Kohtuus kaikessa

 

Kohtuus kaikessa. Mitä se on se kohtuus?

Sokerittomuus ja päiväkotien pannukakut ovat puhuttaneet viime viikkoina. Mielenkiinnolla olen lukenut näitä juttuja, mutta erityisesti niiden aiheuttamia kommentteja.

Tässä pari uutista:

http://www.iltasanomat.fi/perhe/art-1288727630526.html

Sanna Ukkola Yle: http://yle.fi/uutiset/sanna_ukkola_sokerilla_kyllastetyt_lapset/7429519

Ajankohtaisessa Kakkosessa oli myös aiheesta: ”Kasvatammeko lapsistamme sokeriaddikteja?”. Tässä haastateltiin ruotsalaista sokeririippuvuuteen erikoistunutta terapeutti Bitten Jonssonia. Hänen mukaan sokeririippuvuutta aiheuttaa myös mm. jauhotuotteet  kuten leipä ja pasta. Leivän syönti on kyllä monelle varmasti samanlaista kuin karkin syönti. Sillä on helppo paikata ”kun vain tekee mieli jotain” -tunnetta. Tai kun vain et ole ehtinyt syömään kunnon ruokaa, on leipää aina helposti saatavilla.

Nämä aiheet tuntuvat herättävän voimakkaita mielipiteitä ja sokerin vastustajat ja terveellisempiä välipaloja vaativat kyykytetään monelta suunnalta. Nyt jaetaan ohjeita sokerin välttämiseksi, mutta jokaisessa jutussa lopulta tunnutaan vetävän tämä ”kohtuus kaikessa” -kortti esille.

Minulla tämä herätti ajatuksen:

Antaako Kohtuus Kaikessa liikaa vapauksia?

Olin sokerittomalla tammikuulla, jossa jätin pois kaiken lisätyn sokerin ja viljatuotteet. Tämä yhden kuukauden ehdottomuus aiheutti sen, että kohtuullisuus oli todella kohtuullista kesäkuulle asti. BoxBattle kisojen jälkeen ote hölleni hieman ja heinäkuussa tuli syötyä sekä leipää että herkkuja. Elokuun alku ennen Karjalan Kovin kisoja olin taas tiukemmalla linjalla, mutta kisojen jälkeen huomasin taas maistavani vain pari karkkia tai yhden keksin, melkein joka päivä. Monelle tämä on ihan kohtuullista, mutta kun… Se ei ole kohtuullista! Tämän vuoksi nyt on mennyt kohta kaksi viikkoa sokeritonta syyskuuta. Olen syönyt parempaa, laadukkaampaa ruokaa. Minulla on ollut nälkä, mikä kertoo siitä, että nälkää ei ole pidetty loitolla sokerisilla välipalaherkuilla. Pari päivää meni, että oikeasti ymmärsin ottaa tarpeeksi eväitä mukaan töihin.

Aikuisena teen itse päätökset siitä, mikä minulle on kohtuullista. Tunnen omat rajani kohtuullisuuden suhteen.

Lapsi ei vain valitettavasti vielä itse pysty tekemään niitä valintoja. Aikuinen tekee ne hänen puolestaan. Lapsella on niin monta aikuista päättämässä hänen puolestaan. Koti, päiväkoti ja koulu, iltapäiväkerho, harrastukset, kavereiden kodit ja muut kyläilypaikat. Jos jokainen näistä ajattelee ja toimii ”kohtuus kaikessa” -periaatteen mukaan, niin se ei ole enää millään tavalla kohtuullista lasta ajatellen. Kotona annetaan kohtuullisesti makujugurtteja ja karkkia. Päiväkodissa ja koulussa sokerisia välipaloja on vain kohtuudella. Harrastusten ja muiden tapahtumien kautta tulevat erilaiset herkkutarjoilut. Niin, nehän on vain tämän yhden kerran, otetaan nyt kohtuudella.

Sokeriherkut kuuluvat juhliin. Siinä tapauksessa elämä tuntuu olevan yhtä juhlaa aamusta iltaan ja päivästä toiseen.

Aika moni tuntuu vielä yhdistävän sokerin ja muun epätervellisen ruuan ainoastaan lihavuuteen ja painonhallintaan. Hoikka voi kuulemma syödä huoletta kohtuudella karkkia, pullaa ja juoda limsaa, kun ei ne kilot kuitenkaan kerry, varsinkin kun vielä liikkuu niin paljon. Ihmettelyä herättää, että kieltäytyy viineristä, mutta laittaa aamukahviinkin voita.  Sokerittomuus ja ruuan terveellisyys ei tarkoita minulle kalorittomuutta.

Ruokavalinnoille voi olla muitakin perusteita kuin ulkonäkö. Sisäinen kauneus on tärkeämpää. Syö vain ruokia, joista voit olla varma, että ne tekevät sinulle sisäisesti hyvää. Se kyllä näkyy lopulta myös ulospäin parantuneena suorituskykynä ja reippaampana olemuksena.

Perusruokaa ja kohtuus kaikessa? Miksi sitten ongelmia?

Noudatatko ajatusmallia: peruskotiruoka ja kohtuus kaikessa? Vastaatko siitä huolimatta joihinkin seuraavista kysymyksistä kyllä, toistuvasti:

– Oletko usein kipeänä?

– Onko lapsi usein sairaana?

– Joka paikkaan särkee ja kolottaa?

– Onko ihottumaa, aknea tai muita iho-ongelmia?

– Kärsitkö jatkuvasta huonosta olosta ja turvotuksesta?

Monikaan ei yhdistä sairauksia ja vaivoja ruokavalioon. Meidän perheen peruskotiruoka ei ole ravitsemussuositusten mukaista, koska olemme jo tehneet muutoksen ravitsemussuosituksista juuri meidän terveyttä edistävään ruokavalioon. Huomaan kuitenkin heti oman kehoni kipupisteet, kun kohtuus kaikessa sallii liikaa löysäilyä sokerin ja gluteenin suhteen. Finnit valtaavat kasvoja, vatsaa turvottaa ja alaselkäjumi ilmoittelee itsestään. Toivon sokerittoman syyskuun ehdottomuuden palauttavan hyvän balanssin näiden vaivojen osalta.

Armaksella on taipumus kuivaan atooppiseen ihoon ja kohtuus kaikessa herkuttelu näkyy hänellä välittömästi ihottuma läikkinä mm. korvien takana ja jalkapöydissä. Herkut kyllä maistuvat, mutta ymmärtää itsekin niiden yhteyden ihottumaan ja iloitsee kun iho voi hyvin. Vanhempien sokerittomuus kotona on myös lasten sokerittomuutta kotona. Tiedettiin, että Armaksella oli tällä viikolla tulossa juhlat joissa saa herkutella, joten viime viikolla oli tiukka linja epäterveellisten herkkujen suhteen.

Kyösti on poikkeuksellinen. Hänellä on luonnetta ja lujuutta kieltäytyä karkeista ja kohtuus kaikessa todella toimii tämän miehen kohdalla. Kyöstillä on kuitenkin samanlainen vatsa kuin minulla, johon vilja- ja maitotuotteet aiheuttavat ongelmia. Tämä onkin hankalampi homma, josta käydään nyt ihmettelyä. Minkä verran maustamatonta jugurttia ja viiliä voi syödä päivässä? Onko ruisleipä terveellistä vai ei? Koulussa on nyt syksyllä paljon retkiä ja mikäs sen parempaa kuin eväsleivät. Perjantain retkellä oli eväinä hyvän kokoiset rasiat kurkkua, omenaa ja pähkinöitä. Sain puhelun: ”minä söin jo eväät ja ihan hirveä nälkä!” Ilmeisesti olisi pitänyt olla sitä leipää…

Mitä ruokaa sitten voi ostaa kaupasta?

Ajattelin ensin tehdä jutun kuvineen tai videoineen ruokakaupasta, kun menen ostoksille. En kuitenkaan ole varma, miten kaupat tällaiseen suhtautuisivat, joten jätän nyt kuvailut paikan päällä sikseen ja esittelen hieman toisella tavalla sitä, missä todella pitäisi miettiä mikä on kohtuullista. Elintarviketeollisuus tarjoaa ostettavaksi hurjan määrän tuotteita, joista todellisuudessa tarvitaan vain hyvin hyvin pieni osa. Puhun nyt nimenomaan jalostetuista elintarvikkeista. Ruokaosastot ovat valtavia. Hedelmä- ja vihannesosastot ovat onneksi myös valtavia, mutta sielläkin luomulaatuista laadukasta tavaraa on suhteessa vähän. Maitotuotteet, jugurtit, rahkat, viilit, kermat yms. – näitä on satoja erilaisia. Ja silti vain muutamassa paikassa on myytävänä sitä aitoa alkuperäistä, käsittelemätöntä raakamaitoa. Lihaa on oransseissa marinadeissa eri tavoin maustettuina pitkät rivit. Valmisruokia samoin. On purkkeja ja purnukoita jos jonkinlaista. Ja sitten niitä herkkuja, sipsejä, karkkeja, keksejä, snackejä…Lista on loputon. Tarvitsemmeko todella kaiken tämän? Tarvitseeko kehomme todella kaikkea tuota? Ei varmasti tarvitse.

Otetaan esimerkkinä käsittelyyn maitotuoterivistö Valion tuotteiden kautta.

Menin valio.fi sivuille ja käytin tuotehakutoimintoa. Valiolla on 478 eri tuotetta. Hain minulle sopivia tuoteita Ravitsemuksellisten ominaisuuksien perusteella: homogenoimaton, ei sisällä keinotekoisia makeutusaineita, lisäaineeton ja säilöntäaineeton. Lisäksi valitsin brändiksi Valio Luomun. Sain hakutulokseksi 11 sopivaa tuotetta.

– Kolme erilaista maitoa: Luomu rasvaton-, kevyt- ja täysmaito

– Neljä erilaista Luomu täysmehua

– Yhden juuston: Luomu Oltermannin

– Yhden voin: Luomu voin

– Yhden piimän: Luomu rasvaton piimä

– Yhden viilin: Luomu kevytviili

IMG_3489

Kun ravitsemuksellisiin ominaisuuksiin lisätään vielä: sokeriton, saan ainoastaan kaksi tuotetta: Luomu Oltermannin ja Luomu voin.

IMG_3486

Jos tingin hakuehdoissa ja en vaadi luomua, saan valittavaksi 27 eri tuotetta. Erilaisia juustoja, erilaisia voi- ja Oivariini laatuja.

IMG_3487

Näistä ensimmäisten 11 tuotteen joukosta ostan melko usein muutamia: täysmaito, juusto, voi, omenamehu ja viili. Ainoastaan yks, luomuvoi, on päivittäisessä käytössä.

Maitoa haetaan joskus suoraan luomutilalta tai ostetaan raakamaitoa kaupasta (jos löytyy). Viime aikoina tosin on lättyjä ja puuroa tehty paljon myös kaura- ja hirssimaitoon. Valio luomu Täysmaito olisi noista paras vaihtoehto, jota ostan jos tarvitaan. Täysmehuja on vain joskus ihana saada aamupalalla tai käyttää smoothiessa. Juustoa syödään jonkin verran ja pyrin valitsemaan luomulaatuista. Hyvä juusto on sellainen jossa on vain maitoa, hapatetta ja suolaa. Valitettavasti Oltermannit ovat melko suolaisia ja todennäköisesti aivan muuta suolaa kuin laadukasta merisuolaa. Valio Luomuvoi on siis päivittäisessä käytössä, pääasiassa aamukahvissa ja paistamisessa. Tämän kun vielä saisi suolattomana. Luomu rasvaton piimä ja Luomu kevytviili: nämä kun saisi täysrasvaisina versioina, niin söisimme ehkä enemmänkin. Onkohan niin vaikeaa yhdistää luomu, käsittelemätön ja täysrasvainen? Jos on luomua, niin miksi sen pitää sitten olla kevyttä tai rasvatonta?

Tuo olikin sitten mielenkiintoinen, että jos en vaadi luomua, niin sain vain lisää vaihtoehtoja erilaisiin voi- laatuihin ja Oivariineihin. Margariinit rypsiöljyineen jääkööt hyllylle. Pysyn siis luomuvoissa edelleen.

Moni kuntoilija ja urheilija vannoo maitorahkan ja marjakeittojen nimeen. Maitorahka on kuitenkin tehty pastoröituun rasvattomaan maitoon, mitä hyvää siinä voi olla? Saisiko maitorahkan luomu täysrahkana? Voisin harkita luomu turkkilaisen jugurtin vaihtoehtona. Marjakeitoissa on sokeria ja sokeroimattomissa marjakeitoissa keinotekoisia makeutusaineita. Molemmat saa jäädä hyllylle. Oikeita marjoja ja hedelmiä mielummin.

Ruokakaupasta tarvitsen oikeasti todella vain muutamia tuotteita ja valitettavasti pienemmissä kaupoissa juuri näitä ei ole tarjolla. Tarjontaa todella on, mutta vähitellen sitä löytää ne omat tarvitsemansa juttunsa. Lihat lihakaupasta ja kalat kalakaupasta tai ruokakaupoista, joista löytyy ladukkaita vaihtoehtoja. Kasvikset, vihannekset ja hedelmät saadaan onneksi kohta taas ruokapiiristä.

Miksi syömme niin kuin syömme?

Minulla ei ole mitään ravitsemustieteen opintoja, enkä myöskään ole lukenut laajoja tutkimuksia kirjoitusteni taustaksi. Minulla on paljon mielipiteitä ja kirjoitan omia ja perheeni fiiliksiä ja kokemuksia ravintoasioista. Ne poikkeavat mm. suomalaisista ravitsemussuosituksista ja sen vuoksi ovat aiheuttaneet ihmetystä. Tietynlainen ehdottomuus on kuitenkin toiminut. Lapset ovat kasvaneet kohta kahdeksan vuotiaiksi poikkeuksellisen terveinä ja hyväntuulisina. Kahdeksan vuotta sitten sai aikalailla perustella miksi pojat eivät juo maitoa tai miksi välipalalla ei syödä sokerikiisseliä ja vehnäleipää. Ehkä juuri siksi he ovat olleet ja ovat edelleen todella kovia syömään oikeata ruokaa ja juomaan vettä.

Sinun vastuu?

Sinä vanhempana. Sinä isänä. Sinä äitinä. Sinä teet ne päätökset oman terveytesi ja sitä kautta myös lapsesi terveemmän tulevaisuuden puolesta. Olet malli, olet esimerkki. Jos sinulla ei ole vielä lapsia, mutta toivot niitä jonakin päivänä saavasi: Pidä huolta itsestäsi ja syö terveyttä edistävää, laadukasta ruokaa. Tee oikeita valintoja, opettele käymään kaupassa uusin silmin. Perheen ja lasten ruoka-asiat ovat asioita, joissa huomattavasti helpompi on toimia, jos molemmat vanhemmat ovat samoilla linjoilla. Tiedän tämän tuntuvan joidenkin mielestä jopa ylitsepääsemättömältä esteeltä, jos puoliso ei tunnu millään ymmärtävän terveysruokaintoiluasi. Älä anna sen kuitenkaan olla esteenä, raivaa ne tieltäsi. Suosittelen lämpimästi kokeilemaan oikeasti terveyttä edistävää ruokaa ja hetkellisesti jopa ehdottomuutta, jos kohtuus kaikessa antaa liikaa vapauksia.

Avainsanat: , ,

Hanna Uusitalo

Hanna Uusitalo, VOIMAHOTON

Hanna on oman elämänsä huippu-urheilija. Perhe-elämää, CrossFittiä, luontoliikuntaa ja valmennusta. Koulutukseltaan Hanna on liikunnanohjaaja (AMK) ja parhaillaan hän opiskelee luonto-ohjaajaksi.

Kommentit (3)

Kaikkien kommenttien tarkastus on käytössä. Ethän siis lähetä kommenttiasi useampaan kertaan, kiitos.

  • möhkis

    Moikka! Kiitos hyvästä ja ajatiksia herättävästä postauksesta! Olisi kiva kuulla millainen teillä on tavallisen päoväb ateriat ja mistä saatte lihan lisäksi proteiinia. Itse tuskailen maitorahka ja raejuusto koukussa, ne kun on niin helppoja vaihtoehtoja :)

    Vastaa
    • Hanna Uusitalo Kirjoittaja

      Hei! Kiitos kommentista ja kysymyksistä.
      Proteiinia saadaan lihan lisäksi mm. kalasta, kananmunista, pähkinöistä ja siemenistä. Rasvaisia maitotuotteita jonkin verran: juustoa, maustamatonta turkkilaista luomujugurttia ja viiliä sekä eilen hain 5 litraa luomutilamaitoa. Lapset syövät tuon jugurttiannoksensa päivittäin. Itse pari kertaa viikossa.
      Kananmunia syön 2-3kpl päivässä ja pähkinät ja siemenet menee smoothien joukkoon, tuorepuuroon tai sellaisenaan. Olen vähentänyt viimeaikoina myös palautusjuomien käyttöä ja tehnyt niitä nyt itse lisäämällä smoothieen riisi- tai hamppuproteiinia.
      Sinuna lähtisin munakkaiden ja itsetehtyjen smoothiejuomien ja tuorepuurojen maailmaan. Kokeileppa vaikka kuukauden ajan!

      Teen tarkemman postauksen päivän aterioista. Olen pitänyt nyt muutamista päivistä ruokapäiväkirjaa.

      -hanna-

      Vastaa
  • Mirka

    Hei!

    Lueskelin vanhoja postauksiasi, sillä muistelin että sinulla oli todella fiksu ja jollain tapaa erilainen näkemys ruokavaliosta. Olen itse samoilla linjoilla, ja äitinä nämä asiat kolahtavat todellakin, sillä itsensä lisäksi tulee huolehtia myös pienestä lapsesta. Kaipailisin jonkinlaista postausta esimerkiksi perustellen miksi juuri täysrasvaista maitoa jne.. En oikein osaa selvittää mitä haen takaa, mutta nämä ravintoasiat kiinnostavat todella. Ehkä kaipaisin apua perusteluilla omaan arkeeni, sillä olen viimeaikoina päätynyt useasti tilanteisiin, joissa hyvillä perusteluilla olisi paikkansa, kun yrität puolustella miksi lapseni syö iltapalana munakasta ja smoothieta perus puuron sijaan.
    Lisäksi olisi kiva kuulla mitä teillä syödään iltaisin/aamuisin, juurikin niitä vaihtoehtoja sillä jossain vaiheessa samojen aterioiden puputtaminen alkaa tökkiä :)

    Muutenkin täytyy antaa rehellistä positiivista palautetta tervehenkisestä blogista! Olen itsekin hurahtanut Crossfitin harrastajaksi, ja odottelenkin jotta tyttö kasvaa tarpeeksi ja voidaan kokeilla kiinnostaisiko laji häntä, pienten lasten tunneilla.

    Kiitos siis että jaat ajatuksia ja vinkkejä meille muillekin! :) Mukavaa kevään jatkoa sinulle!

    Vastaa

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *