti ja urheilukaupan ammattilainen.

Kommentit (0)

Kaikkien kommenttien tarkastus on käytössä. Ethän siis lähetä kommenttiasi useampaan kertaan, kiitos.

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *