Kirja-arviohommia, Matt Stone: Diet Recovery 2

Hankin tässä tovi sitten Amazonilta Kindle paperwhiten. Ihka ensimmäinen laitteella lukemani kirja oli yhdysvaltalaisen Matt Stonen opus Diet Recovery 2: Restoring Mind and Metabolism from Dieting, Weight Loss, Exercise and Healthy Food. Tulin hankkineeksi teoksen, kun joku Facebookissa huikkasi, että teos oli  parin viikon ajan saatavilla Kindle-versiona ilmaiseksi. Vaikka terveys-, ravinto- ja ruoka-asiat kiinnostavat minua, en ole oikeastaan aiemmin tarttunut aihetta käsitteleviin kirjoihin (keittokirjoja ja vastaavia lukuunottamatta). Tai on minulla joku äidiltä perimäni kirja elävästä ravinnosta (joka nykyään taidetaan paremmin tuntea raakaruokana), ja olen toki selaillut moniakin eri teoksia aihepiiristä. Yleistunnelmana minulla on kuitenkin ollut, että en halua ”valita puolta”. Tuntuu, että ruokavaliohifistely lähtee monilla vähän käsistä, oli kyseessä sitten paleo, karppaus, veganismi (okei, eettiset syyt ostan vähän paremmin kuin muut, joten vegaanit saavat anteeksi), raakaruokailu tai mikä tahansa valio tai dieetti. Ymmärrän toki, että jos jokin ruoka-aine aiheuttaa selkeästi (esim. allergisia) oireita, kannattaa sitä välttää, mutta kieltämättä hieman kyseenalaistan perusterveen ihmisen halun karsia ruokavaliostaan sitä sun tätä ”myrkyllistä”. Enkä nyt tarkoita, että kaikkien pitäisi syödä ihan mitä sattuu, mutta liiallinen hysteerisyys ja pipon kireys tässäkin asiassa tehnee enemmän hallaa kuin hyötyä.

Matt Stone tosin on tässäkin asiassa minua äärimmäisemmällä linjalla. Teoksen pääargumentti on se, että ihmisten (esimerkkien ja kohderyhmän perusteella eritoten hyvin toimeentulevien yhdysvaltalaisten) jatkuva dieettaaminen, pakonomainen kalorien (tai hiilihydraattien/rasvan/mitä milloinkin) rajoittaminen, kiellettyjen ruoka-aineiden listaaminen ja muotiruokavalioiden äärimmäisen tarkka noudattaminen ovat pohjimmiltaan haitaksi kuin hyödyksi (siis counterproductive) ja jopa terveydelle vahingollista. Stonen mukaan jatkuva dieettaminen on varma konsti sanoa näkemiin terveelle aineenvaihdunnalle, ja sitä myöten terveelle ruoansulatukselle, kehon optimaaliselle lämpötilalle, sukupuolivietille ja monille muillekin terveyden merkeille. Kaiken päätteeksi harva edes onnistuu laihtumaan jatkuvilla dieeteillä (ja itseasiassa ne, jotka onnistuvat, aiheuttavat samalla suurinta harmia elimistölleen). Mielipuolista touhua siis.

Stonen mukaan ihmisen tulisikin ennen kaikkea tavoitella tervettä aineenvaihduntaa, ja tämän saavuttamiseksi ”korjausvaiheessa” syödä ylenmäärin, myös ns. perinteisesti epäterveelliseksi katsottuja ruokia. Näin elimistö alkaa korjata itseään nääntymystilasta, johon innokas dieettaaja on sen ajanut, ja pitkällä tähtäimellä alkaa toimia optimaalisesti, polttaa huomattavasti suurempia kalorimääriä, pitää ihmisen energiatason ja ruumiinlämmön korkealla ja myös alkaa hyödyntää ongelmitta ravinnokseen ruoka-aineita, joita ei ole aiemmin pystynyt sulattamaan. ”Re-feedingin” lisäksi Stone korostaa riittävän levon, liikunnan ja stressittömyyden merkitystä terveelle aineenvaihdunnalle.

Kuva täältä

Makes sense. Diet Recovery 2 -kirjassa listataan terveen aineenvaihdunnan merkkejä: korkea(hko) ruumiinlämpö, lämpimät kädet ja jalat, toimiva ruoansulatus, väsymättömyys, hyvä lihaskestävyys, korkea hemoglobiinipitoisuus, hyvä vastustuskyky, nopea toipuminen ja palautuminen (rasituksesta, sairauksista), pehmeä iho, terve sukupuolinen kiinnostus, hedelmällisyys, vahvat hampaat, säännöllinen kuukautiskierto, nopea hiustenkasvu, tasainen verensokeri ja hyvä nälänsieto.

Vastaavasti nälkiinnyttämisen/jatkuvan laihduttamisen seurauksiksi Stone luettelee mm. matalan ruumiinlämmön, ummetuksen ja muut ruoansulatusongelmat, heikon vastustuskyvyn, nopean uupumisen, uniongelmat, seksuaalisen halun katoamisen tai vähenemisen, kuivan ihon, kylmät kädet ja jalat sekä epäsäännöllisen tai kokonaan katkenneen kuukautiskierron.

food

Konkreettisen ”re-feeding”-vinkkien lisäksi Stone pyrkii jossain määrin analysoimaan sitä, miksi terveysgurut ja hittidieetitit uppoavat kansaan, millaisia pitkän tähtäimen terveysvaikutuksia jatkuvalla diettaamisella on ja millä keinoin ”dieettikoukusta” voi parantua. Kaikenkaikkiaan mielenkiintoista luettavaa.

Noin yleisluontoisesti pidin Stonen kirjasta ja näkemyksistä kovasti. Mitä ennemmän olen tutustunut erilaisiin ruokavalioihin ja ennen kaikkea niihin hurahtaneisiin yksilöihin, sitä päättömämmiltä ne minusta tuntuvat. Toki tässäkin on aste-eroja, ja minusta on ihan fiksua syödä puhdasta ja ravinteikasta ruokaa sellaisissa määrin, että ei ole nälkäinen, energiaa riittää fyysisiin aktiviteetteihin ja muutenkin on hyvä boogie. Sen sijaan esimerkiksi monin paikoin CF-piireissä ilmenevä kovin tiukaksi vedetty paleo-ruokavalio, johon pahimmassa tapauksessa on sekoitettu niin ihmeellisiä salaliittoteorioita, hiilihydraattikammoa kuin pitkiä luetteloita ”kielletyistä” ruoka-aineista, kieltämättä vähän ihmetyttää. Etenkin, kun näyttää siltä, että harvassa ovat ne, jotka kyseisestä tyylistä ovatn terveyden graalin maljan löytäneet.

food

Puhdasta ja ravintorikasta ruokaa Stonekin suosittelee, joskin ennen kaikkea vasta sitten, kun aineenvaihdunta on hereillä, kun taas ”re-feeding”-vaiheeseen hän suosittelee ihan mitä tahansa tekee mieli, mutta ennen kaikkea kaikkea sokeri- ja tärkkelyspitoista. Tämä ajatus minua kieltämättä hieman tökki, ehkä osittain siksi, että liiallisen dieettaamisen lisäksi ehkä vielä merkittävämpi osa väestöstä pilaa terveyttään vetämällä mielin määrin roskaruokaa. Tavallaan ajatus siitä, että elimistön vakuuttaminen puutteen päättymisestä roisilla ruokatulvalla on ihan järkeenkäypä, tavallaan olen ihan iloinen siitä, etten ole onnistunut sekoittamaan elimistöäni niin, että moiseen olisi tarvetta.

more food

Niin, tosiaan, miten minun sitten tässä mallissa käy. Stonen listaamia toimivan aineenvaihdunnan tunnusmerkkejä lukiessani olin oikeastaan positiivisesti yllättynyt siitä, että vaikka yksityiskohdat toki aina paikoin heittävät, kokonaisuus tuntuu olevan suhteellisen hyvin hanskassa. Yritän syödä paljon ja monipuolisesti, enimmäkseen puhdasta, itsetehtyä ruokaa (tosin lounaan syön työn takia melkein joka päivä yliopiston henkilökuntaruokalassa, jossa valikoima ei aina mieltä ylennä). Minulla ei ole useimpia Stonen heikkoon aineenvaihduntaan liittämiä vaivoja, ja itseasiassa monet niistäkin, joista olen aiemmin kärsinyt, tuntuvat kadonneen. Minulla on atooppisuuteen taipuvainen iho, ja ennen tuntui, että kesät talvet sain olla sitä aina rasvaamassa. Käytän nytkin peruskosteusvoidetta suihkun jälkeen, mutta jos joskus en sitä laita, ihoa ei juurikaan kiristä tai hilseilytä. Kuukautiskiertoni on säännöllistynyt (tämän varmaan halusittekin minusta tietää), en nykyään palele läheskään niin paljon kuin ennen ja elimistö tuntuu ylipäänsä rullaavan jokseenkin niinkuin pitää. Nukun pääasiassa hyvin, treeni kulkee hyvin ja vaikka töissä on esim. juuri nyt todella stressaavaa, ei sekään kaada kuppia. Painan todennäköisesti enemmän kuin koskaan aiemmin elämässäni, mutta nostan myös suurempia painoja, juoksen nopeammin ja yleisesti ottaen voin paremmin. Ja minähän en oikeastaan ole edes koskaan laihduttanut saati saanut elimistöäni sekaisin dieettikuvioilla, joten sen puoleenkaan en oikeastaan tarvinnut recoveryä. Kiinnostava kirja joka tapauksessa!

Yhtä kaikki, jos tuntuu siltä, että ruoan kelaaminen ja erilaiset ruokaan liittyvät rajoitukset hajoittavat päätä, elimistöllä ei ole hyvä boogie, eikä oikein mitään saisi nykyään syödä, kannattanee Stonen teos lukaista (tosin se on huomioitava, että eettiseen syömiseen hän tässä kirjassa kantaa: pieni miinus, mutta ymmärtääkseni aiheen tätäkin puolta Stone käsittelee joissain muissa teoksissaan).

Avainsanat: , ,

Miia Kirsi

Miia Kirsi

Miia on reilu kolmikymppinen pääkaupunkilaistunut humanisti ja tavoitteellisesti treenaava CrossFit-harrastaja.

Kommentit (0)

Kaikkien kommenttien tarkastus on käytössä. Ethän siis lähetä kommenttiasi useampaan kertaan, kiitos.

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *