Kisaraportti: SM-tempo pe 27.6. ja Finntriathlon Vierumäki la 28.6

Kuva: Kai Patjas

Olin sijoittanut kalenteriini otsikon mukaisen ”itsemurhayhdistelmän” ja siihen myös suuntasin. Meidän perheen osalta valmistautuminen SM-tempoon ei ollut paras mahdollinen erinäisistä syistä, joskin itselläni ei ollut varsinaisesti muuta ongelmaa kuin ajamattomuus. Ja ajamattomuuden osalta ei voi muuta kuin katsoa peiliin, kun välineet ja muut asiat ovat olleet kunnossa, mutta ei vain ole huvittanut. Ja kun ei ole huvittanut, en ole ajanut – todella ammattimaista, mutta minähän olenkin jo tosiurheilusta eläkeläinen. Kuitenkin, perjantaina päästiin lopulta perille kisapaikalle kaksi tempopyörää auton kyydissä. Tästä iso kiitos Huntterille ja Tatulle, sekä luonnollisesti Chebicille (ja pyörää pikakyydittäneelle minun isille) iso KIITOS – oli Tommilla jäädä kisat ajamatta kalustopulman vuoksi.

Oma ajoni oli alusta asti perustekemistä ja maltoin suunnitelmani mukaisesti aloittaa rauhallisesti. Viime vuoden tyyliin Lotta kiisi hyvin aikaisessa vaiheessa tuhatta ja sataa ohi. Olo tuntui lähinnä reittimerkiltä, mutta niinhän sen pitääkin Lotan tasoiseen kuskiin verrattuna tuntua näillä treeneillä = pyöräkilsoja alla alle 800km ennen perjantain kisaa. Jatkoin kuitenkin omaa ajoani loppuun asti, kiitos pienen punaisen tietokoneen, jälleen kerran. Rauhallinen alku oli päivän melko mäkisellä (=hienolla!) reitillä ja keskusteluakin aiheuttaneella ”ylipitkällä” n.33km matkalla fiksu teko. Viimeisenä maaliintulijana kuulin meneväni seitsemänneksi maaliviivan ylitettyäni ja se siis oli myös lopullinen sijoitukseni. Hämmentävän hyvä sellainen, vaan näemmä sitä on jaloissa vielä jokin lihasmuisti siitä, miten kampia pyöritellään. Tulokset löytyvät täältä.

Ajokilometrien vähäisyyden huomasin kyllä kantapään kautta jaloissani ja ennen kaikkea selässäni sitten lauantaiaamuna, kun en meinannut päästä ylös sängystä. Asiaa olisi voinut auttaa kisan jälkeinen verryttely, mutta sen sijaan kiiruhdin jälleen kerran istumaan reiluksi tunniksi Tommin huoltoautoon. Kivusta ja jäykkyydestä huolimatta lähdin kokeilemaan onneani Finntriathlon Vierumäelle ”neljäsosamatkan” (950m-45km-10,5km) kisaan, vaikka jo ennen lähtöä olisin voinut arvata, ettei ainakaan juoksusta tule yhtään mitään. Ja eihän siitä tullutkaan, mutta ehkä pitää käydä ensin läpi ne kaksi ensimmäistä triathlonkisan osuutta.

PHA_0386

SM-tempossa, kuva: Petteri Hannula.

Uinti käytiin hauskassa pienessä ja kirkasvetisessä lammessa, jonka vesi tosin ei varmasti ollut kisainfossa ilmoitettua 15 astetta tai sitten poikkeuksellisen lämmin ja aurinkoinen sää sai aikaan harhan, kun vesi olikin pitkästä aikaa ilmaa kylmempää ;) Raikasta menoa siis oli kuitenkin luvassa uinnissa ja yhtäkkiä ennen starttia alkoi mieleeni hiipiä paniikki ja viime vuoden Joroinen, jossa minut ongittiin järvestä kesken uinnin. Hetkessä päätin, että lähden uimaan ihan reitin ulkoreunaa ja otan mieluummin vaikka pari minuuttia hitaamaan uintiajan kuin panikoin kunnolla keskellä ryhmää. Tämä taktiikka toimikin hyvin ja sain uida melko kapeasta reitistä huolimatta ihan täysin oman uintini – joskin taisin uida vähintään 200m ylimatkaa ja takasuoralla jo näin pohjaankin asti, kun menin niin pitkin lammikon reunaa.

Rantauduin hyvillä mielin (kiitos jollekin kanssakilpailijamiehelle, joka lähestulkoon nosti minut järvestä ylös, kun en itse onnistunut kipuamaan rannalle!) ja yritin jopa hymyillä ja vilkuttaa vaihtopaikalle johtaneessa mäessä olleille tutuille. Ei ollut kauheaa kisafiilistä ja vaihto taisi olla kuin hidastetusta filmistä, kun puin mm. varmuuden vuoksi vanhojen hiertymien suojaksi sukat jo pyöräosuudellekin jalkaan. Pyöräily sujui vanhasta muistista, mutta noin kierroksen jälkeen tajusin, etten ollut ottanut lainkaan energiaa mukaan pyöräilyyn. Pyörässä oli sentään kiinni pikkupullo laimeaa urheilujuomaa, mutta kaikki geelit ja muut olivat unohtuneet autoon. Kolme kierrosta jaksoin silti ajaa hyvin ja ohittelin ”levykiekkomiehiä”. Neljännellä kierroksella jalka alkoi ”vähän” painaa, iski nälkä ja hieman harmitusta toi kierroksen loppupuolella ohi ajanut n.15 kisaajan peesiletka, jossa oli mukana myös useampi matkan varrella aiemmin ohittamani kilpailija. Vauhdissa on välillä paha arvioida onko välimatkaa 7 vai 10 metriä ja erilaisissa reitinkohdissa voi välillä vahingossakin ajautua liian lähelle kaveria, mutta ehkä maantieajomaiset ryhmät ovat peesikieltokisassa vähän liikaa..

Pyörän päältä noustessa viimeisinkin kiire kuitenkin unohtui, kun selkä oli vetänyt matkan aikana niin jumiin, ettei meinannut suoraksi päästä. Puin kuitenkin juoksukengät vielä toiveikkaasti jalkaan ja nappasin ekalta juoksun huoltopisteeltä geelinkin matkaan, mutta kolmen minuutin juoksun jälkeen homma loppui lopulta, kun vasen jalka lähes lähti alta alaselästä pohkeeseen asti menneen krampin myötä. Homman keskeytyminen ei osannut edes harmittaa, kun olin ongelmia osannut odottaa jo ennen kisaa eikä missään vaiheessa meno ollut tuntunut kovinkaan herkältä.

Kisareitit olivat kuitenkin Vierumäellä varsin hienot. Uintireitti oli hauska ja lammikossa harvinaisen puhtaan kirkasta, vihreää vettä. Ihan oikeaa kisavauhtia en tainnut mennä, kun mieli olisi tehnyt jäädä uimaan vielä lisälenkkejä uintireitille ja kylmäkin unohtui jo ekan lenkin alkupuolella. Pyöräily käytiin neljänä reilun 11km kierroksena. Reitti oli vaihteleva ja olipa reitillä muutama oikea mäkikin. Kilpailijoita varten oli pyöräreitillä vain yksisuuntainen autoliikenne ja toinen kaista siis vain kisan käytössä. Lukuunottamatta edellä mainittua peesiletkaa kisaajamäärä mahtui reitille mielestäni hyvin ja kaikki osasivat antaa tilaa toisilleen. Juoksureitistä en sattuneesta syystä osaa sanoa mitään, mutta maaliin asti selvinneet kaverini kehuivat sitäkin hauskan vaihtelevaksi. Muutoin järjestelyt ovat taas taattua laatua :)

Avainsanat: , , , ,

Terhi Martikainen

Terhi Martikainen

Kirjoittaja on triathlonisti, moninkertainen pyöräilyn SM-mitalisti ja urheilukaupan ammattilainen.

Kommentit (2)

Kaikkien kommenttien tarkastus on käytössä. Ethän siis lähetä kommenttiasi useampaan kertaan, kiitos.

  • Timo Espo

    Joo kyllä tuo mainitsemasi letka oli kolmannella kierroksella kun minä neljännellä :) Välimatkat oli max parin pyöränmitan luokkaa ja Opistontien ylämäki meni jonossa mutta kukin taaplaa tyylillään. Porukan viimeisenä ollut tyttö näytti yrittävän noudattaa sääntöjä :)

    Vastaa
    • Terhi Martikainen Kirjoittaja

      Joo, jos sitä on kovin mielissään kovasta pyöräajasta sitten kisan jälkeen ajettuaan ”paritempoa” kaverin kanssa, niin olkoon – kunhan eivät aiheuta sivullisille kohelluksellaan vaaratilanteita. Aika monta hyvää syytä siihenkin nimittäin on, ettei tri/aika-ajopyörillä saa ajaa peesivapaissa tapahtumissa/yhteislähtöisissä pyöräkisoissa. Mutta ilmeisesti kilpailuvietti sumentaa monella harkintakyvyn tai sitten ei ole kohdalle osunut yhtään pahaa pyöräkolaria . Minä olen niitä tainnut puolestani nähdä pyöräilytaustaisena sen muutaman liikaa :)

      Vastaa

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *