Kisaraportti: Finntriathlon Vanajalinna, 15.6.2014

Yleensä kirjoittelen vasta raporttien lopussa yleisiä huomioita kisatapahtumasta, järjestelyistä ja muusta sellaisesta. Tämä kisaraportti on kuitenkin pakko aloittaa hehkutuksella:

ISO KIITOS vielä näin bloginkin kautta kisan järjestelyorganisaatiolle. Kisa oli viety upeaan ympäristöön vaihtopaikan ollessa Vanajalinnan pihassa ja reitit suunniteltu erittäin hauskoiksi. Pyörällä kierrettiin lyhyttä, alle 5km kierrosta viidesti ja juoksussa vajaan 2km kierrosta kolmesti. Yleisöä ja kannustusjoukkoja oli kisakeskuksessa kaiketi runsaasti – tai ainakin kannustusta ja ääntä riitti aina kun ajoin tai juoksin kierrokselle lähdettäessä kisapaikan ytimen ohi – ja uskon, että kisajärjestelyt miellyttivät myös katsojia kun kisaajia suhahteli jatkuvasti ohi ja pyöräkierrokset kestivät esim. minun vauhdilla n.8min, juoksukierrokset samoin.

Reittien ja miljöön lisäksi kaikki muukin oli erittäin toimivaa. On ilo urheilla ja kisata, kun ei tarvitse käyttää ylimääräistä energiaa ihmettelyyn ja turhaan säätämiseen, saati pelätä autoja tms.. kisareitillä. Reitti oli merkattu hyvin, suljettu muulta liikenteeltä, vaihtopaikalla ja kierroksille mentäessä oli hyvät opasteet ja kisakeskus oli rakennettu näyttävän näköiseksi. Tulospalvelu toimi nopeasti ja hyvin (reaaliaikainenkin ilmeisesti?), kaikki tapahtui ajallaan ja ainakaan minä en huomannut minkäänlaista epäröintiä ja säätöä järjestelyissä kisan aikana, sitä ennen tai sen jälkeen. Kisatapahtuman kruunasi vielä kisaajille tarjottu makoisa brunssi Vanajalinnan kokkien valmistamana. Samantyylisestä ruokailumahdollisuudesta olisin kyllä valmis maksamaan muissakin tapahtumissa. Oli meinaan kerrankin kiva odotella palkintojenjakoa saunan jälkeen ruuasta nauttien ja muiden kisaajien kanssa höpötellen.

Moisten järjestelyjen aikaansaaminen on varmasti vaatinut monta päivää ja tuntikausia koko järjestelyporukan työtä.  Jos vain ei tule ylitsepääsemättömiä esteitä, olen takuuvarmasti mukana myös Vanajalinnan kisassa ensi vuonna ja suosittelen sitä myös muille lämpimästi. Tämä oli triathlonluksusta :)

Mutta niin, itse kisaan lähdin varsin hyvällä mielellä ja niin vain löysin itseni melko edestä uimarijoukkoa lähtemästä. Puoliväliin uintiosuutta kaikki sujui hyvin, mutta yhtäkkiä joku ui ylitseni vaikka joukko oli jo hajaantunut ja hörppäsin samalla aimoannoksen järvivettä. Nopeasti silmissä ehti jo vilistää viime kesän Joroinen ja lääkärivene, mutta hetken aikaa rintauintikelluttuani pääsin jatkamaan matkaa normaalisti. Aikaa moiseen kellumiseen kului ehkä n.30-40s päätellen siitä, että kaverit joiden perässä uin kevyesti, ovat minua lopulta uintiajoissa sen verran nopeampi. Uimattomuus näkyi erityisesti siinä, että varsinaista kisauintivaihdetta ei oikeastaan löytynyt, vaan läpsyttelin menemään ns. perusvauhtia mukavuusalueella. Kellumisten seurauksena rantauduin lopulta kolmantena naisena ja samalla sijalla lähdin myös pyöräilemään huolimatta luvattoman hitaasta ja sähläävästä vaihdosta.

Pyörällä jatkui samanoloinen meininki kuin uidessa, peruskovaa tasaista menoa, mutta yhtään ei kyllä tehnyt mieli kiihdytellä tai hurjastella. Onneksi kierroksen jälkeen Iina suhahti ohitseni ja loppumatkan ajoimmekin sitten yhdessä. Peesisäännön noudattaminen aiheutti kyllä välillä harmaita hiuksia melko mutkikkaalla ja menomatkalla mäkisellä reitillä, kun tietyissä kohdin väkisinkin ajautui toisen kannoille – joskin ehkä peesihyöty ei ole kovinkaan suuri kääntöpaikan mutkaan jarrutellessa :) Siististi kyllä näkyi koko kisaajaporukka ajavan ja ainakaan omiin silmiin ei osunut yhtään tilannetta, jossa joku olisi tahallaan ja tarkoituksella ajanut liian lähellä toista kilpailijaa. Pyörällä saavutimme Iinan kanssa Sarin, joka oli jo edellisenä päivänä kisaillut Sääksissä ikäryhmänsä SM-mitaleista sekä ajoimme jonkin verran kiinni myös kärjessä mennyttä Sveitsin vierailija Lucia Eratia, joka myös oli kisaillut eilen, joskin tämän päivän kisareitillä Vanajalinnassa Bisnestriathlonissa.

Juoksuun lähdimme Iinan kanssa käytännössä käsikädessä ja jäin ensimmäisellä kierroksella harmittavan muutamien kymmenien matkan. Edessä Lucia juoksi meiltä kovaa karkuun ja takana puolestaan Sari lähestyi sen verran pienin harppauksin, että käytännössä juoksuosuus oli meidän kahden osalta keskinäistä kamppailua siitä, kumpi nappaa kisan kakkossijan. Oma juoksuni sujui edelleen uinnin ja pyöräilyn linjaa noudattaen, hyvin ja tasaisesti, mutta ei tehnyt mieli yhtään vetää itseään tiukemmalle tai edes kokeilla vauhdin kiristämistä. Iina pitikin ensimmäisellä kierroksella hankkimansa eron maaliin asti ja siis oma kauden avaukseni toi mieltä kovasti lämmittävän sijan kolme sekä ehjän suorituksen viime vuoden vaikeudet muistaen. Ehkä ei ollut vielä sitä kaikkein kisakireintä menoa, mutta naheaa on varmaan kaikilla muillakin kauden alussa. Ilman hienosti kehittyneen Iinan kiritystä olisi kyllä ollut vieläkin naheampaa. Kisan tulokset löytyvät täältä.

Niin, ja se tärkein kisa päätyi myös voittooni, sillä olin kellumisistani huolimatta uintiosuudella Tommia nopeampi. Joskin pyörällä sain sitten kokea ohitetuksi tulemisen ja vielä juoksussakin uudelleen. Tommin ensimmäinen triathlonkokeilu toikin sijan viisi kovien menijöiden perässä –  vaikka ensimmäisestä vaihdostaan erityisesti onkin saanut kuulla pienimuotoista kettuilua kisan jälkeen :)

Avainsanat: , , ,

Terhi Martikainen

Terhi Martikainen

Kirjoittaja on triathlonisti, moninkertainen pyöräilyn SM-mitalisti ja urheilukaupan ammattilainen.

Kommentit (0)

Kaikkien kommenttien tarkastus on käytössä. Ethän siis lähetä kommenttiasi useampaan kertaan, kiitos.

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *