Kannattaako aloittaa CrossFit?

11305478975_6493b7eddd_o

Kuvassa tyypillinen opiskelija, jolle pieni kuntoilu ei olisi pahitteeksi. Via British Library/flickr

Minä olen jo myynyt sieluni, ruumiini ja säännöllisen viipaleen kuukausituloistani kultille, joten vastaukseni ovat vähintäänkin puolueellisia. Mutta jos siellä nyt joku miettii, kannattaisiko ilmoittautua on-ramp-kurssille, olisiko se CrossFit kivaa ja saisiko sieltä sen unelmien kropan, niin tässä olisi nyt vähän vastauksia.

Ihmiset harrastavat tietysti urheilua monista syistä. Esimerkiksi itse lähinnä koska 1) se on hauskaa ja 2) oppii kaikkia älyttömän lesoja juttuja, joilla voi tehdä vaikutuksen ihmisiin. Muita yleisesti mainittuja syitä ovat esimerkiksi ulkonäkö, terveys tai sosiaaliset syyt (sosiaalinen paine tai sitten kavereiden tai jopa heilan löytäminen). Miten nämä sitten CF:ssa toteutuvat?

Laihtuuko siellä? Ei todellakaan laihdu. Itse painan nykyään noin 5–7 kiloa enemmän kuin CrossFitin aloittaessani (keväällä 2013 painoin noin 64–65 kg, nyt paino on ilmeisen pysyvästi jossain 70–72 kg välissä. Kuriositeettina mainittakoon, että lukiossa painoin alle 60 kg. Olen 172 cm pitkä. Että semmonen riukukin on joskus oltu). Toinen puoli on se, ettei kyllä tippaakaan haittaa. Paino kiinnostaa lähinnä sen suhteen, mihin painoluokkaan kuulu(isi) painonnostokisoissa.

Saako (naispuolinen harrastaja) siellä sitten samanlaisen kropan kuin Camille LeBlanc-Bazinetilla tai Annie Thorisdottirilla on? No, tuskin ihan samanlaista. Vähän samantapaisen saa varmasti, kunhan treenaa monta vuotta tosi paljon ja raskaasti, syö reippaasti (mahdollisiin ”lisäravinteisiin” en tässä ota kantaa) ja keskittyy urheilemaan. Joka tapauksessa lisää lihaksia tulee. Se, minne ja miten ne sijoittuvat, riippuu tietysti ihan yksilöstä. Fitness-kissan lavakroppaa tuskin peilistä vastaan ihan äkkiä katselee, jos crossfitata meinaa: CF kasvattaa takuulla reisiä ja pakaroita, mutta myös keskikroppaa: ampiaisvyötärö ja raaka voima eivät pääsääntöisesti viihdy samassa keskikehossa. Selkä todennäköisesti levenee ja epäkkäät kasvavat myös. Koska en itse tavoittele erityisesti minkäännäköistä kroppaa, on lähinnä jännittävää seurata, miten se muuttuu, mihin tulee lihasta ja mikä vaate alkaa seuraavaksi kiristää.

Paraneeko terveydentila? Jos terveydentilan paranemisena pitää kaikkia kolotuksia, vaivoja, lihasjumeja ja ruhjeita, joita harrastus tuo mukanaan. Pilailematta: jos treenimäärät pysyvät maltillisina ja tekniikka hyvänä sekä muistaa levätä ja syödä tarpeeksi, on kokonaisvaikutus varmasti positiivinen. CF:llä on kuitenkin huomattavasti helpompi ajaa itsensä ylirasitukseen kuin sauvakävelyllä ja niin voimisteluliikkeet kuin raskaiden painojen liikuttelukin ovat potentiaalisesti vaarallisia. Pieniä naarmuja ja mustelmia tulee väistämättä, pahemminkin voi käydä. Riski on hinta, jonka itse maksan mielelläni.

Saako siellä kavereita? Saa. Vaikka ei tarvitsisikaan uusia kavereita. Sitten kohta huomaa käyvänsä niiden kanssa keilaamassa, kaljalla, painonnostokisoissa ja ties missä. Sosiaaliset piirit kutistuvat, koska kaiken liikenevän ajan viettää joko töissä tai salilla. Tiedät uusien ystäviesi tempaus-maksimin ja Fran-ajan, olkapäävaivat, vanhat rasitusmurtumat ja lempiurheiluvaatemerkit mutta et sitä, onko heillä sisaruksia tai missä he tarkalleen ottaen ovatkaan töissä.

Saako sieltä heilan? Näistäkin olen kuullut huhuja. Omalta osaltani jouduin menettelemään niin, että ensin löysin heilan, joka kuitenkin ihan oma-aloitteisesti meni on-rampille parin kuukauden kuluttua tapailun aloittamisesta. Toisaalta mistä sitä heilaa voi muualtakaan löytää, kun ei enää käy missään muualla?

Tuleeko siellä vahvaksi? Useimmat tulevat ainakin vahvemmiksi kuin aikaisemmin. Ilman CF:a tuskin vetäisin vielä tänäkään päivänä leukaa (nyt vedän tiukkana päivästä riippuen noin 4–6 toistoa). Vahvemmaksi tulemisen edellytys kylläkin on, että ei pelkää painoja eikä epäile haastaa itseään. Raskaan raudan on tunnuttava raskaalta ja siten vähän epämukavalta. Jos haluaa vahvemmaksi, pitää vähän nähdä vaivaa ja vähän pelätäkin.

Säästyykö rahaa? Lyhyellä tähtäimellä ei säästy. Päinvastoin. Treenimaksujen lisäksi joudut syömään niin paljon enemmän, että ruokakauppalasku tuplaantuu. Alussa pärjää jollain vanhoilla trikoilla, mutta pian haluat hankkia hyppynarun, painonnostokengät, rannesiteet, oman salin hupparin ja kasapäin treenivaatteita (koska jos treenaa vaikka viidesti viikossa, on iso osa treenivaatteista koko ajan pyykkikorissa, pesukoneessa tai kuivumassa). Lisäksi rahaa menee kisa- tai kannustusreissuihin. Toivon, että pitkällä tähtäimellä tulen kuitenkin ainakin yhteiskunnalle edullisemmaksi, kun painan vielä teräsmummona tuolla (tosin yhteiskunnan kannalta edullisimmaksi tulisi varmaan kupsahtaa just ennen eläkeikää, mutta toivon nyt kuitenkin pötkiväni terveenä vähän pidemmälle).

Yhteenvetona: CrossFit on aika kalliiksi tuleva ja vaivalloinen harrastus, jossa saa uusia kavereita, uusia lihaksia ja jatkuvasti uusia mustelmia. Suosittelen lämpimästi.

Avainsanat: , , ,

Miia Kirsi

Miia Kirsi

Miia on reilu kolmikymppinen pääkaupunkilaistunut humanisti ja tavoitteellisesti treenaava CrossFit-harrastaja.

Kommentit (1)

Kaikkien kommenttien tarkastus on käytössä. Ethän siis lähetä kommenttiasi useampaan kertaan, kiitos.

  • Virveli

    Mainio teksti! Hyvää uutta vuotta myös sinnekin suuntaan!

    Vastaa

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *