Kisaraportti: SM-paritempo 3.8.2014 ja Hauhon Jokamiestriathlon 6.8.2014

Niin se vain menee, että nelostiloja pukkaa. Yksi hieman harmistuttava, toinen ei-lainkaan-harmistuttava.

Postauksen kuvina näyttäytyvät satunnaisessa järjestyksessä kuvat Hauhon kisasta. Kiitos kisajärjestäjille kuvien käyttöönsaamisesta :)

Hauhon lähtöviivalla. Allekirjoittanut venyttää käärmekäsiään vihreässä uimalakissa ja pelkässä kisapuvussa. Kuva: Juha Vartiainen

Hauhon lähtöviivalla. Kuva: Juha Vartiainen

Mutta aloitetaan kronologisesti ja loogisesti ensimmäisestä kisasta, siis viime sunnuntaina ajetusta SM-paritemposta. Olen ajanut paritempoja vuodesta 2005 asti joka vuonna lukuunottamatta vuotta 2010, jolloin polveni oli niin sanotusti kappaleina. Vuosien varrella kyseisen lajin SM-kisoista on tullut pari mestaruutta ja monta muun väristä mitalia. Joka vuosi olen tykännyt paritemposta ja se sopii minulle hyvin – ehdin palautua hyvin lyhyissä hetkissä parin peesissä. Tänä vuonna ajoin ensimmäistä kertaa Katrin kanssa, jolle tämän vuoden SM-paritempo oli ensimmäinen laatuaan koskaan. Katri on ollut koko kauden hyvässä kunnossa, mutta astman kanssa hän onkin sitten saanut taistella enemmän kuin tarpeeksi. Astma koitui myös viime sunnuntaina meidän paritempon kohtaloksi, kun vinkuva hengitys kuului matkassa mukana jo ensikilometreiltä lähtien ja jouduimme kahdesti lähes pysähtymään matkan varrella Katrin hengityksen mennessä täysin tukkoon.

Maaliin asti pääsimme ja kaikeksi onneksi minulle osui hyvä päivä, jonka myötä pystyin tekemään yksin pitkät pätkät vetohommia Katrin yrittäessä saada hengitystään tasaantumaan normaaliksi. Sai kyllä itsenikin antamaan kaiken vetopuuhissa, kun näki miten toinen tsemppasi kaikesta huolimatta ja vaikka henki pihisi, yritti silti ajaa niin kovaa kuin pääsi. Kaikesta huolimatta ja valitettavasti jäimme kisassa neljänsiksi ja varsinkin himmeimmät mitalit jäivät hyvin lähelle, vain n.10 sekunnin päähän. Vaikka nelossija aiheuttikin jonkin verran harmistuksentunteita, ei terveysongelmille mitään voi. Eikä meidän paria sentään haettu ambulanssilla reitin varresta, kuten viimeisimpänä reitille lähtenyt naispari, jonka valitettava onnettomuus kyllä latisti muuten varsin mukavaa päivää turhaan.

Toiseen vaihtoon tulossa. Perässä ikioma peesiletkani - herramiehiä tie täynnä, kun laittoivat naisen vetohommiin koko matkaksi.  Kuva: Juha Vartiainen

Toiseen vaihtoon tulossa. Perässä ikioma peesiletkani – herramiehiä tie täynnä, kun laittoivat naisen vetohommiin koko matkaksi :) Kuva: Juha Vartiainen

Keskiviikkona kisasin sitten seuraavan kerran ja vuorossa oli Hauhon Jokamiestriathlon (klikkaamalla kisasivuille), johon ilmoittauduin yhtäkkiä yllättäen hetken mielijohteesta. Luvassa oli todellinen sprinttimatka 200m + 10km + 3km ja odotin hauskaa kyläkisaa. Sen myös sain ja onpahan nyt koettu sekin, että kisaohjeissa mainittu ”matto uintirantautumisesta vaihtopaikalle” tarkoitti monen montaa värikästä räsymattoa peräjälkeen. Hymyilytti oikein juosta niitä pitkin kohti pyörää :)

Hauhon kisaan oli ilmoittautunut ennätykselliset 250 kilpailijaa, jotka oli onneksi jaettu muutamaan eri lähtöryhmään. Uinti käytiin mutapohjaisessa ja matalassa rannassa, jossa kääntöpoijuillakin jalat ylettivät pohjaan. Lähtöryhmiin jakamisesta huolimatta poijuilla oli ainakin ensimmäisessä lähtöryhmässä (naisten ja miesten yleinen) riittävästi painia, joskin kaikki kilpailijat vaikuttivat olevan matkassa hyvällä ja rennolla mielellä, kun kovin totista hakkaamista ei ruuhkasta huolimatta esiintynyt. Lyhyen matkan ja lämpimän kelin myötä en edes ollut ottanut märkäpukua mukaan ja olihan muuten mukavaa tulla ekaan vaihtoon ilman, että piti alkaa säätää märkäpuvun kanssa.

Lähdössä pyöräosuudelle. Kuva: Auli Saarivaara-Vartiainen

Lähdössä pyöräosuudelle. Kuva: Auli Saarivaara-Vartiainen

Uintiosuudella jäin luvattoman paljon kärkitytöistä eli Parviaisen supersiskoista, mutta pyörällä ajoin naisten kovimman ajan. Pääsin taas ”nauttimaan” nopean naisen etuoikeuksista, siis toisin sanoen herrasmiehistä, jotka tykkäävät vain istua peesissä. Siitä huolimatta sain ohiteltua muutamia isohkojakin letkoja matkalla ja tulin pyörä-juoksuvaihtoon neljäntenä. Kärkeen oli matkaan n. puoli minuuttia ja perässä saman verran tuli pelottavan kovaa juokseva ehkä hiihtäjänä parhaiten tunnettu Jenni Mattila. Juoksuosuus oli paikoin jopa maastojuoksuksi luokiteltavaa taivalta, mutta varsin hauska asellaista. Odotusten mukaisesti Jenni paineli n. kilometrin juoksun jälkeen ohi kovaa kyytiä ja itse ohitin juoksun puolivälin jyrkässä nousussa yhden naisen ja tämä tilanne pysyi loppuun asti, joten maalissa sijoitukseni oli edelleen neljäs.

DSC_0347

Juoksuosuudella. Kuva: Terhi Sillanpää-Reitti

Kaikenkaikkiaan Hauhon kisasta jäi oikein hyvä mieli. Olo oli väsynyt työpäivän jälkeen kisapaikalle kiireellä ajellessa, enkä edes jaksanut verrytellä ennen lähtöä muutaman minuutin uintipolskimista lukuunottamatta. Kisapaikalla oli kuitenkin hyvä tunnelma, kisaajat iloisella mielellä ja järjestelyt toimivat, mutta silti leppoisat. Osallistumismaksua kerättiin reilu kymppi per nenä ja sillä oli saatu aikaan mm. chippi-ajanotto, hyvät reittimerkinnät ja km-taulut pyörään ja juoksuun jne.. ison kisan tyylillä. Ensi vuonna aion kyllä laittaa päivämäärän ja kisan kalenteriini ylös, niin hyvänmielen kisa oli kyseessä :)

Viemässä pyörää toiseen vaihtoon. Kuva: Terhi Sillanpää-Reitti

Viemässä pyörää toiseen vaihtoon. Kuva: Terhi Sillanpää-Reitti

Seuraavaksi ohjelmassa on Tahko Triathlon, jossa viivalla nähdään ”Team Martikainen”. Kisaamme siis Tommin kanssa kahdestaan joukkueena läpi puolimatkan triathlonin. Minä saan aloittaa viestin uinnilla, Tommi pyöräilee ja minä taas päätän viestin hoitamalla juoksuosuuden. Jos kaikki menee ennakoidusti pääsen (=joudun) lähtemään juoksuosuudelle koko kisan kärjessä. Varmaan on vähä kylmää kyytiä kärkimiehiltä tarjolla juoksuosuudella ja lähinnä jännitystä aiheuttaakin tuloksellisesti se, moniko mieskisaaja ehtii juosta minun ohi, ennen kuin meidän joukkuesuoritus ylittää maalilinjan :D

Juoksussa matkaa taitaa alkaa jo painaa. Kuva: Terhi Sillanpää-Reitti.

Juoksussa matkaa taitaa alkaa jo painaa. Kuva: Terhi Sillanpää-Reitti.

 

Avainsanat: , , , ,

Terhi Martikainen

Terhi Martikainen

Kirjoittaja on triathlonisti, moninkertainen pyöräilyn SM-mitalisti ja urheilukaupan ammattilainen.

Kommentit (0)

Kaikkien kommenttien tarkastus on käytössä. Ethän siis lähetä kommenttiasi useampaan kertaan, kiitos.

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *