Kisaraportti: Inov-8 Trail Cup, 1. osakilpailu 6.5.2014 Lamminpää

Tiistaina jo jännitin ennakkoa myös tänne blogin ”sivuille” trail cupiin lähtemisestä. Kyseessä oli siis ensimmäinen kertani kisamielessä teiden ulkopuolella juosten, sillä muutamaa koulusuunnistusta ja yhtä iltarastikokeilua ei ehkä voi kauhean kovaksi kokemukseksi laskea. Kokemattomuuden myös huomasi, sillä kuntoa ja intoa oli huomattavasti enemmän kuin taitoa ja sen myötä vauhtia :)

Kisaan lähti n.70 juoksijaa, joista iso osa oli ainakin pukeutumisen perusteella jossain määrin suunnistuksen kanssa tekemisissä. Itsehän tunsin oloni alkuun ihan pöhköksi ja vaikka ties miksi, mutta vähitellen huomasin, että kisapaikalla on kaikilla varsin hyvä meininki ja löytyipä joukosta myös muutamat tutut kasvot. En uskaltanut hirveästi juosta lämmittelyjä jalkaa säästääkseni, mutta asetuin silti melko keulille lähtöpaikkoja haettaessa. Kisa nimittäin starttasi latupohjaa pitkin ensin jyrkähköön alamäkeen ja siitä suoraan jyrkähköön ylämäkeen, jonka jälkeen suunnattiin vasta varsinaisille poluille.

Lähtökiihdytyksessä pysyin ihan hyvin mukana ja ensimmäiselle polulle pääsin mukavasta asemasta ohiteltuani useita selkiä ensimmäisessä nousussa. Polulle päästyäni karu totuus kuitenkin paljastui, kun tunsin olevani kirjaimellisesti etenemisesteenä ja porukkaa alkoi mennä molemmin puolin pusikoita ohitse, kun kenkäni eivät pienestä koostaan huolimatta tahtoneet millään sopia kivien ja juurten väliin sopivalla tavalla. Viimeistään melko alkumatkasta eteen tulleessa kivikossa minua alkoi jo naurattaa, kun pysyäkseni pystyssä ja pitääkseni nilkkani ojennuksenna totesin parhaan etenemistavan itselleni olevan kävely ja suunnistusasuiset vain liisivät ohitseni kuin eivät mitään kiviä olisi huomanneetkaan. Harjoitus selkeästi tekee metsässä juoksemisessakin mestarin!

Matkanteko alkoi selkeästi helpottua ja askel sopia polulle paremmin kun oli edetty viimeiselle kolmannekselle kuuden kilometrin kisamatkasta. Muutenhan en matkasta tietäisi mitään, mutta järjestäjät olivat ansiokkaasti vieneet jokaisen kilometrin kohdalle kyltit metsään. Myöskään ilmansuunnista tai sijainnistani minulla ei ollut kisan aikaan pienintäkään käsitystä, joten onneksi reitti oli niin pomminvarmasti merkitty ettei kertaakaan tarvinnut ihmetellä, mihin seuraavaksi edetä. Muutoinkin kuin reittimerkintöjen osalta ainakin cupin ensimmäinen osakilpailu oli erinomaisen hyvin järjestetty ja kiva tapahtuma, josta en toistaiseksi edes parin päivän mietintätauon jälkeen ole keksinyt mitään moitittavaa. Jos en olisi jo ennakkoon ilmoittautunut koko sarjaan, olisin tehnyt sen ekan kisan juostuani.

Lopputuloksista minut voi löytää naisten sarjan 10. sijalta yli 4 minuuttia voittajalle hävinneenä. Kärkisijat menivät suunnistajille niin naisten kuin miestenkin sarjassa, enkä kyllä ihmettele sitä yhtään. Arvioisin omasta tappiostani varmastikin puolen tulleen taidollisista syistä, sillä sen verran pitkään ja hartaasti olen erityisesti alkumatkasta ylittänyt mm. edellä mainittua kivikkoa ja jarrutellut minulle vaikeilta tuntuneissa kohdissa, erityisesti alamäissä. Lopputappiolle minulla ei sitten olekaan mitään hienoa selitystä minkä taakse piiloutua. Voin vain todeta, että saattaa sitä ”hieman” olla eroa ihan puhtaasti juoksuvauhdissakin minun ja maajoukkuetehtävissäkin vierailleen suunnistajan välillä jostain kumman syystä :)

Joka tapauksessa, tapahtumasta jäi minulle hurjan hyvä mieli. Tuli tehtyä mukava ja tehokas treeni, jossa pääsi kyllä monessa mielessä astumaan oman mukavuusalueensa ulkopuolelle. Menin myös melkein lupaamaan, että käyn kokeilemassa jossain iltarasteilla suunnistusta. Ajattelin lähteä liikkeelle turvallisesti Kaupista, missä tunnen latupohjat kuin omat taskuni, joten ainakin löytänen metsästä jotenkin niiden avulla pois, jos (ja kun) muuten onnistun hävittämään itseni pois kartalta. Poluilla meno oli mielestäni vaativaa ja juuri siksi niin hauskaa ja motivoivaa. Siksipä aionkin suunnata taas tänään illalla juoksemaan – metsään ja poluille – jospa ensi tiistaina meno olisi jo teknisesti edes pikkuisen helpomman tuntuista.

Ensimmäisen osakilpailun tulokset ja kuva-albumi löytyvät linkkien takaa.

Avainsanat: , , , , ,

Terhi Martikainen

Terhi Martikainen

Kirjoittaja on triathlonisti, moninkertainen pyöräilyn SM-mitalisti ja urheilukaupan ammattilainen.

Kommentit (3)

Kaikkien kommenttien tarkastus on käytössä. Ethän siis lähetä kommenttiasi useampaan kertaan, kiitos.

  • Iina Lumiaho

    Vitsit toi kuulosti hauskalta tapahtumalta! Mullekin on iskenyt joku hämmentävä mielenkiinto polkujuoksua kohtaan ja vielä kun viime syksynä olin Vaarojen maratonilla kisaturistina, se polkujuoksukuume paheni aikalailla. Siinä on vaan jotain ihan älyttömän siistiä miten ketterästi ja nopeasti metsässä voikaan liikkua. Karu totuus omasta ketteryydestä varmaan iskee aika nopeasti kun ekan kerran päätän kokeilla, mutta jostain on aloitettava. :D

    Vastaa
    • Terhi Martikainen Kirjoittaja

      Joo, minäkin olin mielestäni ihan suhteellisen kätevä liikkumaan polulla ja perustelin kisaan lähtöä mm. sillä että pidän metsässä liikkumisesta ja olen tehnyt sitä paljon pikkutyttönä. Karu totuus iski kyllä kasvoille heti ekalla polulla, kun olin kyllä oikeasti ihan vain muiden tiellä. Mutta omalla ihan kauhealla tavallaan se oli kyllä ihan huippukivaa ja kai siinä on taas sitä jotain erilaista haastetta, mikä pitää omaa mielenkiintoa yllä. En tykkää yhtään esim. mennä lenkillä edestakaisia reittejä, joten metsä on yksi niistä harvoista paikoista ettei ala tylsistyttää.
      Äsken kävin juuri taas poluilla juoksemassa, tunti meni kuin siivillä eikä yhtään haitannut, että vettä tuli kuin saavista kaatamalla. Vauhdeilla ja kilsoilla saa kyllä heittää vesilintua tuolla metsässä, mutta sekin taitaa tehdä vain hyvää :)
      Mä olen suunnitellut meneväni syyskuun puolivälissä Vuokattiin johonkin kaksipäiväiseen trail-kisaan (pe 5km, la puolimaraton). Sehän olisi sopivasti kuukautta sun ironmanin jälkeen. Lähde mun kanssa sinne, niin juostaan vaikka yhdessä?

      Vastaa
  • Iina Lumiaho

    Toi Vuokatti trail-cup kuulostaa muuten kivalta, pitää ehdottomasti pitää mielessä ja jos vaan en just tuolloin oo pakotettu olemaan Tartossa, oon mukana. :)

    Vastaa

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *