Kevään kuulumiset

Osa tätäkin tekstiä lukevista lienee löytänyt muualta talven, kevään ja alkukesän kuulumisia, mutta jonkinlainen puolivuotisen tiivistäminen voisi olla paikallaan blogin tauolla olon jälkeen. Koska koko blogihistoriani on ollut jollakin tavalla urheiluun ja treenaamiseen liittyvää ajoittaisia muihin tuuliin huutamisia lukuunottamatta, ajattelin käydä alkuvuoden läpi kuukausittain edeten urheilupää edellä.

* * * * * * * *

Tammikuu 2015: treenipäiväkirjassa 39 tuntia ja 451 kilometriä, josta hiihtoa 28h ja 386km

Tammikuussa piti talven kiivainta tahtia hiihtokisarintamalla. Jälkipolville ei jäänyt raportoitavaa kisamenestyksestä ja Jämiltä piti käydä hakemassa taas yksi keskeytys. Siinä on muuten paikka, missä en kohta viidentoista vuoden sitkeästä yrittämisestä huolimatta ole päässyt yhdenkään lajin yhdessäkään kisassa maaliin. Treenipaikkana yksi hienoimmista lähiseudulla, mutta kisoihin en taida kyseiselle paikkakunnalle enää koskaan uskaltaa mennä, kun joka kerta on saanut tulla silmät punaisina kotiin välillä syystä joka löytyy peilistä, välillä syystä, joka löytyy muualta kuin peilistä.

Muutoin perussettiä: alennusmyyntikiirettä ja talven tulon myötä myös suksimyyntikiirettä töissä sekä treeniä yksin ja Villen kanssa. Niin ja tammikuuhan oli yksi pitkien hiihtojen fanin superkuukausista, kun melkein joka viikonloppu piti tuntikaupalla tuijottaa, kun isot pojat ja tytöt etenevät tasatyönnöllä kymmeniä kilometrejä :)

Kisareissulla.

Kisareissulla.

Helmikuu 2015: treenipäiväkirjassa 41 tuntia ja 422 kilometriä, josta hiihtoa 27h ja 348km

Sen oivaltaminen kuun vaihteessa, että jalat ovat siinä kunnossa ettei niillä hiihdetä kunnolla vapaata, muutti helmikuun ja oikeastaan koko lopputalven suunnitelmat. Kuukauteen tuli vain pari kisaa, jotka toki menivät varsin mukavasti, mutta myös talven jännin kisareissu, kun olin loppukuusta yksissä kisoissa mukana vain ihan valmentajana katsomassa Villen menoa hänen viimeistelystartissaan ennen vammaisurheilun SM-hiihtoja. Muuten oma tekeminen oli pääasiassa muutaman viikon ajan parhaista talvikeleistä nautiskelua ja oman suunnan etsimistä (taas vaihteeksi). Ja rasti seinään: raahauduin uimahallille kuukauden aikana KAKSI kertaa.

Loppuaika väännettiin kättä talvilomakohteesta, katseltiin töissä muiden lähtöä ja paluuta talvilomilta omaa odottaen, kävin pitämässä kisamyymälää tänäkin Crossfitin Winter War -kisoissa ja sain sieltä ruokamyrkytyksen. Ja siinäpä se vuoden lyhin kuukausi.

Maaliskuu 2015: treenipäiväkirjassa 41 tuntia ja 511 kilometriä, josta hiihtoa 19,5h ja 273km.

Talvi loppui kuun puolivälissä melkein kuin seinään Tampereen seudulla. Kuukauden ainoa kisatyylinen setti oli Vuokattihiihto, jossa sai nautiskella ekaa kertaa koko talvena purkkisuksista, junaratamaisista yöpakkasen kovettamista laduista ja aurinkoisesta säästä, sekä suhteellisen leppoisalla menolla tehdystä varsin tasapainoisesta suorituksesta. Tämän myötä aloin myös tietää suuntaani seuraavalle talvelle. Järvenpäästä eli Suomen parhaasta pyöräkaupasta käytiin hakemassa kotiin myös uusi maastopyörä (edellisenhän myin vuotta aiemmin ”kun en enää kuitenkaan tarvitse maastopyörää”), jolla pääsin jo hieman ajelemaan lumettomia hiekkateitä.

Kuukauden ehdoton kohokohta: Ville hiihti kolme ylivoimaista SM-kultaa vammaisurheilun SM-kisoissa Hollolassa, vaikka oli vasta ensimmäistä vuotta miesten yleisessä sarjassa!

Tässä onnellinen Suomen Mestari ja yksi kultaisista mitaleista. Kuva: Jyrki Mäntynen

Tässä onnellinen Suomen Mestari ja yksi kultaisista mitaleista. Kuva: Jyrki Mäntynen

Huhtikuu 2015: treenipäiväkirjassa 42 tuntia ja 439 kilometriä, josta hiihtoa (!!) 22h ja 285km.

Kuukausi alkoi talvilomalla Iso-Syötteen maisemissa. Lähtiessä olin paikan suhteen skeptinen, mutta turhaan. Lunta oli vaikka muille jakaa, maastot ja maisemat todella hienot ja koska oltiin liikenteessä pääsiäisen jälkeisellä viikolla, ei väkeä ollut nimeksikään. Yhdelläkin kolmituntisella taisin nähdä kaikki kaksi ihmistä, joten aikalailla omassa rauhassa sai hiihdellä menemään. Kotiinpaluun jälkeen varovaista juoksu- ja pyöräilykauden aloittelua ja samalla ”treenilomaa” kaksi viikkoa. Lomalla myös KAKSI reissua uimahalliin. Huhtikuun jälkeen siis vuoden uintikertoja kasassa täydet 4.

Muuta: vanhenin jälleen vuodella, kun mittariin rapsahti täydet 28 ikävuotta. Vielä pitäisi kaksi vuotta malttaa ja alkaisi päästä esimerkiksi pyöräilyssä master-sarjoihin. Pitäisiköhän tehdä sitten jonkin kunnon comeback?

Toukokuu 2015: treenipäiväkirjassa 55 tuntia (!!!) ja 661 kilometriä, josta pyörällä 20,5h ja 465km ja juoksenteluakin melkein 18h.

Sitkeää suunnistusharjoittelua sitkeän ja kärsivällisen suunnistusopen kanssa. Kaksi yli seitsemänkymppistä pyörälenkkiä (vrt. ei yhtään viime vuonna). Työmatka-ajelua maasturilla. Kauhean kiva treenikuukausi ja kelitkin suhteellisen suosiolliset kaikkeen tekemiseen. Myös ekat kahden juoksulenkin päivät piiiiitkään aikaan. Mahtavinta oli, kun mihinkään ei sattunut koko kuukauden aikana :)

Venlojen kolmososuuden loppusuoralla.

Venlojen kolmososuuden loppusuoralla.

Kesäkuu 2015: treenipäiväkirjassa 37 tuntia ja 474 kilometriä, josta juosten, suunnistaen ja poluilla rämpien 17h ja 147km.

Kesäkauden ensimmäiset numerolapulliset suoritteet: Jukolan viesti tai siis Venlojen viesti, Aquaplussan supersprintti – triathlonin harkkakisa sekä Vierumäen Trail Marathonin babymatka 15km. Eli oli alkukuu edelleen pään seinään hakkaamista suunnistusharjoittelun osalta, joka kulminoitui kaikki ylitykset odottaneeseen suoritukseen Venloissa. Kaikkiin numerolappusuoritteisiin osui mukavat aurinkoiset päivät, kaikkina muina kesäkuun päivinä sitten tuntuikin satavan ja olevan jäätävän kylmä. Pyörällä ei kiinnostanut ajaa juuri yhtään muutamia vähän kuivempien päivien työmatka-ajeluita lukuunottamatta. SM-tempokin jäi väliin tästä syystä. Ja myös siitä, että aika-ajopyörästäni pöllitiin tanko parapyöräilyn Rio-projektin tueksi Chebici-tandemin ohjaamoon :)

Treenin ohessa kesäkuussa tuli tutustuttua varsin läheltä siihen, miten murtunut solisluu toipuu. Omat onneksi ovat toistaiseksi pysyneet ehjinä, vaikka pari kertaa tuli pyöräilyuralla mentyä melko lupaavasti katon kautta ympäri solisluita asvaltille tarjoten.

* * * * * * * *

Eli varsin perusmenoa ollut vuoden ensimmäinen puolisko, kuin ennenkin. Parasta on ollut hiihtää pitkään, kauas ja pertsalla, sekä juosta keskellä metsää kartan kanssa ja ilman. Omassa päässä tuntuu varsin selkeältä, että ne kaksi asiaa, joita jatkossa haluan eniten urheilurintamalla tehdä ovat a) hiihtää talvella pitkiä hiihtoja ja yrittää valikoida joka vuosi ainakin yksi hieno ”turistiretki” hiihtämään ulkomaille ja b) juosta kesällä polkujuoksukisoja sekä opetella yhä paremmin suunnistamaan.

Pitkäaikaishaaveena olisi lähivuosina kyetä juoksemaan jokin Keski-Euroopan vuoristoultrista ja sen verran triathlonhammastakin vielä kolottaa, että aion osallistua Norsemanin arvontaan, kunnes pääsen siitä läpi. Toivoa sopii, että tämän syksyn arvonnassa ei vielä onni potkaise – en nimittäin tiedä olisinko millään ilveellä valmis koitokseen vielä ensi kesänä (tai koskaan?). Mielenkiinnolla seuraan Lemmettylän Teemun Norseman -valmistautumista ja kohta kisailuakin. Toki Teemun kohdalla puhutaan täysin eri kaliiberin kestävyyskoneesta ja triathlonistista kuin itse olen, mutta toisen toteuttaessa omaa ei-enää-salaista haavetta, on matkan seuraaminen kovin jännittävää.

Avainsanat: , , , , , , , , , ,

Terhi Martikainen

Terhi Martikainen

Kirjoittaja on triathlonisti, moninkertainen pyöräilyn SM-mitalisti ja urheilukaupan ammattilainen.

Kommentit (0)

Kaikkien kommenttien tarkastus on käytössä. Ethän siis lähetä kommenttiasi useampaan kertaan, kiitos.

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *