Karjalan Kovin 2014, kisaraportti osa 1

Karjalan Kovin 2014 kisat Lappeenrannassa on nyt ohi. Vuosi sitten samoihin kisoihin pääsi mukaan neljäkymmentä ensimmäiseksi ilmoittautunutta. Tänä vuonna saleilla suoritettujen karsintojen kautta 60 parasta naista, joista lopulta paikalle tuli 55. Karsinnat teki noin 150 naista, joten jo kisapaikka oli mahtava saavuttaa, koska taso on koventunut ja koventuu vain koko ajan.

Kilpailut Suomessa ovat menneet myös järjestelyiden kannalta valtavasti eteenpäin ja tämä Karjalan kovin oli kyllä siitäkin erinomainen osoitus. Karjalan kovimman kisaorganisaatio teki näistä hienot karkelot sekä urheilijoiden, yleisön, vapaa-ehtoisten ja yhteistyökumppaneiden näkökulmasta. Aina jää parannettavaa, mutta hommahan ei kehity, jos kaikki menee putkeen ja ollaan liian tyytyväisiä. Tämä kisaraportin 1. osa käsittelee enemmän näitä Karjalan kovin kisoja yleensä. Omista suorituksista analyysia seuraavassa osassa.

Kilpailuareena – Kimpisen urheilukenttä

Kimpinen on paikkana hyvä, urheilukenttä toimii CrossFit areenana mainiosti. Tosin isoa kenttää olisi voinut hyödyntää vieläkin enemmän kuin ainoastaan ensimäisen lajin 400m juoksuissa. Toisaalta urheilijoiden liikkuminen kauemmas yleisöstä ei ole hyvä juttu, kummankaan osa puolen kannalta. Kannustuksesta aidan takaa ja katsomosta saa niin älyttömästi lisää tsemppiä ettei tosikaan. Katsomosta on myös mukavampaa nähdä suoritukset, tuskan irvistykset ja helpottavat hymyt  mahdollisimman läheltä. Urheilijoiden lämmittelyalue oli nyt aidattu stadionin ulkopuolelle, mikä oli viime vuoteen verrattuna hyvä parannus. Välineitä siellä oli riittävästi eikä ahdasta tullut, vaikka urheilijoita oli yhteensä noin 150. Ainoastaan itse koin ennen oly-lajia ruuhkaa 10-15kg tangoille, jotka olivat melko varattuja koko ajan, eikä minulle sopivia painoja tuntunut olevan koskaan sopivassa tangossa. Tämä johtui ehkä enemmän omasta epävarmuudesta nostoihin, ei ehkä pitäisi enää tekniikkaa joutua lämmittelynostoissa hiomaan. Pukuhuone oli muuten ok, mutta suihkuista tuli vain jääkylmää vettä. No, oli ainakin hyvää palauttavaa jäähdyttelyä. Sää oli pääosin aurinkoinen, muutamia sadekuuroja tuli, mutta onneksi ei ollut kylmä missään vaiheessa. Ulkokisat on aina riski, mutta sitten taas sään suosiessa niistä jää hyvin aurinkoinen fiilis.

Ensimmäisen päivän lajit

Perjantai-iltana urheilijoiden rekisteröinti oli nopea, eikä jonoja päässyt muodostumaan. Saatiin rannekkeet, pipot ja kisanumerot käsivarsiin. Siitä sitten katsomoon odottelemaan lajien julkaisua ja ohjeita seuraavalle päivälle. Ensimmäisen päivän 3 lajia oli hyvin painonnosto ja voimapainotteiset.

Lajissa 1. olisi luvassa 400m juoksua ja 10 valakyykkyä 45kg, neljä kierrosta aikaa vastaan. Aikaraja 15minuttia. Lajissa 2. maksimiykkösiä olympianostoissa, eli tempauksessa työnnössä, yhteisrauta ratkaisee. Lajissa 3. painoa tankoon 52,5kg ja sillä 4 kierrosta 8xrinnalleveto, 8xetukyykky ja 8xtyöntö olkapäiltä ylös. Aikaraja 7 minuttia.

Kieltämättä lajien julkaisun jälkeen oli järkyttynytkin olo. Muistissa oli Box battlen 45kg etukyykyt ja ylöstyönnöt, jotka oli jotain ihan kauheaa ja nyt painoa olisi 52,5kg. OHS valakyykkyjä olin onneksi äskettäin tehnyt juuri tuolla 45kg metconissa, että tiesin edes muutamasta suoriutuvani, mutta että neljäkymmentä. Painonnostojen kanssa on ollut niin vaikeaa viime aikoina ja päätinkin tehdä päätökset aloituspainoista vasta seuraavan päivän lämmittelynostojen perusteella. Lajeja kyllä arvosteltiinkin aika monesta suusta, myös minun, liian voimaa vaativiksi ja kyseltiin, missä on peruscrossfitti ja kehonpainoliikkeet. Miksi lajit ja liikkeet eivät voineet olla juuri niitä minun liikkeitä ja minun vahvuuksia?

Nyt viikonlopun kisan jälkeen kun asioita on miettinyt, niin ovat ajatukset aikalailla erilaiset. Lappeenrannan Juha ”Murre” Metsämuuronen sanoi briiffissä, että jos Suomesta meinataan jatkossakin tehdä Regionals ja Games urheilijoita, tarvitaan juuri tällaisia lajeja. Tarvitaan voimaa ja kykyä tehdä toistoja raskailla painoilla. Jos painonnostot ja kyykyt eivät ole olennainen osa peruscrossfittiä, niin mikä sitten? Kisojen vahvimmat naiset vetivät toistot putkeen, mutta he ovatkin suomen kärkinaisia. Me puolen välin huonommalla puolella ja häntäpäässä olevat tehtiin paljon toistoja ykkösinä, mutta hemmetti vieköön, me kuitenkin tehtiin niitä. Jos tempausmaksimi on 40-50kg paikkeilla, on se aika kova juttu selviytyä useammasta valakyykystä 45kg. Kovimmat naisten työntää 80-100kg, niin eihän tuo kolmannen lajin 52,5kg ole heille paha paino. Jos rive+työntö ykkösmaksimi ennätys on 55-70kg väliin, ei ole ihme jos tanko painaa kun toistoja pitäisi saada useampia.

Lajien aikarajat olivat todella tiukat. Esimerkiksi ykköslajissa noin puolet naisista selvitti kaikki neljä kierrosta. Kolmoslajissa kukaan ei päässyt 7 minuutin aikarajaan. Tuli kyllä tunne, että olen kyllä tosi surkea, kuinka vähän toistoja sain kasaan 1. ja 3. lajissa, mutta siinäpä sitä onkin joskus tavoitetta suoriutua noista lajeista aikarajaan. Mikään muu ei vie eteenpäin, kuin epämukavuusalueella oleminen ja sillä alueella oltiin aika moni viikonlopun aikana useammankin kerran. Olisihan se ollut hienoa, jos olisi sijoittunut paremmin ja päässyt tekemään itselle kivoja lajeja. Pelin henki nyt kuitenkin on se, että tämä homma ei ole aina kivaa. Parhaat kiksit siitä kuitenkin saa kun onnistuu niissä vaikeimmissa jutuissa päästen kisatilanteessa omalle tasolle tai jopa ylittää itsensä. Kiitos siis Lappeenrantaan erityisesti 1. päivän lajien suunnittelusta, kirosin teidät ensin alimpaan helvettiin, mutta nyt voin jopa sanoa tykkääväni teistä.

Toisen päivän lajit

Toisen päivän aamuna saimme kuulla, että lajin 4. tekevät vielä kaikki ja siitä jatkaa vain 30 parasta lajiin 5. Itse olin sijalla 44. joten aika nappiin saisi 4. laji mennä, että 30 sakkiin mahtuisi.

Laji 4. oli kolmiosainen. 1.osassa 2 minuutin aikana maksimitoistomäärä viivajuoksuja. 1min tauko. 2. osassa  2 minuutin aikana maksimitoistomäärä muscle up + rengasdippi yhdistelmiä. 1minuutin tauko. 3.osassa maksimitoistomäärä rinnalleveto+työntöjä kahdella 16kg kahvakuulalla. Kuulimme, että lajissa jaetaan ensin osiokohtaiset sijoituspisteet, jotka sitten lasketaan yhteen ja sen mukaan sitten laji pisteytetään muiden lajien tapaan. Tämä pistelasku olikin sitten asia, mistä jäi kyllä huono maku kisoista, erityisesti tuo osio 2. muscle-up+dippi yhdistelmän pisteytys, varsinkin kun se meni omalta osaltani tosi hienosti ja olin siinä toinen.

Pisteytyshän meni yleisesti lajeissa niin, että lajin voittaja sai 100, toiseksi tullut 95, kolmas 90, neljäs 85, viides 80 ja tästä eteenpäin sitten 79,78,77… niin että viimeinen sijalta 55. sai 30 pistettä. Tuossa neljännessä lajissa osioista saikin sitten ensin sijotuspisteet, eli viivajuoksun voittaja sai 1pisteen ja viimeinen 55 pistettä, samoin kuulaosiossa. Muscle up + rengasdippi lajissa kävikin niin, että 55 naisesta vain 22 sai tästä lajista tuloksen, joten kaikki loput sijoittuivat sijalle 23 ja saivat vain 23 pistettä. Muscle up osion painoarvo oli huomattavasti pienempi tuolla pistejaolla. Mielestäni kaikille, jotka eivät yhtään muscle uppia saaneet, olisi pitänyt antaa 55 pistettä. Miehissä pisteitä kuitenkin jaettiin tuonne häntäpäähän asti, kun siellä kaikki saivat kuitenkin niitä tehtyä. Tässä arvostelussa on tietenkin minulla oma lehmä ojassa, kun olin viivajuoksussa sijalla 10 ja muscle up lajissa sijalla 2, kuulissa menikin sitten surkeasti ja olin 47 eli sain sijoituspisteitä yhteensä 59. Tämä on tietenkin turhaa jälkikäteen spekulointia, mutta en usko että olen ainoa muscle-uppeja tehnyt, jota tämä homma harmittaa. Miettikääpä, jos laji olisi ollut esim. käsilläkävely niin, että jokaisesta 10 metrin unbroken kävelystä saa yhden pisteen. Jos sitten vaikka vain 10 naista olisi saanut yhden tai enemmän ja loput 45. eivät olisi päässeet yhtään 10metrin kävelyä ja olleet kaikki sijalla 11. ja saaneet vain 11 pistettä.Tämä oli kuitenkin aikalailla ainoita taitoliikkeitä kisoissa, joten painoarvoakin saisi olla enemmän. Jos Regionals urheilijoita Suomesta halutaan, pitää muscle up ja rengasdippi osata. Tämä oli kokonaisuutena kuitenkin liikkeiden puolesta loistava laji ja hyvin linjassa kisojen voimaa vaativien lajien joukossa.

5.lajissa piti tehdä 5 kierrosta: 50 tuplanarua, 5 maastavetoa 100kg ja 10 boxihyppyä 60cm boxille. Aikaraja 10minuttia. Tässäkin lajissa kauhisteltiin tuota 100kg painoa, mutta toisaalta jos on selvinnyt ensimmäisen päivän lajeista 30 parhaan joukkoon, on jo osoittanut olevansa melkoisen vahva, joten kyllä noista maveista pitäisi selvitä. Harmittaa, kun en päässyt tätä lajia tekemään, olisi ollut minun vahvuusalueella.

Tuomarointi

Kisojen tuomarointi oli parasta, selkeintä ja yhdenmukaisinta mitä olen aiemmin nähnyt. Tuomarit oli opastettu ja heitä opastettiin hyvin koko ajan päivän aikana lisää. Standardit oli tiedossa, laskeminen ja toimiminen selkeää ja johdonmukaista. Päätuomari oli asiallinen, jämäkkä ja kaikin puolin homma hanskassa. Myös yleisöstä katsottuna esim. viimeisten toistojen näyttäminen sormia vähentämällä onnistui mukavasti ja helpotti seuraamista. Tuomarointi puhuttaa varmasti aina, nyt ja ikuisesti. Vaatiikin melkoisesti rohkeutta lähteä tuomariksi ja on kyllä hienoa, että näitä rohkeita tyyppejä löytyy, koska tuomareita tarvitaan melkoisen paljon tämän koko luokan kilpailuihin. Jos joku teistä ei ole koskaan kisoja ollut katsomassa, niin selvennykseksi vielä, että jokaisella urheilijalla on lajisuorituksessa aina yksi tuomari vieressä katsomassa standardit ja laskemassa toistot. Lisäksi päätuomari seuraa tilannetta yleisesti ja hänellä on vielä oikeus hylätä toistoja ja vaatia tekemään niitä tarvittaessa uudestaan.

Yhteistyökumppanit

Yhteistyökumppaneiden myyntipisteillä näytti käyvän kauppa mukavasti ja heitä oli milestäni sopiva määrä. Jokaisella oli oman tyyliset tuotteensa ja rauha tehdä kauppaa omalla osa-alueellaan. Crossfit tyypit satsaavat välineisiin, varusteisiin ja vaatteisiin, joten tavara ja raha vaihtaa varmasti omistajaa tällaisissa tapahtumissa, joissa paikalla on urheilijoiden lisäksi lajia harrastava yleisö. Järjestävät muistivat mainostaa ja kiittää yhteistyökumppaneita useampaan otteeseen kuulutuksissa ja mainoksia näkyi kentällä. Uskon, että heidät on kohtuu helppo saada mukaan myös seuraavalla kerralla. Yksi asia tulee mieleen, mitä puuttui, olivat treenikengät ja painonnostokengät, myös niitä olisi varmasti moni hankkinut. Roguen teltalla oli Games urheilija Jonne Koski, joka iloisesti hymyillen suostui jokaisen kanssa kaverikuvaan. Mahtava tyyppi!

Ruokapuoli oli yhden myyntiteltan varassa ja tarjonta melko suppea. Sähköt meni poikki jossain vaiheessa ja kahvia ei saanut vähään aikaan ja välillä teltalle oli aikamoinen jono. Sunnuntaina oli ravintolapäivä, joten olisi ollut mahtava, jos joku olisi perustanut vaikka raakaherkku-kahvilan Kimpiselle.

CrossFit Oulun naiskilpailijat ja Jonne

Masters sarjalaiset

Yleisen sarjan lisäksi Kimpisellä skabailivat myös masters 40+ ja 50+ vuotiaat naiset ja miehet. Naisten yli 50-vuotiaissa oli vain yksi osallistuja Tarja Aho, joka on kyllä erinomainen esimerkki nuoremmille, melkoinen rautanainen veti finaalissa upeasti leukoja. Toivottavasti kannustaa muitakin naisia lähtemään rohkeasti tuleviin kisoihin mukaan. Miesten viisikymppisissä ja molemmissa nelikymppisissä olikin sitten jo kunnon kisat, kun osallistujia oli enemmän. Ikä on näissä karkeloissa vain numeroita, hienoja taistelijoita!

Tarja Aho, supernainen

Miesten 50+ sarjan voittaja Jyrki Rantanen.

Suuren maailman malliin

CrossFit kisat ovat huikeita urheilutapahtumia, joissa yhteisöllisyys ja huikea tsemppi on käsinkosketeltavaa. Lappeenrannan Karjalan Kovin ei pettänyt tätä onnistuneiden Suomessa järjestettyjen kisojen jatkumoa. Mallia oli varmasti haettu suuremmistakin kuvioista, joissa Lappeenrantalaiset ovat useaan otteeseen käyneet. Tunnelmaa nostattavia biisejä, haastatteluita kentän laidalta, reippaita demourheilijoita ja tsemppaavaa kuulutusta. Järjestäjä oli hoitanut paikalle myös valokuvaajan, joka ikuisti hienot hetket onnistuneiksi kuviksi. Kuvia voi käydä katsomassa Karjalan Kovimman facebook sivulta.

Naisten yleisestä sarjasta ja omista suorituksista tulossa kisaraporttia osa kakkosessa. Pysy kuulolla!

Kuvat: Karjalan Kovimman facebookista, Timo Koponen ja Arttu Muukkonen. Jonne+tytöt kuva: Miika

 

Avainsanat: ,

Hanna Uusitalo

Hanna Uusitalo, VOIMAHOTON

Hanna on oman elämänsä huippu-urheilija. Perhe-elämää, CrossFittiä, luontoliikuntaa ja valmennusta. Koulutukseltaan Hanna on liikunnanohjaaja (AMK) ja parhaillaan hän opiskelee luonto-ohjaajaksi.

Kommentit (0)

Kaikkien kommenttien tarkastus on käytössä. Ethän siis lähetä kommenttiasi useampaan kertaan, kiitos.

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *