Kisamyyntiä ja kisajännitystä

Huomenta aamiaispöydästä!

Pieni aamulenkki on tehty, kisareppu pakattu, sukset valmiina ja täällä sitä siis syödään aamiaista ennen päivän kisaa. Harvinaista luksusta on, että sekä tänään että myös viikon päästä kisaa hiihdetään meidän ”lähimetsässä” siis Kaupissa, jonne periaatteessa voisi mennä vaikka kävellen, ellei mukaan tarvitsisi ottaa niin miljoona kampetta – kuten esimerkiksi meidän tälle päivälle yhteenlaskettua kahdeksan suksiparin kuormaa. Päivän kisa jännittää kovasti, jäihän koko tammikuu kisattomaksi ensin lumettomuuden ja sitten sairastelun vuoksi. Mukana on iso liuta kovia kansallisen tason tyttöjä, joten oma kisajännitykseni kohdistuu lähinnä siihen, miltä hiihto tuntuu, olenko aivan viimeinen ja kuinka paljon häviän koville tytöille :)

Eilinenkin päivä meni tietynlaisissa kisafiiliksissä, sillä sain mukavaa vaihtelua normaaliin työarkeen ja olinkin meidän Interin, Reebokin sekä Zeropointin yhteisellä myyntipisteellä töissä Crossfitin Winter War 2014 kisoissa Tampere Areenalla. Näin ”epäsuositun” kestävyysurheilun harrastajana olin ensinnäkin hämmentynyt siitä, miten paljon katsojia kyseinen tapahtuma keräsi. Liput myytiin loppuun jo käytännössä ennen tapahtumaa ja eilenkin paikalle tuli ihmisiä lippujen toivossa, jotka jouduttiin käännyttämään pois, kun areenalle ei vain enää mahtunut enempää yleisöä.

Päivä myyntipisteellä oli pitkä alkaen jo ennen aamuseitsemää, mutta ajoittaisten pitkienkin jonojen keskellä pääsimme myös katselemaan välillä kisatapahtumia. Hattua pitää nostaa crossfit-kisaajille: aika hurjia lajeja oli tarjolla käsilläkävelystä ja vaikka ties mistä lähtien, mutta toisaalta paikalla olivatkin lajin Suomen parhaat ja samalla tavalla huikealta näyttää vaikkapa Suomen kärkinaisten hiihtäminen, rallikuskien ajaminen tai jääkiekkomaajoukkueen pelaaminen tavalliseen pulliaiseen silmissä. En siis ehkä allekirjoittaisi muutaman tuttuni mielestäni ”hieman” ylitseampuvaa hehkutusta maailman ylivoimaisesti kovimmasta lajista tai maailman ylivoimaisesti parhaista urheilijoista kaikkiin muihin lajeihin verrattuna, vaikka erittäin monipuolista osaamista, kuntoa ja vahvuutta laji kysyykin.

Kysyn vaan, moniko eilisistä kisaajista tulisi maaliin Havaiji ironmanissa edes alle 10h ajassa, heittäisi keihästä lähes 90m, pyöräilisi tunnin aika-ajoa 50km/h nopeudella tai juoksisi maratonin muutamia minuutteja päälle kahteen tuntiin? Niinpä, ei erittäin todennäköisesti yksikään. Mutta en usko, että monikaan 10 tunnin ironman, keihäänheittäjä, pyöräilijä tai maratonin  ME-mies olisi selviytynyt puolestaan eilisestä kisasta, puhumattakaan minusta itsestäni. Annetaanhan niin sanotusti kaikkien kukkien kukkia ja arvostetaan eri lajien huippu-urheilijoita jokaista heidän ansaitsemallaan tavalla. Minusta ainakin Tampere Areena oli eilen täynnä oman lajinsa, crossfitin, huippu-urheilijoita, jotka tekivät hienoja ja kovatasoisia urheilusuorituksia ja olivat varmasti harjoitelleet erittäin kovasti yltääkseen sille tasolle, jolla he eilen urheilivat.

Hienoa oli lisäksi seurata yleisön ja myös järjestäjien innostusta ja kannustusta. Harrastamieni kestävyyslajien (hiihto, pyöräily, triahtlon) kisoissa kun yleensä katsojina ovat tasan kilpailijoiden vanhemmat, puolisot ja valmentajat – myös kotimaan arvokisoissa – oli upea katsella täyttä katsomoa, jossa kilpailijoita kannustettiin, onnistuneille suorituksille hurrattiin enkä edes kahvi- tai vessajonokeskusteluissa kuullut yhtään negatiivista kommenttia tai perisuomalaista arvostelua, jota esimerkiksi hiihtourheilun yhteydessä viljellään melko laajalti myös urheilun ns. sisäpiirissä.

Takana on siis mukava, mutta raskas kisapäivä ja toivottavasti edessä toinen samanlainen. Palataan illalla tai alkuviikosta päivän kisakuulumisiin. Reipasta sunnuntaipäivää kaikille :)

Avainsanat: , , ,

Terhi Martikainen

Terhi Martikainen

Kirjoittaja on triathlonisti, moninkertainen pyöräilyn SM-mitalisti ja urheilukaupan ammattilainen.

Kommentit (4)

Kaikkien kommenttien tarkastus on käytössä. Ethän siis lähetä kommenttiasi useampaan kertaan, kiitos.

  • Iina Lumiaho

    Oon miettinyt vähän samaa mitä crossfittiin tulee: kaikki kunnia lajin osaajille ja on pelkästään hyvä jos joku trendilaji innostaa myös kuntoilijoita liikkumaan enemmän. Jotenkin se hehkutus vaan tuntuu saaneen vähän hassut mittasuhteet kun puhutaan ”maailman kovakuntoisimmista urheilijoista” ja lajista joka kehittää ”kaikkia ominaisuuksia” kestävyyden ja maksimivoiman välillä. Crossfit-urheilijat on hyviä crossfitissa ja triathlonistit (myös ne, jotka kehtaavat kömpiä Havaijilla tai oikeastaan millä tahansa täysmatkalla yli 10h..) triathlonissa, eikä lajeja tarvinne vertailla kun niissä puhutaan aivan eri asioista. Toivottavasti sun hiihtokisat meni hyvin! :)

    Vastaa
    • Terhi Martikainen Kirjoittaja

      Sinäpä kirjoitit auki juuri sen avainsanan: VERTAILU.
      Se juuri harmittaa, että pitää julistaa jotakin lajia ylivertaisena tai mollata oman (suosikki)lajin kustannuksella muita. Kun tosiasiassa jokainen urheilu vaatii huipputasolla erikoistaitoja ja tietynlaista erikoistumista. Joku on huippu triathlonissa, toinen crossfitissä, kolmas ratsastuksessa ja neljäs endurossa – jokainen on varmasti treenannut kovaa juuri omaa lajiaan varten ollakseen juuri siinä mahdollisimman hyvä. Eikä minusta ole mitään sellaista lajia, missään voitaisiin mitata jotenkin universaalisti sitä, kuka on kovakuntoisin, eniten ”fit” tai jotain muuta pöhköä.

      Hiihtokisoista naputtelen ehkä n. vartin sisällä oman raportin, mutta meni ihan hyvin kyllä :)

      Vastaa
  • Essi Koskinen

    Harmi kun ei ehditty törmätä lauantaina! Muistin vasta ihan loppupäivästä että sähän olit siellä paikan päällä mutta sitten tuli taas jotain etten ehtinytkään kaivaa sua käsiini :) ens kerralla sitten!

    Tuosta lajivertailusta, crossfitissä on nimenomaan tarkoitus olla perushyvä kaikessa. Ei pyritä voittamaan juoksijaa juoksussa, painonnostajaa painonnostossa jne vaan löytää se kultainen keskitie että oltaisiin kaikessa melko hyviä. Todella monipuolisista urheilijoista on kysymys mutta vähän itseäkin ärsyttää tämä vertailu jossa tämä laji on vähän nostettu muiden yli. Kaikkien lajien urheilijat ovat huippuja siinä omassa jutussaan ja ovat tehneet hirveän työn siihen päästäkseen. Ja ne kaikki pitäisi arvostaa yhtä korkealle, oli se sitten cf tai golf :)

    Noh, ei pidä kuunnella muita ja keskittyy vain omaan tekemiseensä :)

    Vastaa
    • Terhi Martikainen Kirjoittaja

      Yritin aina välillä kuikuilla, jos sun näköistä tyttöä olisi jossain näkynyt, mutta meillä oli kyllä niillä kisojen lajien välisillä tauoilla siellä alakerran myyntipisteellä niin kiire aina, että ei siinä kauheasti muuta ympäristöä ehtinyt rekisteröidä!

      Mutta oli kyllä mahtava käydä välillä vilkuilemassa kisatapahtumia, kun en ole koskaan ennen nähnyt livenä, miltä tuo crossfit oikeasti näyttää. Kyllä minulla olisi siellä tullut äitiä ikävä, jos olisi laitettu sellaisia juttuja tekemään :)

      Minusta oli myös hienoa seurata sivusta, miten hyvin crossfit uutena (?) lajina osaa markkinoida itseään ja on saanut erilaisista taustoista tulevat ihmiset innostumaan. Meininki vaikutti varsin tervehenkiseltä ja ilmapiiri hyvältä – en yhtään ihmettele, että laji kasvattaa ihan harrastelijoidenkin kuntoilumuotona suosiotaan jatkuvasti!

      Vastaa

Vastaa käyttäjälle Iina Lumiaho Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *